Ihalainen: Eläkeputken tukkiminen ei lopeta ikääntyneiden uloslyöntiä

Nykyisellään ikääntyvien työntekijöiden työntö putkeen on helpompaa kuin heidän pitäminen työelämässä ja työllistäminen heidän voimiensa ja taitojensa mukaan.

Lähitulevaisuudessa ikääntyvien työpanosta kaivataan, kun nuoren työvoiman tarjonta supistuu. Työministeriön tuoreessa virkamiesmuistiossa esitetään työttömyyseläkkeelle johtavan putken katkaisemista järjestämällä ikääntyneille työntekijöille tehostettuja työllistämis- ja koulutustoimia ja ulottamalla kuntien työllistämisvelvoite aina 59 vuoteen saakka.

Eläketurvakeskuksen seminaarissa puhunutta Ihalaista vaivaa eläkekeskustelun painottuminen eläkkeiden tasosta ja eläkejärjestelmien kehittämisestä käytävään keskusteluun sen sijaan, että vakavasti tarkasteltaisiin, miksi vain kolme yli 55-vuotiaasta sadasta työttömästä työllistyy.

Ikääntyvien sosiaaliturvan leikkaus, jota työttömyysputken ikärajojen nostaminen Ihalaisen mukaan olisi, johtaisi vain ikääntyneiden työttömien toimeentulon tuntuvaan heikkenemiseen.

Asenteissa paljonkin korjaamista

Tehokkuus ja tuotantovaatimukset edellyttävät sataprosenttista työntekoa, mutta ikääntyville pitäisi olla tarjolla myös omien voimien mukaisia vaihtoehtoja.

Työkyvyn alentumisen ennakoiminen ja töiden uudelleenjärjestely koetaan nykyisellään vaivalloiseksi. Ihalainen rakentelisi syrjivälle työnteon kulttuurille "toppareita". Avuksi voitaisiin ottaa työkyvyttömyyseläkkeiden omavastuun yhtenäistämisen, tehostetut uudelleensijoitus- ja koulutusjärjestelyt ja työaikaratkaisut. Ikääntyviä palkkaaville tulisi tarjota porkkanoita.

Jos eläkkeelle siirtymisikä nousisi kahdella kolmella vuodella, sillä olisi tuntuvaa kansantaloudellista merkitystä. Työttömyyseläkeputken sulkeminen johtaisi sitä vastoin kuntien ja valtion sosiaalimenojen tuntuvaan kasvuun. Nykyisin lisäpäivärahan rahoittavat työnantajat ja työntekijät.

Ihalainen myöntää, että ikääntyvien tehostettu työllistäminen on haaste, sillä 45-55 -vuotiaista suomalaista 400 000 on käynyt vain kansakoulun. Koulutusvaje on suuri, vaikka työkokemus on vahva. Ihalainen viittaa kuitenkin Norjan malliin, jossa ikääntyville halutaan tarjota ns. koulutuksellinen uusi mahdollisuus.

Ihalaiselle on toisaalta tuttua sekin, että osa työttömistä on väsynyt jatkuvaan uudelleen kouluttautumiseen, mikä ei olekaan johtanut työn saantiin. Hänen mielestään yhteiskunnan on varauduttava tarjoamaan pitempikestoista tukityötä. Ratkaisut tästä olisi saatava budjettiriiheen.

Ihalainen korostaa, että ikääntyneiden työsuhdeturva on heikko. Samaan on päätynyt työministeriön työryhmä. Se esittää, että sosiaaliturvamaksuihin mahdollisesti tehtävät alennukset tulisi tehdä siten, että ne tukevat ikääntyneiden työllistymistä ja pysymistä työssä.

Ministeriö kannattaa lisäksi irtisanomissakon luonteista ylimääräistä työttömyysvakuutusmaksua ikääntyvän irtisanovalle työnantajalle.

Nykyään 55-vuotiaana työttömäksi joutunut voi nauttia ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa 500 päivän jälkeenkin, kunnes 60-vuotiaana voi saada täyden työttömyyseläkkeen. Työryhmä esittää, että eläkeputken alkupää siirtyisi 55 ikävuodesta 60 vuoteen ja putki johtaisi 65-vuotiaana vanhuuseläkkeelle.

Työmotivaation ylläpitäminen ratkaisevaa

Työtekijöiden sairauspoissaolot eivät ole kansanvälisesti korkeita, mutta painottuvat työttömyyseläkeputken suulle.

Kaukinen pitääkin tärkeimpänä haasteena työmotivaation ylläpitämistä. Se puolestaan on riippuvainen hyvin monista tekijöistä, joista vähäisimpiä eivät ole työyhteisön ilmapiiri, palautteen antaminen, kaikkien ihmisten ja töiden arvostaminen, aito avoimuus ja luottamus.

Kaukisen mukaan enää ei ole perusteita puhua suomalaisesta sairaasta kansasta. Suomalaiset naiset elävät Japanin jälkeen pisimpään ja suomalaiset miehetkin sijoittuvat kymmenen kärkimaan joukkoon. Kuitenkin suomalaisten vanhuuseläkkeelle oikeuttavaa ikää varhaisempi eläkkeelle siirtyminen on maailmanennätysluokkaa.

Työkyvyttömyyden syistä 40 prosenttia aiheutuu mielenterveyden häiriöistä. Se on Kaukisen mukaan kova luku, kun samalla esimerkitsi skitsofrenia on vähentynyt.

Kaukinen toteaakin, että työssä uupumista on tarkasteltu yksipuolisesti ottamatta huomioon yleistä yhteiskunnallista kehitystä, yksilöiden muuttunutta asennetta työhön ja vapaa-aikaan sekä yksilöiden elämäntapoja ja käyttäytymismalleja.

MARGIT HARA
11.6.1999