Kahden kastin ikääntyneitä

Kun 45-54-vuotiaiden työllisyys on eri ikäryhmien korkeimpia, on ikääntyneiden 55-64-vuotiaiden työllisyys taas kehnoin.

Virta työttömyyteen on melko tasaista, kun siirrytään 45-vuotiaista vanhempiin työelämässä oleviin. Tietyssä iässä tulee kuitenkin taitekohta, jonka jälkeen virta selvästi vuolastuu. Vuonna 1996 tuo ikä oli 53 vuotta, mutta siirtyi seuraavana vuonna ns. eläkeputken alarajan noston myötä 55 vuoteen.

Työttömyyden kasvu ns. eläkeputken alarajan kohdalla keskittyy raportin mukaan muutamalle toimialalle: teollisuuteen, kauppaan, liikenteeseen ja rahoitukseen sekä jossakin määrin myös rakentamiseen.

Raportissa muistutetaan, että työvoimapoliittiset toimetkin purevat huonosti yli 55-vuotiaisiin työttömiin.
- Eläkeputken katkaisu edellyttääkin toimivien vaihtoehtojen löytämistä niille ikääntyneille, jotka joutuvat työttömiksi.

Alle 55-vuotiaiden työllisyystilanne alkoi kohentua vuonna 1993, ikääntyneiden vuotta myöhemmin.

Suurten ikäluokkien eli 50-54-vuotiaiden työllisyysaste on nyt kaikista viisivuotisikäryhmistä lähimpänä vuoden 1989 tilannetta, jolloin työllisyysasteet olivat huipussaan. Muutoin talouden elpymisen tuoma työllisyyden lisäys on kanavoitunut suhteellisesti enemmän alle 45-vuotiaisiin.

Työttömäksi joutuneilla ikääntyneillä menee siis yhä huonosti. Kun 45-54-vuotiaiden mahdollisuudet sijoittua työhön ovat jonkin verran kehnommat kuin 25-44-vuotiaiden, ovat yli 55-vuotiaiden mahdollisuudet liki olemattomat.

55-64-vuotiaiden työttömyys on eri ikäryhmistä suurinta ja myös pitkäkestoisinta.

Alle 50-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömyys on kääntynyt selvään laskuun 1990-luvun puolivälissä. Ikääntyneillä laskua voi vasta aavistella.

STT-IA
11.6.1999