Kosovon sodan voittajat ja häviäjät, joillekin tasapeli?



Heti NATO:n lopetettua Jugoslavian pommittamisen alkoi jälkipyykki siitä, kuka voitti ja kuka hävisi - tai oliko joidenkin osalta kyseessä "tasapeli".


Tässä ranskalaisen uutistoimisto AFP:n pikainen tulkinta sodan lopputuloksesta:

Voittajat

Britannian pääministeri Tony Blair kasvatti uskottavuuttaan selkeän tiukalla linjallaan Jugoslavian suhteen, samalla kun monet muut NATO-maat epäröivät. Nousi käytännössä länsiliiton johtohahmoksi Yhdysvaltain presidentin Bill Clintonin takerruttua kysymykseen maajoukkojen lähettämisestä Kosovoon.

Presidentti Martti Ahtisaari, aiemmin suhteellisen tuntematon Suomen valtionpäämies, joka onnistui EU:n lähettiläänä taivuttamaan Jugoslavian presidentin Slobodan Milosevicin G8-maiden rauhasuunnitelman taakse.

Venäjän Balkanin lähettiläs Viktor Tshernomyrdin, viime vuotisesta erottamisestaan toipuva ex-pääministeri, jonka onnistui tuoda Venäjä oleellisesti mukaan rauhansuunnitelman laadintaan.

Kosovon vapautusarmeija UCK. Huonosti varustellun sissiarmeijan onnistui saavuttaa strateginen tavoitteensa, serbijoukkojen vetäytyminen Kosovosta. UCK:n poliittisen johtajan Hashim Thaqin painoarvo nousi huomattavasti Kosovon albaanien poliittisena edustajana.

Ilmasodan doktriini. Asiantuntija toisensa jälkeen muistutti pommitusten aikana, ettei yhtään sotaa ole koskaan voitettu vain ilmasta käsin. Jugoslavia kuitenkin taipui ilman maajoukkojen lähettämistä.

Häviäjät

Jugoslavian kansa maksoi johtajansa jääräpäisestä politiikasta hirveän hinnan satoina tai jopa tuhansina kaatuneina. Maan perusrakenteet ovat raunioina, eikä apua juuri ole luvassa niin kauan kuin entinen johto jatkaa Jugoslavian hallitsemista.

Presidentti Slobodan Milosevic on edelleen vallassa, mutta hänen asemaansa heikentää merkittävästi antautuminen, jota on vaikea selittää parhain päin edes torjuntavoitoksi.

Kosovon albaanit saattavat nyt voida palata koteihinsa, mutta Kosovon raunioituminen ja miljoonan ihmisen paniikinomainen pako leireihin naapurimaissa oli todellinen katastrofi.

Maltillinen albaanijohtaja Ibrahim Rugova, jonka kannattaman väkivallattomuuden politiikan ohi tapahtumat ajoivat kovaa vauhtia. Esiintyminen Milosevicin kanssa televisiokuvissa ja vaatimus pommitusten lopettamisesta säilynevät propagandaluonteestaan huolimatta ihmisten mielissä.

Apache-taisteluhelikopterit. Eivät osallistuneet sotilasoperaation millään tavoin, kaksi kopteria tosin putosi harjoituksissa Albaniassa.

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR, jonka sanottiin olleen huonosti valmistautunut pakolaistulvaan. Toisaalta pakolaisten määrä ylitti kaikki odotukset.

Tasapeli

NATO odotti pommitusten tepsivän nopeasti, eikä osannut aavistaa satojentuhansien albaanien joukkopakoa Kosovosta. Harhaiskut siviilien joukkoon ja Kiinan suurlähetystön pommittaminen herättivät runsaasti arvostelua. Lopputulos oli kuitenkin se, mitä alusta alkaen ilmoitettiin tavoitteeksi. Ei yhtään kaatunutta ja vain yksi alasammuttu taistelukone.

Eurooppa oli jälleen kerran riippuvainen Yhdysvalloista sotilaallisen konfliktin ratkaisemisessa omalla takapihallaan. Alkoi kuitenkin pommitusten tuoksinassa kehittää omaa puolustusidentiteettiään ja valitsi NATO:n pääsihteerin Javier Solanan uudeksi ulkopoliittiseksi edustajakseen.

Venäjä ei onnistunut juurikaan puolustamaan liittolaistaan Jugoslaviaa, mutta sain lännessä kiitosta välityspyrkimyksistään.

Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton teki oman maalin ilmoittamalla heti aluksi, ettei maajoukkoja missään tapauksessa lähetetä Kosovoon. Ei ollut kovin määrätietoinen johtaja, mutta lopulta kuitenkin voittajien leirissä.

STT-IA
11.6.1999


ULKOMAAT -SIVULLE