A. Nenäkäs

11.6.1999

Ryssänvihasta

Siksi on avartavaa havaita, että venäläis- eli suomeksi sanottuna ryssänvihaa on meillä tutkittu myös tieteellisesti. Suomen Historiallinen Seura nimittäin julkaisi vuonna 1986 FT Kari Tarkiaisen tutkimuksen Se vanha vainooja. Käsitykset itäisestä naapurista Iivana Julmasta Pietari Suureen.

Tarkiainen tarkastelee venäjäkuvaa ajanjaksolla 1508-1720 eli Iivana Julman hallituskaudelta Pietari Suuren aikaan saakka. Tekijä korostaa, ettei hän ole tutkinut sitä, millaista Venäjällä todella oli tai millaisia venäläiset ovat vaan sitä, mitä mieltä etenkin Ruotsi-Suomessa oltiin.

Eräs ryssänvihan maamerkki oli se, että Liivinmaan maamestari Wolmar von Plettenberg kyllästyttyään jatkuviin sotatoimiin Moskovan kanssa, alkoi hankkia ristiretkeä Venäjälle. Hän onnistuikin taivuttamaan paavin antamaan ristiretkibullan, jossa luvattiin syntien anteeksianto ja vapautus kiirastulesta niille, jotka lähtivät taisteluun "kerettiläisiä venäläisiä uskonluopiota" vastaan.

Hankkeen rahoittamiseksi ja kannustamiseksi anekaupan paavillinen ylikomissaari Christian Bomhower laati 1500-luvun alussa kirjasen Kaunis kertomus Liivinmaan herrojen merkillisistä hankkeista venäläisten ja tataarien kanssa. Siinä todistettiin, että Venäjän "suuruudenhullu hallitsija ja hänen jumalaton kansansa" uhkaavat tuhota koko Liivinmaan.

Bomhowerin mukaan venäläiset, joilla oli toki omia omituisia luonteenpiirteitään, olivat kuitenkin "aivan ihmisen näköisiä". Vaikka heidän ulkonäkönsä oli ihmismäinen, olivat venäläiset kuitenkin enemmän apinoita, joilla ei ole selvää inhimillistä ymmärrystä".

Heidän kerettiläinen uskontonsa oli täynnä eksytystä he suhtautuivat moniin asioihin kevytmielisesti ja ymmärtämättömästi. Niinpä he pitivät naimattomien henkilöiden sukupuolista kanssakäymistä normaalina, jota paitsi edes papin tai itsensä patriarkan pieksäjää ei julistettu kirkonkiroukseen.

Sodassa venäläiset häpäisivät pyhäköitä, raiskasivat naisia ja ristiinnaulitsivat lapsia. Monenlaiset perversiot olivat heille tyypillisiä, sillä edes sodomiaan syyllistyneitä ei Venäjänmaassa lainkaan rangaistu.

Tapojen turmellus ja sivistymättömyys ulottui aina hallitsijaan saakka. Iivana Julmakin rohkeni arvostella Kustaa Vaasan vaatimattomia sukujuuria mitä halveksittavalla tavalla, jolloin Kustaa Vaasan poika Juhana III sai aiheen vastata: "Kiitämme Jumalaa, että kaikki kristityt kuninkaat ovat antaneet meille sen arvon mikä meille kuuluu - paitsi tietenkin sitä, jolla on vain sian järki".

Ruotsissa laadittiin vielä Iivanan eläessä käsikirjoitus Venäjän tyrannin hirmutekojen historia, jossa tsaarin hirmuteot kuvattiin mitä värikkäimmällä tavalla. Kirja sisälsi lukemattomia yksityiskohtaisia kuvauksia Iivanan hirmutöistä, joita ei kuitenkaan voitu kaikkia mainita, koska Kiusaamisen ja hirmutekojen historiaa "ei voi kuvata paperin loppumatta kesken".

Seuraavana todistaa Venäjälläkin oleskellut ruotsalainen Petrus Petrejus, joka 1615 kirjoitti kuusiosaisen esityksen Venäjästä. Hänen mukaansa venäläiset olivat tyhmiä ja kömpelöitä, joiden käytöstavat ovat sivistymättömät.

Niinpä "he eivät kaihda sitäkään, että he saadessaan ruokaa, käydessään pidoissa, kirkossa tai muualla, nikottelevat, röyhtäilevät taikka suorastaan piereksivät ja nauraa hohottavat sille".

Venäläiset soittoniekat "soitavat ja laulavat rivoja ja epäsiveellisiä renkutuksia" metelöiden kaikilla soittimillaan samalla kertaa niin, että syntyy "hirveä meteli ja koiranulvonta, josta kaikki moskovalaiset pitävät suuresti ja sanovat, ettei parempaa musiikkia ole koko maailmassa".

Kunnia-asianaan venäläinen pitää sitä, että hän onnistuu juottamaan vieraansa pöydän alle. Kutsuissa vieraat juovatkin niin, etteivät pysy jaloillaan, "etteivät voi seisoa tai kävellä eivätkä tiedä mitä tekevät, olivatpa miehiä tai naisia". Ellei viinanpoltto olisi rajoitettua, "monet peräti kuolisivat".

He ovat niin karkeita, "etteivät kaikki Sodomian synnitkään ole heille vieraita", vaan sekä harjoittavat niitä että rehvastelevat saavutuksillaan ja nikotellen sekä röyhtäillen mainostavat tehneensä vieläkin karkeampia asioita, "mistä rehelliset miehet tietenkin olisivat aivan hiljaa".

Venäläiset ovat petollisia, kavalia ja epärehellisiä, eikä heidän kanssaan solmittuja sopimuksia. Vaikka heidän kanssaan tekisi rauhan, he ovat usein "yllättäen rikkoneet sen ja käyneet ympärillään asuvien kansojen kimppuun mitä kauheimmin".

Heitä onkin varottavat kun he esiintyvät ystävällisinä, koska se enteilee vaaran aikoja. "Kun he taas uhkailevat, ovat tiukkoja ja kiroilevat, heistä on vähemmän vaaraa."

Suomalaisilla oli karvaita kokemuksia venäläisten ikiaikaisesta terrorista, kuten Kustaa Vaasa 1555 todisti: "Kaiken kristikunnan viholliset, julmat venäläiset… ovat hyökänneet Suomen köyhään maahan murhaten, ryöstäen ja polttaen ja hävittäen aivan epäkristittyjen tapaan". Venäläiset kuuluvatkin samaan ryhmään "turkkilaisten ja muiden pakanoiden kanssa".

Venäläisten kerettiläisestä uskosta annetut lausunnot vaihtelivat poliittisten suhdanteiden mukaan, joskin jumalapalveluksessa oli huomattavia puutteita: "Kirkoissa he eivät koskaan saarnaa ja kirkkoisää pidetään sen parempana "mitä korkeammalla äänellä hän huutaa ja kiljuu".

Suurina juhlapäivinä seuraa kummallinen näytelmä, kun he asettavat nähtäville pyhimysten kuvia ja "vaeltavat yhdestä kirkosta ulos ja toiseen sisälle, mitä kaikkea ei enää jaksa kuvata".

He palvovat kuvia, "joilla on korvat, muta jotka eivät kuule, ja silmät mutta he eivät näe". Koska pyhäiskuvat eivät edes pääse liikkeelle omilla jaloillaan niin "mitäpä me tekisimme sellaisilla Jumalilla?".

Toisen kuvauksen mukaan he harjoittavat haureutta poikien kanssa ja "rakastavat heitä enemmän kuin vaimojaan". Nämä "maailman väärämielisemmän kansan" jäsenet kiroilevat jatkuvat käyttäen karkeita ilmauksia.

"Mikään ei sovi paremmin venäläiselle mielenlaadulle kaupankäynnissä kuin kiistely, kieroilu ja petkutus, sillä rahaa koskevissa asioissa juuri kukan venäläinen ei ole rehellinen." Venäläinen on niin kiero, että on parempi ottaa kaikki toiselta kannalta kuin hän vakuuttaa.

Venäläisten puhe on "kevytmielistä, sikamaista ja sietämätöntä, täynnä haukkumasanoja ja kirouksia, joita he pitävät leikillisinä" He "röyhtäilevät suuressakin seurassa, piereksivät tai irvistelevät ärsyttävästi", mitä paitsi he ovat epäsiistejä ja likaisia.

Tästä ja heidän ruoistaan seuraa se "ilkeä ja hankala haju, joka tavallisesti seuraa Venäjän kansakuntaa, vaikka se asettuisi asumaan Ceylonin hyvältä tuoksuvalle saarelle".

Tämän tapaisin lausumin siis käsiteltiin venäläisiä noina aikoina. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä venäläiset ajattelivat meistä?

Tätä ei liene tutkittu.

A. NENÄKÄS

Kirjoittaja on lehtemme johtava kansanperinteen(kin) tutkija, joka on erikoistunut venäläisiä koskeviin vääriin käsityksiin, eikä aitosuomalaisten ja yltiöisänmaallisten piirien harjoittaman poliittisen vainon pelossa uskalla esiintyä omalla nimellään.