Rummut soivat ja lanteet värisevät - karnevaalisambaa

Kymmenet erilaiset lyömäsoittimet rummuttavat mukaansa tempaavaa rytmiä ja laulajat pistävät parastaan. Tanssijat esittävät upeita koreografioita, tunnelma on korkealla. Ainoastaan paljeteilla koristeltuihin pikkubikineihin pukeutuneet tanssijat innostavat bateriaa soittamaan yhä nopeammin ja nopeammin.

Tätä on karnevaalisamba aidoimmillaan, mutta ei ole mitenkään mahdotonta, etteikö myös Pohjolan körmyjen jäykkiä lanteita saataisi liikkumaan samban tahtiin.

Samban juuret ovat Brasiliassa. Se on ennen kaikkea Maan köyhän väestön tanssi, mikä yhdistää ihmisiä ja antaa heille jotakin muutakin ajateltavaa kuin ainaisen huolen seuraavan päivän ruoasta.

Brasiliassa sambaa tanssivat kaikki köyhät ikään, kokoon tai sukupuoleen katsomatta. Joka kylässä on oma sambakoulu, joka kuitenkaan ei ole koulu siinä merkityksessä kuin me sen ymmärrämme. Siellä ei nimittäin kukaan opeta sambaa.

Se on paikka minne ihmiset kerääntyvät tanssimaan ja pitämään hauskaa. Sambakoulun tärkein linkki on bateria, koulun oma rumpuryhmä, jossa saattaa olla kymmeniä, jopa satoja soittajia. Baterian sydän on surda-rumpu, joka lyö sydämen tahtiin, kaiken rummutuksen taustalla, ikuisena rytminä kaikelle muulle soitolle.

Karnevaaleilla kilpaillaan koulujen paremmuudesta

Karnevaalit ovat kokonaisvaltainen kilpailu, jossa jokainen pienikin asia on tärkeää. Koulut kehittelevät tarinan, jota tanssijat, laulajat ja soittajat kulkueessa ilmentävät. Laulu kertoo kyseisen tarinan, mutta on myös erittäin tärkeää, että kulkueesta löytyy henkilö jokaiselle laulussa mainitulle hahmolle.

Tanssijoiden tehtävä on kuvata tanssillaan laulua mahdollisimman hyvin ja tietenkin tanssia rytmiin, jota bateria soittaa. Ennen karnevaaleja koko koulu treenaa yhtä säntillisesti kuin ooppereryhmä, joka valmistautuu kiertueelle.

Kulkueessa on myös lavastevaunuja, jotka koulu itse valmistaa. Ne ovat massiivisia pyörillä liikkuvia härveleitä, joiden tehtävänä on myös kuvata tarinan tärkeimpiä elementtejä.

Kulkueen tarkoituksena on muukin kuin vain hauskanpito. Se on erittäin tärkeä tapahtuma - vuoden kohokohta.

Se vahvistaa köyhän väestön me-henkeä ja itsetuntoa, antaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja mahdollisuuden riemulla osoittaa kunnioitusta esi-isille jatkamalla tuhatvuotista karnevaaliperinnettä. Ja ennen kaikkea se antaa heille mahdollisuuden todistaa, että hekin osaavat jotakin, että köyhäkin on jotakin.

Samba Suomessa

Näilläkin leveysasteilla samban tanssiminen on täysin mahdollista ja kiinnostus sambaan onkin kasvussa. Myös suomalaiset sambakoulut ovat riolaisten esikuviensa mukaan yhdistyksiä, joissa harrastetaan paljon muutakin kuin vain samban tanssimista.

Suomessa joudutaan tietenkin opettamaan paljon sellaistakin, mitä brasilialaiset ovat osanneet jo kauan sitten. Mutta liikkuu se suomalainenkin lantio, ja kuulee suomalainenkin korva oikean rytmin.

Myös Suomessa järjestetään vuosittain sambakarnevaalit, Helsinki Samba Carneval 99 pidetään 12.6. Helsingin Esplanadilla. Se, niin kuin Rion vastaava juhla, on suomalaisten sambakoulujen välinen kilpailu ja samalla näytös suurelle yleisölle.

Karnevaaleilla kilpailee neljä koulua, helsinkiläinen Impèrio do Papagaio, turkulainen Samba Carioca, tamperelainen União da Roseira ja lahtelainen Samba Maracanã. Koulut ovat riolaista perinnettä noudattaen valmistaneet kaiken rekvisiittansa itse.

Karnevaalikappaleet ovat koulujen omaa käsialaa, samoin kulkueen aihe on koulun oma valinta. Tanssijoiden puvut ovat itse valmistettuja, samoin lavastevaunut ja muut koristeet. Tapahtumassa on mukana Suomen Sambakoulujen liitto ry.

Myös työväen- ja kansanopistot järjestävät sambakursseja. Suomalaisilla on usein käsitys, että samba on vain nuorten ja kauniiden mallivartaloisten naisten tanssi. Tämä ei pidä paikkaansa. Tanssia voi kuka tahansa - myös miehet.

Kannattaa heittää estot romukoppaan ja panna mekonhelmat heilumaan ja lanteet värisemään kuumien, villien latinalaisrytmien tahtiin. Sambakärpänen puree, mutta se riski kannattaa ottaa.

JUTTA VESA
11.6.1999