Valtionyrityksistä vapautuu runsaasti työntekijöitä

Kiinan nopea kaupungistuminen jatkuu lähivuosina



Uusien työpaikkojen luominen ja kasvavan työttömyyden hallinta ovat yksi Kiinan talouden keskeisistä haasteista maan talousuudistuksen kolmannella vuosikymmenellä. Normaalin väestönkasvun lisäksi Kiinan työvoiman tarjontaa kasvattavat nopeana jatkuva maaltamuutto ja käynnissä oleva valtion ja muiden julkisten yritysten tervehdyttäminen.


Vaikka väestönkasvu on hidastumassa, kasvaa Kiinan väestö edelleen noin prosentin vuodessa. Keskimäärin väkiluku kasvoi Maailmanpankin mukaan vuosina 1980-1995 1,3 prosenttia vuodessa. 90-luvulla kasvu aleni 1,1 prosenttiin. 1995-2010 Maailmanpankki ennakoi sen laskevan keskimäärin 0,8 prosenttiin vuodessa.

Kiinalaisia on YK:n viimeksi julkaistun väestötilaston mukaan nyt noin 1 250 miljoonaa. Heistä yli 60 prosenttia on alle 35-vuotiaita. Vajaat 900 miljoonaa kiinalaista asuu maaseudulla ja runsaat 350 miljoonaa kaupungeissa. Kiinalaiset asiantuntijat ennakoivat maan nopean kaupungistumisen jatkuvan. Sitä vauhdittavat sekä alhainen kaupungistumisaste että maaseudun kaupunkeja matalampi elintaso.

Pekingin yliopiston taloudellisen tutkimuskeskuksen johtajan Justin Yifu Linin mukaan maaseudulta lähti vuosina 1978-1996 yhteensä 230 miljoonaa ihmistä, joista pääosa työllistyi pienissä yrityksissä. Kiinalaisen arvion mukaan pelkästään kaupungistumisasteen nousu kansainväliselle keskitasolle toisi lähivuosina taajamiin ja uusiin kaupunkeihin 150 miljoonaa ihmistä.

Maaltamuuton kiihtymisen myötä Kiinan niin sanotun liikkuvan väestön määrä on kasvanut nopeasti. Vakituisen asuinoikeuden saaminen kaupungeista on hyvin vaikeaa, ellei peräti mahdotonta. Siksi maaltamuuttajat muodostavat suuren liikkuvan väestön. Sen tarkasta luvusta ei ole tietoa, mutta kokonaismäärä lienee 150-200 miljoonaa ihmistä.

Köuhyys ajaa kaupungeihin

Muuttoa kaupunkeihin kiihdyttää maaseudun köyhyys ja väestön alityöllisyys. Maailmanpankin arvion mukaan maaseudulla asuu edelleen 270 miljoonaa ihmistä, jotka elävät alle yhdellä dollarilla päivässä. Kaupunkien köyhien määräksi pankki arvioi 12 miljoonaa. Ero varakkaamman rannikkoalueen ja maan laajojen sisäosien välillä on suuri.

Kiinan bruttokansantuote oli World Development Report 1998/1999 -julkaisun mukaan vuonna 1997 yhteensä 1 055 miljardia dollaria. Henkeä kohti laskettu bruttokansantuote oli 860 dollaria. Rikkailla rannikkoseuduilla henkeä kohti laskettu bruttokansantuote oli moninkertainen keskiarvoon verrattuna.

Työvoiman tarjontaa ja työttömyyttä kasvattaa myös ylimiehitetyistä valtion yrityksistä vapautuva työvoima. Sen tarkkaa määrää on vaikea arvioida. Guangzhoun miljoonakaupungin talouskomission johtaja Mai Ruo Qing kuvasi ylimiehitystä toteamalla, että "meillä viisi ihmistä syö kolmen ihmisen riisikupista".

Kansainvälisen valuuttarahaston Staff Country Reportin 97/72 mukaan Kiinassa oli vuoden 1993 lopussa noin 1,4 miljoonaa "valtion toimintayksikköä". Valtion yrityksiä oli vuoden 1995 lopussa yli 300 000. Työntekijöitä niissä oli yhteensä yli 80 miljoonaa.

Valtion yritysten ongelmana ovat ylimiehitys ja velat. Molempien taustana on keskusjohtoisen järjestelmän perintö. Yritysten vastuulla on aiemmin ollut monia palvelutehtäviä kuten työntekijöiden asuminen, koulut ja terveydenhuolto. IMF:n tutkijoiden mukaan nämä kustannukset ovat monissa yrityksissä aiheuttaneet lähes puolet kaikista palkkakustannuksista. Pelkän asumisen osuudeksi he arvioivat noin 40 prosenttia palkkakuluista.

Valtion yrityksistä oli teollisuusyrityksiä 118 000. Niistä noin 4 700 luokiteltiin 90-luvun alkupuolella "suuriksi" ja 11 000 "keskikokoisiksi". Kaikista teollisuusyrityksistä keskushallitus johti tuolloin 7 300 yritystä. Loput 110 000 yritystä olivat maakunta- ja paikallishallinnon alaisia.

Vuoden 1996 lopussa Kiinassa oli OECD:n julkaisemien tietojen mukaan 114 000 valtion teollisuusyritystä. Niissä oli noin 43 miljoonaa työntekijää, kun koko teollisuuden työvoima oli runsaat 109 miljoonaa.

Valtion yritysten kannattavuus on heikentynyt tuntuvasti 90-luvun jälkipuoliskolla ja niiden pääoman käyttö on hyvin tehotonta. Keskimäärin valtion yritysten velkaantumisaste on IMF:n arvion mukaan noin 70 prosenttia.

Täsmällisiä tietoja yritysten todellisista tuloksista ei ole käytettävissä. IMF:n tutkimuksessa todetaan kuitenkin, että valtion yritykset näyttäisivät vuonna 1993 toimineen kokonaisuutena tuloksellisesti. Samaan aikaan noin 40 prosenttia silloin toimineista 280 000 yrityksestä oli kuitenkin tappiollisia. Tappio oli noin 90 miljardia yuania.

Viime vuosina valtion yrityssektoria on kasvaneiden tappioiden ja yritysten suurten hoitamattomien luottojen vuoksi ryhdytty vauhdilla tervehdyttämään. Samalla on rohkaistu yksityisen yritystoiminnan perustamista. Pääosa Kiinan yksityisistä yrityksistä on pieniä muutaman työntekijän yrityksiä. Kun niitä vuonna 1978 ei olut lainkaan, oli yritysten määrä vuoden 1996 lopussa 21,8 miljoonaa. Työntekijöitä niissä oli 75,6 miljoonaa eli yli puolet pienyritysten työntekijämäärästä.

Työttömyys ankara ongelma

Kiinan työ- ja sosiaaliministeriön tutkimuslaitoksen apulaisprofessorin Mo Rongin mukaan tarvitaan voimakkaita toimia kasvavan työttömyyden suitsimiseksi. Työvoiman tarjonta kasvaa Mon mukaan tänä vuonna ennätysmäiset 30 miljoonaa henkeä, kun tarjonnan kasvu viime vuona oli 28,5 miljoonaa henkeä.

Työtä hakee Mon mukaan tänä vuonna työmarkkinoille tulevien 11 miljoonan nuoren lisäksi noin 5 miljoonaa yrityksistä irtisanottua työntekijää, noin miljoona paikallisten viranomaisten irtisanomaa virkailijaa ja 170 000 kotiutettavaa sotilasta. Professori Wang Zhenzhongin mukaan työttömiä on Kiinassa tällä hetkellä noin 10 miljoonaa ja valtion yrityksistä vapautettuja työntekijöitä noin 4 miljoonaa.

Mon mukaan uusia työpaikkoja syntyy tänä vuonna ennusteiden perusteella alle 6 miljoonaa ja koko työvoiman kysyntä nousee vain 14 miljoonaan henkeen, kun mukaan lasketaan eläkkeelle jäävät ja muu poistuma työvoimasta. Näin työpaikkaa vaille on tänä vuonna vajaat 16 miljoonaa ihmistä.

Kiinan talouspolitiikan keskeisenä tavoitteena on Mon mielestä oltava uusien työpaikkojen luominen. Parin kolmen lähivuoden aikana päähuomio on hänen mukaansa kiinnitettävä valtion yrityksistä vapautuvan liikatyövoiman työllistämiseen.

Kiinan suurin rauta- ja terästeollisuuden yritys Shanghai Baosteel on hyvä esimerkki käynnissä olevasta yritysten tervehdyttämisestä. Viime vuoden lopulla fuusioilla luodun teräsjätin tuotanto nousee 11 miljoonaan tonniin laajennusohjelman valmistuessa ensi vuonna. Shanghai Baosteel on yksi Kiinan tällä hetkellä 512 niin sanotusta avainyrityksestä, joiden ympärille teollisuustuotantoa maassa kehitetään.

Saneeraus ja fuusio vahvistavat johtaja Mo Zhenin mukaan yhtiötä, joka toimii kannattavasti. Yritysten fuusion myötä Baosteeliin tuli kuitenkin tuhansittain ylimääräisiä työntekijöitä lisää. Se vaikeuttaa yrityksen kehittämistä. - Baosteel ottaa vastuun työntekijöistä, se on meille annettu velvoite.

Ylimiehityksen purkaminen hallitusti on Mon mukaan selvästi vaikeampi ongelma kuin tehtaan teknologian kehittäminen tai yritystalouden pulmat. Alustavat toimet toteutetaan kolmen vuoden kuluessa, mutta koko ongelman ratkaisuun tarvitaan kymmenisen vuotta. Uskon, että myös muissa yrityksissä tämän ongelman selvittämiseen tarvitaan 8-10 vuotta, sanoi Mo.

STT - JHL
12.2.1999


ULKOMAAT -SIVULLE