 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Esimiehetkin koulutettava havaitsemaan masennusta
Masennus yleistyy hurjaa vauhtia sekä sairauslomien että työkyvyttömyyseläkkeiden syynä. Tästä huolimatta arviolta jopa kolmasosa masennuspotilaista ei saa vieläkään minkäänlaista hoitoa. Kun hoitoon tullaan, selvien oireiden alkamisesta on ehtinyt kulua jo vuosi.Tieto masennuksen oireista ja masennuspotilaiden hoitoon ohjauksesta pitäisi kuulua kansalaisvalmiuksiin samalla tavalla kuin ensiaputaitokin, katsoo työterveyslääkäri Kirsi Appelberg Pohjola-yhtiöistä. Työpaikalla masennuksen havaitsemisessa avainhenkilö on esimies. Esimieskoulutuksessa pitäisikin kiinnittää huomiota masennuksen tunnistamiseen ja esimiehellä pitäisi olla myös rohkeutta ottaa asia puheeksi. - Tämä ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että esimiehen pitäisi ruveta terapoimaan masentuneita, vaan ohjata heidät työterveyshuoltoon, korostaa Appelberg. Esimieheltä vaaditaan kuitenkin melkoisesti hienotunteisuutta. Normaalia päivittäistä potuttamista, stressireaktioita tai meneillään olevaa surutyötä ei pidä sekoittaa masennukseen, varottaa Appelberg.
Sosiaaliset oireet tulkitaan väärinMasennuksen oireista sosiaaliset ovat lähipiirille ja työtovereille helpoimmin havaittavissa, mutta niitä tulkitaan useimmin myös väärin, sanoo Appelberg.Masentuneen ihmisen aloitekyvyttömyys, kiinnostuksen puute ja alakuloisuus tulkitaan laiskuudeksi. Ärtymys, kiihtymys ja kärsimättömyys herättää torjuntaa ja välttelyä, mikä pahentaa entisestään masentuneen yksin jäämisen tunnetta. Työterveyslääkäri määrää nykyään yhä enemmän masennuslääkkeitä, mutta hoito ei saisi jäädä vain lääkehoitoon. Työterveyshuollosta pitäisi Appelbergin mielestä löytyä nykyistä enemmän valmiuksia myös ainakin lyhytkestoiseen psykoterapiaan.
Potilaiden toivelistalla enemmän keskusteluaHoitoon päädytään usein vasta noin vuoden kuluttua siitä, kun selvät oireet ovat alkaneet, sanoo dosentti Jouko Salminen KELA:n tutkimus- ja kehitysyksiköstä Turusta.KELA tutki 165 vuosina 1995-96 sairauslomalla ollutta masennuspotilasta. Potilaiden saama hoito oli Salmisen mukaan usein riittämätöntä. Lääkehoidosta riittämättömäksi arvioitiin 14 prosenttia ja todennäköisesti riittäväksi 28 prosenttia. Loput luokiteltiin mahdollisesti riittäväksi. Psykoterapiaan ei kaikille tarjottu lainkaan. Potilaiden toivelistalla keskustelu oli ensimmäisenä. Lähes puolet potilaista toivoi enemmän keskustelua ja neljäsosa kaipasi kuntoutuskursseja. Parempaa lääkehoitoa toivoi 14 prosenttia potilaista.
Nykyistä lääkeviidakkoa lääkärinkin vaikea hallitaMasennuksen lääkehoito on kehittynyt niin nopeasti, että nykyistä lääkeviidakkoa on jo lääkärinkin vaikea hallita. Usein tyydytään yhteen lääkkeeseen, eikä sitä vaihdeta siitäkään huolimatta, että tuloksia ei ala näkyä, sanoo lääket. kir.tri Johan Spoov Aleksin Psykiatrikeskuksesta.Noin 90 prosenttia msennuspotilaista saa avun lääkehoidoista tai sähköhoidosta. Yksittäisistä hoidoista tehokkain on Spoovin mukaan sähköhoito. Parasta hoitoa on biologisen hoidon ja psykoterapian yhdistelmä. Lääkehoito suojaa masennuksen uusiutumiselta vain niin kauan kuin lääkettä syödään. Psykoterapian vaikutus sen sijaan voi kestää jopa vuosia hoidon päätyttyäkin, sanoo Spoov. Kaikkiaan käytössä on jo 18 eri masennuslääkettä, joilla on omat erityispiirteensä. Uusista lääkkeistä esimerkiksi noradrenaliinia lisäävä lääkehoito tehostaa Spoovin mukaan ns. melankolisten oireiden paranemista. Se aktivoi mm. kiinnostusta harrastuksiin ja parantaa omaa minäkuvaa sekä palauttaa sosiaalisen toimintakyvyn serotoniinilääkkeitä paremmin. Serotoniinilääkkeet ovat tehokkaampia mm. pakkoneuroosien ja impulsiivisuuden hoidossa, arvioi Spoov.
STT-MH
|
TALOUS -SIVULLE