Rakastuminen lumo tutkimuksen valossa

Parisuhteeseen tartutaan kuin oljenkorteen



Kasvatuspsykologian professori Kaarina Määttä Lapin yliopistosta on löytänyt perimmäisten kysymysten ääreen. Hän tutkii ja on tutkinut rakkautta pian kahdeksan vuotta. Viime perjantaina julkistettiin Määtän uusin teos Rakastumisen lumous.


Yhtenä selityksenä rakkauden ja yleensä parisuhteen merkityksen korostumiselle Määttä pitää ihmisten tarvetta löytää elämäänsä jotain pysyvää.

- Rakkaus on ollut ihmisille aina tärkeä asia, mutta tässä ajassa on jotain sellaista, joka tuo uudenlaisia selitysmalleja. Ihmiset tarttuvat parisuhteeseen kuin oljenkorteen, että edes se olisi joka pysyisi, Määttä viittaa yhteiskunnan suuriin muutoksiin ja ihmisten kokemaan epävarmuuteen.

Muina aikaan liittyvinä asioina voidaan nähdä narsismin ja yksilöllistymisen korostuminen ja tietynlainen onnen etsintä.

- Nykyinen kulttuurimme on ohjelmoinut meidät suorastaan palvomaan rakkautta. Elokuva- ja iskelmäteollisuus pitää rakkautta tai rakastumista ratkaisuina lähes kaikkiin ongelmiin. Rakkauden uskotaan olevan se Graalin malja, jonka löytämällä ihmisestä voi tulla täysin onnellinen, Määttä kirjoittaa.

Hän kuvaa parisuhteelle ja kumppanille sälytettyjä odotuksia:
- Odotamme, että valitsemamme kumppani palauttaa taikakeinoin varhaislapsuuden kokonaisuuden tunteen, ikään kuin hänellä olisi hallussaan ajat sitten kadonneen valtakunnan avaimet.

Rakkausnarkomaanit ja romanssiaddiktit

Tutkija toteaa, että parisuhdetta käsittelevä teoria on keskittynyt aiemmin seksuaalisuuden erittelyyn. Rakastumisen tarkastelu laajempana psykologisena ja tunne-elämän ilmiönä on lisääntynyt vasta viime vuosikymmenten aikana.

Määttä kertoo perustaneensa tutkimuksensa 55:n eri ikäisen suomalaisen kokemuksiin, jotka hänelle on kerrottu suullisesti tai kirjallisesti. Niitä tutkija on ripotellut kirjaansa tieteellisen tekstin lomaan.

- No alkuvaiheessa se pistää elämän ihan sekasin...ei pysty keskittymään mihinkään ja kaikki on niin jotenkin avoinna; on hermostunut ja kauhee jännitys päällä, yksi Määtän tutkimuksen kohteena olleista naisista kuvaa rakastumisen järisyttävyyttä.

Määttä toteaa, että osa hänen tutkimistaan ihmisistä ei päässyt koskaan tämän pidemmälle. He joutuvat helposti voimakkaiden tunteiden valtaan, mutta irtoavat niistä yhtä helposti.

- Ilmeisesti kyvyttömyys kokea syvempiä tunteita saa heissä aikaan jatkuvan voimakkaan rakkaudenkaipuun tai rakastumisalttiuden. Määttä kutsuu tällaista "jonkinasteiseksi rakkausnarkomaniaksi tai romanssiaddiktioksi".

Arjen rutiinit ovat kova haaste rakkaudelle

Ajan myötä jokainen rakkaussuhde törmää arkitodellisuuteen. Todellinen haaste on estää suhteen latistuminen, väsymys tai ikävystyminen arjen rutiineihin.
- Olennaista on tällöin, onko parilla tarpeeksi mielikuvitusta, huumoria ja tahtoa selvitä näistä ongelmista.

Onnistunut parisuhde ei ole muutenkaan mikään helppo nakki: ihmisen on kyettävä antamaan toiselle riittävästi tilaa ja otettava oma tilansa. Hyvässä parisuhteessa kumpikin säilyttää oman identiteettinsä ja yksilöllisyytensä ja sallii sen myös toiselle.

Parisuhteessa oleva ihminen ei noin vain suin päin rakastu toiseen, uuteen ihmiseen. Määttä sanoo, että päätämme loppujen lopuksi itse, milloin ja keneen rakastumme. Rakastuminen ei ole tähdissä määrättyä.

- Siinä mielessä olemme oman kohtalomme herroja - ja myös vastuussa teoistamme.

STT-IA
5.3.1999


AJASSA -SIVULLE