Politiikan tutkija Kyösti Pekonen:

Kartellipuolueet käyvät rutiinivaaleihin



Helsingin yliopiston valtio-opin apulaisprofessori Kyösti Pekonen ei allekirjoita väitettä, jonka mukaan tulevat eduskuntavaalit olisivat poikkeuksellisen laimeat. Tulossa on pikemminkin rutiinivaalit, joissa puoluesuhteita hallitsee kartellisasetelma.


- Tämän tyyppisiä rutiinivaaleja on ollut jo 80-luvulta lähtien, hän sanoo. Kahdet edelliset vaalit olivat laman vuoksi poikkeavat, mutteivät nekään pitkistä trendeistä olennaisesti poikenneet.

Politiikan tutkija katsoo pitkiä syklejä. Niissä kriittisiä muutosvaaleja vietettiin edellisen kerran 70-luvun alussa. Sen jälkeen onkin seurannut epätavallisen pitkä rutiininomaista ja epäpoliittisten vaalien kausi.

- Suuret trendit kasautuvat taustalla ja käänne kulminoituu kriittisissä vaaleissa, kuvaa tutkija. Nytkin aatteellinen käänne kasautuu pinnan alla, hän arvioi, muttei vielä purkaudu.

Suuntaa Pekonen ei kuitenkaan ennusta. Kokemus on tehnyt varovaiseksi. Hänen 80-luvulla ennustamansa oikeistokäänne on toistaiseksi jäänyt toteutumatta - ehkä puolueiden kartellisoitumisen vuoksi.

Puolueet kartellissa

Politiikan tutkimuksessa on 1990-luvulla käytetty kartellipuolueen käsitettä. Kun puolueiden yhteiset edut ovat suuremmat kuin niitä erottavat tekijät, on syytä pitää vakaa tilanne voimassa. Tällainen kartellisoituminen on ollut tyypillistä eritoten pohjoismaisille monipuoluejärjestelmille. Vaaleissa tämä johtaa siihen, että kamppailua käydään hillitysti ja kaikki osapuolet orientoituvat siihen, että vaalien jälkeen on muodostettava hallitus.

Pekonen toteaakin, että tällaisessa tilanteissa ei nosteta kynnyskysymyksiä, eikä lyödä ehdottomia kantoja lukkoon. Portit on pakko pitää auki. Ajankohtaisesti kartellitilannetta voi vahvistaa esimerkiksi yhteinen kiinnostus tulevaan EU-puheenjohtajakauteen.

Kartellitilanteen ovat ymmärtäneet myös kansalaiset. Tästä on Pekosen mukaan kysymys silloin, kun he vastaavat suurella enemmistöllä, että politiikka ei muutu siitä mitkä puolueet hallituksessa istuvat. Kansa ymmärtää, että äärilaitojenkin erot hioutuvat hallituspolitiikan kompromisseissa.

- Ne jotka haluaisivat muutosta, kokevat, ettei heillä ole uskottavia vaihtoehtoja olemassa. Toisaalta, Pekonen huomauttaa, on niitäkin, joilla menee hyvin eivätkä äänestä, koska kokevat sen samalla tavalla turhaksi.

Herravihan perinne

Tyytymättömyys poliitikkoihin on pitkää perua. Herraviha ja käsitys hallitsevan luokan makeasta elämästä elää syvässä. Se on asenne, joka on helppo ilmaista kysyttäessä - tutkijan mukaan sanallinen kritiikki on pieni investointi. Tekojen kohdalla pysyttäydytään varmemmilla vesillä. Tämä näkyy muun muassa vanhojen puolueiden tasaisessa kannatuksessa.

Äänestysprosentin aleneminen on oikeastaan ainoa asia, missä puoluetyytymättömyys ilmenee.
- Tyytymättömyys ei ole sitä, että ihmiset puristaisivat kättään nyrkkiin taskussa. Poliitikko voi vielä kävellä melko rauhassa kadulla.

- Jos ihmiset sanovat olevansa tyytymättömiä, on otettava huomioon sekin, että kansa ei ole aina oikeassa. Eli ihmiset ovat valmiita protestoimaan, mutta eivät toimi kritiikkinsä mukaisesti. Suomalaiset ovat kuitenkin melko passiivisia, pohtii Pekonen.

Äänestäjät uskovat poliitikkoja

Jo Mauno Koiviston ajoista 1980-luvun puolivälistä alettiin suomalaisille opettaa, että politiikan liikkumavara on pieni ja me olemme riippuvaisia kansainvälisistä markkinoista. Tällä vuosikymmenellä sanomaa vahvisti lama ja Iiro Viinanen. Alettiin puhua siitä kuinka tietyt ratkaisut ovat välttämättömiä.

Nyt oppi on mennyt perille. Äänestäjät uskovat, että markkinavoimat hallitsevat politiikkaa ja politiikan pelivara on kaventunut. Näin siitä huolimatta, että politiikan tutkija korostaa, että politiikka viime kädessä ratkaisee myös markkinoiden toiminnan.

Uskottava vaihtoehto talousrealismia edustavalle poliittiselle puheelle puuttuu kokonaan. Pekonen huomauttaa, että myös Vasemmistoliitto ja Vihreät ovat nekin omaksuneet sen. Näyttää siltä, että hallitustaival opettaa tavoille. Myös puhetavoille.

Tutkijan mukaan nyt olisikin jälleen ideologiselle politiikalle tilaa. Puolueiden lähentyminen ja kartellitilanne luo tilaa uudelle aatteelliselle toimijalle. Näistä vaaleista näyttää kuitenkin nykyisten kannatuslukujen valossa tulevan melko lailla tyypilliset rutiinivaalit. Ei sen kummemmin laimennetut kuin vaalit yleensä.

PETE PAKARINEN
12.3.1999


POLITIIKKA -SIVULLE