Paikalliskulttuurit vahvistuvat Kiinan vuoristoseuduilla


Roskat ja tomu pyörteilevät miten sattuu pienten maalauksellisten talojen välisillä kujilla. Siellä täällä vanhat miehet säiden pieksemine kasvoineen polttelevat bambuisia vesipiippujaan. Vanhukset eivät häiriinny likaisten, räkänokkaisten ja kovaäänisten lasten leikeistä. Leikkikalut on itse tehty metalliromusta ja puupaloista.

- Tervetuloa Youzhadiin, tervehtii kylän päällikkö Li Jinwei iloisesti.

- Se on meidän uusi peruskoulumme, kertoo hän ylpeästi huomattuaan vieraidensa kummastelevan suurta, uutta rakennusta, joka näkyy kaikkialle kylään.

Li on vastikään ottanut haltuunsa kyläpäällikön tehtävät isänsä, 76-vuotiaan Li Wenyongin, periaatteellisen ja suoraselkäisen Korean sodan veteraanin, jälkeen. Heillä molemmilla on kiinalaiset nimet, mutta heidän ulkomuotonsa ei lainkaan muistuta kiinalaista.

- Me ja kaikki muutkin kyläläiset olemme yi-kansaa. Täällä ei ole koskaan asunut kiinalaisia, kertoo Li.

Yi-kansa on yksi 55 tunnustetusta vähemmistöstä Kiinassa. Noin 4 miljoonaa yitä asuu eri puolilla laajaa vuoristoaluetta Yunnanin maakunnassa maan lounaisosassa. Maakunnassa asuu enemmän kuin 25 eri kansaa.
- Me olemme suurin vähemmistökansa Yunnanissa. Kuvernöörimmekin on yi, sanoo Li.

Ainainen päänvaiva

Yi-kansa elää köyhissä olosuhteissa, mutta heidän suhteensa kiinalaisiin virkamiehiin ovat kuitenkin melko ongelmattomat. Monet muut vähemmistökansat ovat sitä vastoin epäileviä tai jopa vihamielisiä kiinalaisia kohtaan.

Tiibetiläisten tyytymättömyys on tullut hyvin esille länsimaisissa tiedotusvälineissä. Myöskin islaminuskoiset uiguurit Länsi-Kiinassa vaativat itsenäisyyttä tai vähintäänkin autonomiaa, ja muutama muukin vähemmistö haluaisi samoin itsemääräämisoikeuden.

Vähemmistökansat ovat aina huolestuttaneet vallanpitäjiä Beijingissä. Ensinnäkin koska vähemmistökansat asuttavat Kiinan helposti haavoittuvia rajaseutuja ja toiseksi koska kiinalaiset kyseenalaistavat rajaseutuasukkaiden lojaaliuden kriisitilanteissa.

Siksipä kiinalaiset ovat halunneet tehdä vähemmistökansat vaarattomiksi sulauttamalla niitä pääväestöön. Näin on tehty jo kauan kovakouraisella tavalla kieltämällä kansojen omat kulttuurin ilmaukset. Ne jotka vastustivat, vietiin vankilaan.

Kiinalaisia on myös kannustettu muuttamaan vähemmistökansojen alueille. Joissakin tapauksissa muuttoliike on johtanut siihen, että kiinalaisista on muodostunut enemmistö alueilla, joilla he eivät ole perinteisesti koskaan asuneet.

Vallanpitäjien näkökulmasta katsoen toimenpiteillä on ollut toivottu vaikutus. Nykyään on mahdotonta erottaa esimerkiksi manchuja tai zhuangeja, jotka ovat suuria kansoja, kiinalaisista.

Suututtava köyhyys

Lukuunottamatta tiibetiläisiä ja uiguureja on vähemmistökansojen tilanne vähitellen parantunut viimeisten 15 vuoden aikana. Heillä on jälleen oikeus kehittää kulttuurejaan ja saada opetusta omilla äidinkielillään.

Kyläpäällikkö Li sanoo myönnytyspolitiikan mahdollistavan yi-kansan kulttuurin erikoispiirteiden säilyttämisen. Kyläläiset puhuvat keskenään ainoastaan yi-kieltä, joka ei alkuunkaan muistuta kiinan kieltä. He ovat myös alkaneet viettää perinteisiä juhlia, jotka pitkään olivat kiellettyjä.

Sekä nuoret että vanhat naiset pukeutuvat päivittäin perinteisiin värikkäisiin asuihinsa. Näin siitäkin huolimatta, että aamuisin pelkästään monimutkaisen päähineen kiinnittämiseen menee 15 minuuttia.

Hallituksen painostuspolitiikka ehti kuitenkin tuhota yi-kulttuuria perustavalla tavalla. Kukaan ei esimerkiksi enää tulkitse yi-kansan omia aakkosia, kyky näyttää väistämättä painuneen unohduksiin.

Yi-kansaa suututtaa erityisesti heidän huono taloudellinen tilanteensa. Heidän elintasonsa on oleellisesti alhaisempi kuin Yunnanin maakunnan kiinalaisten elintaso. Sama tilanne on myös muilla vähemmistökansoilla.

Li kuitenkin näkee toivoa tulevaisuudessa. Hän on tyytyväinen kylän ensimmäiseen kunnolliseen kouluun. Hän toivoo, että myös kylän uusi asfaltoitu tie toisi turisteja.
- Vielä ei yksikään turisti ole käynyt kylässämme. Uskon että meillä on paljon tarjottavaa sekä kiinalaisille että ulkomaalaisille, Li sanoo.

Kun pimeys laskeutuu, näyttää siltä, että Li on oikeassa. Yit ovat tulenpalvojia, ja heidän tärkeimpänä juhlapäivänään tulenjumalia lepytellään tulevaa vuotta varten.

Tuhannet juhlapukuiset yit kokoontuvat iloiseen juhlaan, joka huipentuu tulitanssiin. Siinä muun muassa kymmenet 5-15-vuotiaat pojat kantavat pelottomina tulisoihtuja.
- Tällaisina iltoina kuin nyt me voimme unohtaa köyhyytemme, nauraa Li, kun juhla on ohi.

STT-IA
12.2.1999

ULKOMAAT -SIVULLE