Puolet työttöminä, palkat ja eläkkeet maksamatta

Belgradissa ei pidetä Kosovon kriisiä Jugoslavian talousahdingon pääsyynä

Ero selittyy mm. sillä, että viralliseen tilastoon ei kirjata kannattamattomista tehtaista lomautettuja työntekijöitä, jotka käytännössä ovat menettäneet työpaikkansa. Heitä on 100 000.

Valtion hallinnassa ja valtion omistamissa yrityksissä työskentelevistä useimpien palkat ovat kuukausia myöhässä ja eläkeläiset ovat saaneet edellisen kerran dinaarinsa viime vuoden lopulla.

Jugoslaviassa 1990-luvun alussa mukavasti alkanut yksityistämisprosessi on käytännössä pysähtynyt eikä ulkomaista pääomaa virtaa maahan EU:n asettaman uuden investointikiellon takia.

Jugoslavian talouden sanotaan olevan enemmän virtuaalista kuin todellista taloutta. Bruttokansantulosta kahden kolmasosan lasketaan tulevan harmaasta taloudesta.

Kosovon kriisin ratkaisua on tarjottu ratkaisuksi myös Jugoslavian talousahdinkoon. Myönteisen ratkaisun jälkeen talouspakotteet poistettaisiin, ja Jugoslavia pääsisi osalliseksi kansainvälisten rahoituslaitosten ja sijoittajien pääomista.

Etenkään Jugoslavian serbit eivät pidä Kosovon kriisiä talousahdingon pääsyynä. Useimpien mielestä syyt ovat poliittisia.
- Hallituksen vaihto olisi yksi ratkaisu, mutta uudestakaan ei ole takuita, sillä Jugoslaviassa kaikki on mahdollista, sanoo belgradilainen Vradan Bozanovic nauraen.

Tulevaisuus menneisyydessä

- Voi olla, että se näyttää ulkopuolelta katsottuna oudolta, mutta meistä se on pelkästään mielenkiintoista balkanilaista elämää, sanoo Bozanovic. Hän olisi valmis antamaan osan Kosovosta albaaneille, jos tilanne sillä rauhoittuisi.

Taloudellinen ja poliittinen tilanne sekä yliopistojen autonomian lakkauttaminen ovat panneet varsinkin koulutetut nuoret suunnittelemaan maastamuuttoa. Vradan Bozanovic sanoi etsivänsä parhaillaan jatko-opiskelupaikkaa ulkomailta.

Ulkomaille haaveilee myös 28-vuotias Lilian, jolla on 3-vuotias tytär, mutta ei työpaikkaa. Hänen miehensä on valtion virkamies eikä ole saanut palkkaansa kuukausiin. Lilian hankkii perheelleen 300 dinaaria (100 mk) kuukaudessa tekemällä nukkeja kotonaan.

- Tilanteemme on kamala. Meillä ei ole rahaa edes ruokaan, Lilian sanoo hermostuneesti ja kertoo pysyvänsä järjissään ajattelemalla menneisyyttä.

- Silloin (ennen Jugoslavian hajottanutta sotaa) meillä oli vielä tulevaisuus, sanoi Kanadaan tuttaviensa luo muuttoa miettivä Lilian.

Saksan markka maksuväline

Viime vuonna inflaatio oli noin 50 prosenttia, mikä on siedettävä luku verrattuna vuoden 1993 hyperinflaatioon.

Pankeissa ei ole rahaa, ja lainoja on lähes mahdoton saada. Harvat investointiluotot myönnetään poliittisin perustein.

Ulkomaalaiset huomaavat talouskriisin siinä, että he joutuvat maksamaan palvelut ja esimerkiksi polttoaineen Saksan markoilla ja että luottokortit eivät kelpaa. Esimerkiksi Pristinaa lähin pankkiautomaatti on 100 kilometrin päässä Skopjessa Makedoniassa.

Dinaarilla on käytännössä kolme vaihtokurssia: virallinen, yksityisten käyttämä ja katukurssi. Virallisen kurssin mukaan 100 markkaa on 6 dinaaria, kun kadulla markalla saa 9,2 dinaaria.

- Olemme nähneet huonompiakin päiviä ja kestämme myös tämän, koska Kosovo on meille pyhä asia ja meidän sydämessämme, sanoo belgradilaisessa hotellissa työskentelevä Dragan.

Hänen kuukausipalkkansa oli Bosnian sodan ja hyperinflaation aikoina 18 Saksan markkaa (54 markkaa) kuukaudessa.

Jugoslavialaisten keskipalkka on tällä hetkellä 1 300 dinaaria (virallisen kurssin mukaan 650 mk). Tuloerot ovat kasvaneet huimasti. Belgradissa on huomattava joukko uusrikkaita, joilla on mahdollisuus ostaa 1 000 markkaa maksavia italialaisia kenkiä.

STT-IA
12.3.1999