Rahoituspalvelujen etämyynnin ehdot yhä avoinna
Euroopan union maat hakevat yhä yksimielisyyttä rahoituspalvelujen kuten lainojen etämyynnin ehtoihin. Kuluttajaministerit päättivät maanantaina Brysselissä jatkaa sovun etsintää joulukuun kokouksessa.Ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi (kok.) uskoo, että etämyynnistä on mahdollista sopia.
Rahoituksen etämyynti tarkoittaa esimerkiksi internetin kautta hankittua asuntolainaa tai puhelimen välityksellä toisesta maasta myytäviä vakuutuksia.
Verkkokauppaa käydään Suomessa toistaiseksi vähän, mutta asiasta sopimisella ennakoidaan verkkokaupan kilpailun kasvua yhteisen valuutan euron myötä. Jäsenmaat ovat pitkälti yhtä mieltä siitä, että verkkokaupan edelletyksiä on parannettava ja tulevia ongelmia ennakoitava.
Suomen tavoitteena sopimus etämyyntidirektiivistä
Suomen puheenjohtajakaudella rahoituspalvelujen etämyyntidirektiiviä on käsitelty tiiviisti virkamiestyöryhmässä.
Kuluttajaneuvoston kokouksessa ministerit keskustelivat direktiivin aikaan saamisen kannalta merkittävästä elinkeinonharjoittajien tiedonantovelvollisuudesta ja kiinteistövakuusluotoista.
Eri maiden kannat täsmentyivät siinä määrin, että Suomi pitää edelleen tavoitteena neuvoston yhteisen kannan saamista direktiiviehdotuksesta vuoden loppuun mennessä.
Direktiivillä yhtenäistettäisiin rahoituspalvelujen etämarkkinointia koskevaa säätelyä jäsenmaissa. Sen soveltamisalaan kuuluisivat paitsi rajat ylittävä myös kunkin jäsenvaltion sisäinen etämyynti.
Direktiivi koskisi mm. talletuksia, luottoja, sijoituksia ja vakuutuksia, joita tarjotaan kuluttajalle jonkin viestimen kuten postin, puhelimen tai tietoverkon välityksellä niin että myös sopimus tehdään viestimellä osapuolten olematta yhtäaikaa läsnä.
Suomi pitää kuluttajan kannalta tärkeänä, että rahoituspalvelujen etämyynnistä saadaan yhteisötason lainsäädäntöä pikaisesti aikaan.
Direktiiviehdotuksen vaikein vielä auki oleva kysymys on, olisiko direktiivi luonteeltaan minimiharmonisointi- vai täysharmonisointisäädös.
Jälkimmäisessä tapauksessa jäsenmaat eivät voisi kansallisesti säätää tai pitää voimassa säännöksiä direktiivillä yhdenmukaistettavista asioista.
Suomen tavoin valtaosa jäsenmaista puoltaa minimiharmonisointia, koska se jättäisi jäsenvaltioille kansallista liikkumavaraa ja mahdollisuuden reagoida nopeasti markkinoiden muutoksiin. Komissio ja osa jäsenmaista puolestaan korostaa yhtenäisten säännösten tarvetta, jotta sisämarkkinat toteutuisivat tehokkaasti.
Välttämättömyyspalvelujen kuluttajasuojaa tehostettava
Kuluttajaministerit keskustelivat Suomen laatimaan taustamuistioon perustuen kuluttajansuojasta ja yleishyödyllisistä ns. välttämättömyyspalveluista. Näillä tarkoitetaan kuluttajalle jokapäiväisessä elämässä tarpeellisia palveluja, kuten sähkön- ja vedenjakelua, joukkoliikennettä sekä telepalveluja.
Lisäksi esimerkiksi Suomessa on viime aikoina nostettu keskusteltavaksi se, tulisiko välttämättömyyspalveluihin lukea myös peruspankkipalvelut, kuten talletustilit ja maksujenvälitys.
Suomen tavoitteena on ollut käynnistää keskustelu välttämättömyyspalveluja koskevista yhteisötason toimenpiteistä. Kuluttajaneuvoston keskustelun tarkoituksena oli antaa komissiolle suuntaviivoja toimenpiteistä, joita jäsenvaltiot odottavat komissiolta välttämättömyyspalvelujen suhteen.
Keskustelu kuluttajaministerineuvostossa oli myös jatke Suomessa pidetylle välttämättömyyspalveluja koskevalle seminaarille.
Sen lopputulos oli, että välttämättömyyspalvelujen vapauttaminen kilpailulle, globalisaatio ja teknologian kehitys ovat luoneet tarpeen arvioida uudelleen välttämättömyyspalveluja koskevaa sääntelyä kuluttajien oikeuksien turvaamiseksi yhteisön alueella.
Kokouksessa useat maat olivat Suomen tavoin sitä mieltä, että välttämättömyyspalveluja koskevan yhteisölainsäädännön riittävyys tulisi selvittää kaikilla välttämättömyyspalvelusektoreilla.
Erilaisia näkemyksiä esitettiin siitä, tulisiko tietyille aloille vaatia nopeampia tai pidemmälle meneviä toimenpiteitä.
Ministerit keskustelivat myös, olisiko välttämättömyyspalveluiden tarjonnalle asetettava yhteisötasolla joitakin yleisiä periaatteita.
Suomen puheenvuorossa korostettiin, että peruspalvelujen tarjonnan tulisi olla jatkuvaa, säännöllistä ja keskeytymätöntä. Palvelujen tulisi olla hyvänlaatuisia, turvallisia ja niitä tulisi tarjota sellaisin sopimusehdoin, jotka ovat tasapuolisia, syrjimättömiä ja kuluttajien helposti ymmärrettävissä.
IA
12.11.1999
