Iloniemi: ETYK:n sisältö jäi Kekkoselle vieraaksi
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen päätösasiakirjan sisältö ja pääperiaatteetkin jäivät presidentti Urho Kekkoselle vieraiksi. Kekkoselle itse prosessi, neuvottelujen hyvä sujuminen ja varsinkin Suomen kansainvälisen aseman vahvistuminen olivat pääasia.Valmistautuessaan pitämään 1. elokuuta 1975 ETYK:n päätösistunnon pääpuheensa Kekkonen tilasi tavan mukaisesti puheluonnoksen ulkoministeriöstä. Iloniemi kirjoitti tekstin ja perusteli sanamuotoja kappale kappaleelta.
Iloniemen mukaan tällainen metodi hämmensi Kekkosta. Presidentti harmittelikin, ettei hänellä ollut muuta mahdollisuutta kuin tukeutua kaikessa olennaisessa ulkoministeriön luonnokseen.
Kaikkinensa viime aikojen Kekkos-arvostelun jälkeen Iloniemi kirjoittaa Kekkosesta hyvin myönteiseen sävyyn. Hän perusteli sitä sillä, että hänellä ei ole mitään kielteistä kerrottavaa.
Iloniemen mielestä on aivan ilmeistä, että Kekkonen oli paljon hankalampi poliitikoille kuin virkamiehille.
Iloniemi on valinnut henkilögalleriaansa ihmisiä, joista hänellä on semmoisia omakohtaista tietoa, jota ei ole ollut yleisessä tiedossa. Mitään suuria yllätyksiä tai uutisia kirjasta ei kuitenkaan löydy.
Iloniemi on uransa aikana tavannut kaikki kuvaamansa ihmiset. Jotkut hän luokittelee ystävikseen. Henkilöt vaihtelevat Iloniemen yliopisto-opettajasta professori L.A. Puntilasta Tansanian juuri edesmenneeseen entiseen presidenttiin Julius Nyerereen ja itse paaviin.
Rehniä pidettiin välistävetäjänä
Suomen nykyisiä poliittisia päättäjiä hän ei ole ottanut mukaan henkilöluonnehdintoihin. Ainoa poikkeus on presidenttikisassa mukana oleva Elisabeth Rehn. Tässä kohtaa tekstiä voi pitää myös piikittelevänä.
Tosin Iloniemi kertoi puhuneensa tekstistä Rehnin kanssa juuri tiistaina, eikä tämä löytänyt siitä mitään, mistä olisi pahoittanut mielensä.
Iloniemi kirjoittaa, että puolustusministerinä Rehn näki itsensä totuudenpuhujana, mutta tasavallan presidentti ja ministerikollegat taisivat pitää häntä enemmän välistävetäjänä.
- Rehn on puolustautunut sillä, että hän vain oivalsi, mitä tuleman piti. Totta, mutta totta on sekin, että tärkeissä ulkopoliittisissa asioissa sooloilu on aina epäsolidaarista tasavallan presidenttiä ja valtioneuvostoa, varsinkin ulkoministeriä kohtaan, kirjoittaa Iloniemi.
Kalevi Sorsaa Iloniemi luonnehtii otsikolla "mittava poliitikko". Tässä luvussa hän tuo esiin myös jossain määrin uutta tietoa SDP:n viime presidentinvaalin alla käydystä esivaalista.
Iloniemen nimi oli myös esiintynyt ehdokaskaavailuissa. Hän oli empimättä kieltäytynyt. Sorsa kutsui hänet lounaalle ja pyysi häntä olemaan käytettävissä. Syyksi Sorsa sanoi sen, että oli oltava kunnon valinnanvaraa.
Iloniemen näkemyksen mukaan Sorsalla ei ollut mitään epäilyjä siitä, kuka kisan voittaisi. Hän vakuutti vielä keskiviikkonakin, ettei Martti Ahtisaaren asettuminen ehdolle näyttänyt vaivaavan Sorsaa.
Clinton istui etupenkillä
Iloniemi kertoo kokemuksiaan kolmesta Yhdysvaltain presidentistä. Ronald Reagan oli hänen mielestään vahva arvojohtaja; yksityiskohdista hän ei ollut lainkaan kiinnostunut. Jimmy Carter oli päinvastainen luonteeltaan. Häntä kiinnostivat erityisesti yksityiskohdat.
Iloniemi muistelee myös, kuinka hän matkusti autossa pari tuntia Bill Clintonin kanssa. Tuolloin Clinton oli tosin kuvernööri ja istui arvonsa mukaisesti auton etupenkillä. Iloniemi kirjoittaa Clintonin yhteydessä myös Hillary Clintonin vahvasta asemasta.
Iloniemen kuvagalleriassa on 17 miestä ja kolme naista. Rehnin lisäksi Iloniemen naistuttavista mukaan on otettu Helvi Sipilä ja Gro Harlem Brundtland.
STT-IA
12.11.1999
