IMF:n jättävä Camdessus herätti ristiriitaisia tunteita
Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n johdosta eroava Michel Camdessus luotsasi järjestöään läpi poikkeuksellisten aikojen. Kommunismin romahduksen myötä IMF sai hänen johtajuuskaudellaan paitsi lukuisia uusia jäseniä myös runsaasti luototettavaa itäblokin pyrkiessä kohti markkinataloutta.
Myöhemmin 1990-luvulla olivat vuorossa suuren
luokan talouskriisit ensin Meksikossa, sitten
Kaakkois-Aasiassa ja Venäjällä. Kriisien myötä
IMF:n apupakettien volyymi nousi
ennennäkemättömiin mittoihin.
Jos Camdessus'n eroilmoitusta seuranneista
kommenteista voi jotain päätellä, Ranskan
entinen keskuspankkiiri selvisi tehtävästään
hyvin. Jotain kertoo toki myös se, ettei
Camdessus valittiin vuonna 1996 kolmannelle
viisivuotiskaudelleen yksimielisesti.
Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton ylisti
Camdessus'n "väsymättömiä ponnisteluja", joiden
ansiosta globaalien talouskriisien vaikutuksia
kyettiin lieventämään. Samalla Clinton antoi
tunnustusta Camdessus'n päätökselle lisätä
hallinnon avoimuutta IMF:ssä.
Kommentit EU:n taholta olivat niin ikään ylistäviä;
ulkopoliittinen edustaja Javier Solana totesi
Camdessus'n eroon liittyvän "tiettyä haikeutta".
Arvostelua vasemmalta ja oikealta
Eroilmoituksen jälkeen lausutuista kauniista
sanoista huolimatta Camdessus on saanut
osakseen myös kovaa kritiikkiä. Hän oli arvostelun
pääkohde, kun IMF:ää syytettiin siitä, ettei se
ollut huomannut tarpeeksi ajoissa Aasiassa
uhkaavaa kriisiä.
Camdessus'n lausuntoja sävyttikin aika ajoin
suoranainen yltiötoiveikkuus: hän mm. puhui
Venäjästä mahdollisena talouden suurvaltana vain
hieman ennen kuin valuuttarahasto - jälleen
kerran - joutui lykkäämään lainojensa
maksatuksia Venäjälle.
Monesti IMF:n johtaja oli arvostelun suhteen puun
ja kuoren välissä. Hän sai kuulla IMF:n lainojen
ehtona olevien rakennesopeutusohjelmien
jättävän ympäristöasiat, työläisten oikeudet ja
kaikkein köyhimmät kansalaiset vaille huomiota.
Toisaalta valuuttarahaston rikkaat jäsenmaat
vaativat enemmän tiukkuutta lainojen
myöntämiseen.
Camdessus kuvasi asemaansa lokakuisessa IMF:n
kokouksessa Washingtonissa seuraavasti: - Nöyrä
palvelijanne on täällä ranskalainen sosialisti, kun
taas Ranskassa olen äärimmäisen uusliberaali
anglosaksi.
Vitsiniekkanakin tunnettu Camdessus viittasi
Yhdysvaltain senaatin republikaanijohtajaan, joka
oli IMF-keskustelun yhteydessä ilmoittanut
haluavansa eroon rahastoa johtavasta
"ranskalaisesta sosialistista".
Uransa loppupuolella Camdessus puolusti
hanketta antaa anteeksi kaikkein köyhimpien
kehitysmaiden mittavia velkoja.
Seuraajakin Euroopasta
Camdessus perusteli eroaa henkilökohtaisilla
syillä, mutta tarkensi myöhemmin, ettei kyse ole
terveysongelmista. Hän sanoi olevansa varma,
että seuraaja löytyy ennen helmikuun puoliväliä,
jolloin Camdessus on kaavaillut jättävänsä
valuuttarahaston.
Selvää ennakkosuosikkia Camdessus'n seuraajaksi
ei ole. Selvää on vain se, että IMF:n johtaja on jo
vakiintuneen perinteen mukaisesti kotoisin
Euroopasta.
Mahdollisia ehdokkaita löytyy niin Ranskasta,
Saksasta, Italiasta kuin Britanniastakin. Ranskan
odotetaan ajavan virkaan keskuspankin
pääjohtajaa Jean-Claude Trichet'tä, mutta
asiatuntijoiden mukaan on epätodennäköistä, että
IMF:n korkein virka säilyisi edelleen ranskalaisten
käsissä.
Camdessus asetti uudelle johtajalle vain kaksi
vaatimusta: kyseisen miehen tulee olla sitoutunut
IMF:n tavoitteisiin ja omata tietty määrä
huumorintajua.
- Ja tietenkin tämä mies voisi olla myös nainen,
Camdessus sanoi.
STT-MH
12.11.1999
Talous -sivulle
|