Merikapteeni Seppo Laurell pani Suomen majakat yksiin kansiin
Majakkojen merkitys merenkululle on vähentynyt viime vuosina, mutta uteliaisuus niitä kohtaan on herännyt muista syistä. Merestä ja siihen liittyvästä arkkitehtuurista kiinnostuneiden määrä on lisääntynyt kautta maailman.On havaittu että majakat ovat kansallisaarteita, joita myös yhteiskunnan on suojeltava ja niiden säilyttämiseen ollaan valmiita uhraamaan omaisuuksia.
Tuoreimpana esimerkkinä suojelusta Museovirasto huomautti viime kuussa, että Porvoon saaristossa sijaitsevaa Söderskärin majakkaa kuuluu käyttää ja hoitaa sen kulttuurihistoriallisen arvon mukaisesti. Valtion kiinteistösijoitusyhtiölle Kapiteelille antamassaan lausunnossa Museovirasto esitti suojelumääräykset Söderskärin majakalle.
Seppo Laurellin syksyllä valmistunut uusi Suomen majakat -suurteos ei olisi voinut valmistua otollisempaan aikaan.
Viime talvena nähty Tom Backmanssonin majakoistamme tekemä tv-sarja herätti useita kysymyksiä ja lisäsi entisestään yleistä kiinnostusta majakoihin. Tuoreesta Suomen majakat -teoksesta löytyvät varmasti vastaukset tv-sarjan synnyttämiin kysymyksiin.
Täynnä upeita kuvia
Laurell on kerännyt samoihin kansiin kaikki Suomen hoidossa olleet majakat, pookit ja entiset majakkalaivat Kemistä Laatokalle. Sadat loistavat väri- ja mustavalkokuvat sekä museoiden tomuista kaivetut piirustukset majakoiden rakenteista tekevät kirjasta myös mahtavan kuvateoksen.
Teosta on ollut kuvittamassa suuri joukko valokuvaajia. Kuvia on saatu myös majakalla asuneiden perheiltä ja suvuilta. Tuoreimmista kuvista ovat mm. vastanneet luontokuvaajat Jukka Grönlund, Raimo Sundelin ja Jouni Klinga.
Kolmelle kielelle - suomeksi, ruotsiksi, englanniksi - kirjoitetun kirjan Laurell on pystynyt pitämään luettavana. Laajan kuvituksen, piirustusten ja kolmikielisyyden takia Suomen majakat on paisunut massiiviseksi 350-sivuiseksi teokseksi.
Jos kirjasta kaipaa pilkuntarkkoja selvityksiä majakkojen tekniikasta, ominaisuuksista, valotunnuksista tai loistoluettelon tiettyjä lukuja, joutuu lukija pettymään.
Laurell kertookin asettaneensa etusijalle kertomukset majakkojen rakennusvaiheista, kohtaloista sekä elämästä majakkasaarilla ja -laivoilla.
Teoksessa esitellään myös Suomelle aikoinaan kuuluneet itäisen Suomenlahden ja Laatokan majakat, majakkalaivat sekä joukko loistoja, joilla on aiemmin ollut majakan status.
Oulun kirkko linjaloistona
Kirjasta löytää runsaasti tarinoita myös muista merenkulkuun liittyvistä viritelmistä, kuten esimerkiksi Oulun tuomiokirkon toimimisesta merimerkkinä.
Kesällä 1908 keisarillinen luotsi- ja majakkalaitos laitatti kirkon torniin pienen sektorivilkun, jolloin siitä tuli Laitakarin väylän takimmainen linjaloisto. Vuoden 1978 lopulla vilkku poistettiin ja merenkulkuhallitus muutti kirkon takaisin purjehdusmerkiksi.
"Lienevätköhän Oulun tuomiorovastit ja muut papit koskaan edes tienneet, että vuosina 1908-1978 he ovat saarnanneet linjaloistossa, mutta siitä eteenpäin ainoastaan purjehdusmerkissä", Laurell pohtii kirjassaan.
Tarinoita majakkasaarien elämästä tuskin enää tämän jälkeen kirjoitetaan. Kaikki majakkamme ovat nykyisin automatisoituja, eikä niissä ole enää miehitystä. Viimeisenä lopetettiin vartiointi Norrskärissä 1987.
Laurellin uusi kirja pohjautuu hänen aiemmin luotsilaitokselle tekemäänsä Majakat -teokseen, jossa kerrotaan puolensadan majakan tarina ja hänen majakkalaivoista tekemäänsä kirjaan. Muita teoksia ei majakoistamme ole tehty.
Näiden lisäksi vain Merenkulkulaitoksen vuonna 1998 perustamilta Internet-sivuilta on saanut tietoa kootusti majakoistamme.
STT-IA
12.11.1999
