Muurmannin suomalaiset pakkosiirrettiin 1940 Karjalaan, aktiivisimmat tapettiin tai vangittiin
Kun Muurmannin alueelta pakkosiirrettiin kesällä 1940 kaikki ne ihmiset, jotka eivät olleet venäläisiä, suomalaisia ei jostain selvittämättömästä syystä siirtomääräyksessä mainittu lainkaan. Heistä ei löytynyt minkäänlaista rekisteriä.Henkilöluvuista, jotka sisäasiain kansankomissariaatin (NKVD) määräyksessä esiintyvät, voidaan kuitenkin päätellä, että suomalaisia pakkosiirrettiin Karjalaan 4 334 henkeä. Määräyksen allekirjoittajana oli Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissaari Lavrenti Berija.
- Meitä Kuolan niemimaan suomalaisia on jäljellä enää muutamia kymmeniä. Tuhannet muut kuolivat Stalinin kaudella vajaan vuosikymmenen aikana - teloituspaikoilla, vankiloissa ja leireillä.
- Heidän kuolemansa merkitsi yhden huomattavan rakentajaväestön, kokonaisen vähemmistökansallisuuden tuhoamista Kuolasta, toteaa Venäjän suomalainen kirjailija Sven Lokka.
Hän on kuvannut Jäämeren rannalla sijaitsevan Uuran kylän vaiheita, elämää ja tragediaa teoksessa Missä on muuttolinnun kotimaa.
Rovaniemellä viime viikolla julkistetun kirjan kustantajana on lehtimies-kirjailija Veikko Erkkilä, jonka partisaanien hirmutöistä kertova teos Vaiettu sota on herättänyt kohua niin Suomessa kuin Venäjälläkin.
Muistolaatta Tulomassa
"Teloittajalla on aina se toive, että hänen uhrinsa eivät koskaan nouse, eivätkä esiinny syytepuhein. Mutta siitä huolimatta on olemassa sellainen oikeus, joka voi pakottaa kuolleetkin puhumaan. Sen oikeuden nimi on historia."
Nämä sanat ovat muistolaatassa Venäjän Tuloman kylässä lähellä Murmanskia. Laatta on omistettu Tuloman (Päiväjärvi) ja Jyrkkinän kylien teloitetuille ihmisille neuvostovainojen aikana. Laatassa on 39 uhrin nimet, jotka lähes kaikki ovat suomalaisia.
Se on todennäköisesti Venäjällä ensimmäinen suomalaisuhrien virallinen huomio. Tekstiosa kertoo, että laatta on toimeenpantu Sven Lokan aloitteen ja keräämän aineiston pohjalta.
"Kansanviholliset" teloitettiin
Suomalaiset uudisasukkaat tulivat Jäämeren rannalle 1860-luvulla ja palvelivat uskollisesti niin tsaarin kuin bolshevikkienkin hallintoa.
Uudisraivaajien jälkeläiset joutuivat kuitenkin 1930-luvulta lähtien kokemaan sen, että he olivatkin siellä loppujen lopuksi ei-toivottuja vieraita. Myös Neuvostoliiton aikana loikanneista suomalaisista useimmat kokivat odottamattoman kohtalon.
Syyte oli sama kaikille suomalaisille, jotka olivat tulleet omien sanojensa mukaan pakoon lahtariterroria Suomesta vuonna 1918 ja sen jälkeen.
Suomesta paenneita ihmisiä, poliittisia loikkareita, pidettiin Neuvostoliitossa järjestäytyneinä imperialismin lähettäminä vakoilijoina ja terroristeina, joille oli annettu tehtäväksi tuhota nuori Neuvostoliitto. Näin aktiivisimmat neuvostovallan rakentajat joutuivat ensimmäisinä "seinää vasten". kirjoittaa Sven Lokka.
Pakkosiirto Karjalaan
Jäämeren rannalle rakennetun suomalaisyhdyskunnankin, Uuran kylän, aktiivisimmat ihmiset tapettiin tai vangittiin Stalinin aikana. Lopuksi jokainen kylän suomalainen pakkosiirrettiin Karjalaan.
Pakkosiirto Karjalaan aiheutti Sven Lokan mukaan
erityisen paljon kärsimyksiä.
- Mutta sitäkin
hirveämpää oli evakkomatka Karjalasta Arkangelin
metsiin, missä suurin osa meistä suomalaisista
kuoli nälkään, kylmyyteen ja sairauksiin, kertoo
Sven.
Sotaväki-ikäiset pojat muka kutsuttiin armeijaan, mutta vietiinkin Uralin takaisin Gulagin vankileireille Tsheljabinskiin. Näiden poikien joukossa oli myös Sven Lokka. Siellä he kärsivät sodan päättymiseen saakka ja vähän vielä pitempäänkin.
STT-IA
12.11.1999
