Suojaa autosi varkailta

Joka vuorokausi tehdään noin sata automurtoa ja lähes kuusikymmentä autoa anastetaan. Vain pieni osa anastetuista autoista jää kokonaan kateisiin, mutta löytyneen auton kunto voi autovarkaan jäljiltä olla masentava. Mikäli autoa ei ole poltettu, on se ajettu rusinaksi jonkun tolpan ympärille tai ainakin kaikki ikkunat rikottu ja sisusta tuhottu.

Autoihin kohdistuneita rikoksia korvaavat vakuutusyhtiöt vuosittain yli 160 miljoonan markan edestä. Auton omistaja voi pienin toimenpitein tehdä autostaan varasta vähemmän kiinnostavan. Auto tulee lukita aina huolella, myös siinä tapauksessa vaikka poistuisi vain hetkeksi auton luota.

Auto kannattaa pysäköidä valoisaan paikkaan, jossa liikkuu ihmisiä. Auton avaimet kannattaa myös säilyttää huolellisesti. Avaimiin ei myöskään kannata laittaa ajoneuvon rekisterinumeroa tai omistajan tietoja, koska varas näiden tietojen avulla saa helposti oikean ajoneuvon selville.

Mikäli haluaa avaimet takaisin, kannattaa tällöin käyttää avainpalautuspalvelua. Esimerkiksi Suomen AvainPalautusPalvelu tarjoaa palvelua, jonka avulla avaimet saa takaisin. Avaimiin kiinnitetään messinkilevy, jossa on ohje palauttaa avaimet poliisille, sekä yksilöllinen tunnusnumero. Avainten päätyessä poliisille sieltä välitetään tieto Suomen AvainPalautusPalveluun, joka ilmoittaa omistajalle miltä poliisiasemalta avaimet ovat noudettavissa.

Arvokas omaisuus autosta pois

Mikäli auton polttoainesäiliö ei ole lukittu, voi hankkia nykyisen korkin tilalle lukitun korkin. Korkkeja saa lähes kaikista autotarvikeliikkeistä alle satasella. Rengasvarkaita vastaan voi suojautua hankkimalla renkaisiin lukkomutterit tai -pultit, jolloin yksi auton alkuperäisistä pyöränkiinnitysmuttereista tai -pulteista korvataan erikoismallisella, jota ei saa auki ilman irrallista avausosaa.

Autoon ei kannata jättää mitään arvokasta omaisuutta. Ajokortti ja rekisteriotteen ilmoitusosa ovat autovarasta kiinnostavia papereita. Mikäli autoon olosuhteiden pakosta täytyy jättää jotain arvokasta, tulee se laittaa katseilta suojaan esimerkiksi hansikaslokeroon tai tavaratilaan.

Tavaroiden pelkkä peittäminen esim. peitolla ei välttämättä ole järkevää, koska varas voi murtautua autoon pelkästään katsoakseen, onko peiton alla varastamisen arvoista tavaraa.

Autoon voi teettää myös turvamerkinnät, jolloin kaikkiin auton laseihin merkitään erikoislaittein auton rekisterinumero. Sivulaseihin tulee myös merkinnästä kertovat tarrat. Merkintää suorittaa mm. useimmat katsastusasemat. Merkintä hankaloittaa tilannetta, että autoa yritetään myydä tai viedä rajan yli väärin rekisterikilvin.

Nykyaikaiset autot on varustettu lähes poikkeuksetta käynnistyksenestojärjestelmällä, joka estää auton anastamisen - vai estääkö? Ruotsalainen Teknikens Värld -lehti ja englantilainen What Car -lehti järjestivät yhteistyössä testin autojen käynnistämisestojärjestelmien toimivuudesta.

Testin tulos on karua luettavaa, koska suurin osa testatuista autoista käynnistyi parin minuutin kuluessa, osa jopa puolessa minuutissa. Samassa testissä testattiin turvalukkoja, joiden periaatteena on, että avaimella lukittua ovea ei saa auki sisäpuolelta. Näissä tulos oli samaa tasoa, eli lukot antoivat periksi jopa puolessa minuutissa. Testi on julkaistu Suomessa Uusi Rikos -lehden joulukuun 1998 numerossa.

Auton suojaus

Auton murto- ja anastustapauksia vastaan voi suojautua monin eri keinoin. Perinteiset rattiin kiinnitettävät lukkotangot, jotka estävät ratin kääntymisen, ovat hyvä suoja auton anastamista vastaan. Samoin ratin ja polkimen väliin kiinnitettävä lukitus, kuin myös vaihdelukko ovat hyviksi koettuja keinoja.

Näiden suojavälineiden heikko puoli on se, että ne estävät ainoastaan auton anastamisen. Sen sijaan autoon murtautumista vastaan nämä laitteet eivät anna mitään suojaa.

Murtohälytin on paras keino auton suojaamiseen. Kun laitteen aktivoinnista kertova vilkkuvalo laitetaan autoon näkyvälle paikalle, toimii laite tehokkaana ennaltaehkäisijänä. Mikäli varas kuitenkin autoon murtautuu, pitää hälytysääni ja vilkkuvat hätävilkut huolen siitä, että teko huomataan eikä varkaalle jää aikaa puuhastella kovin pitkään.

Tulee kuitenkin muistaa, että välttämättä kukaan ei halua huomata mitään, joten ajoneuvo kannattaa pysäköidä siten, että omistaja itse kuulee hälytysäänen. Autohälyttimiä on kahta hintaluokkaa, parinsadan halpahälyttimiä ja kalliimpia, joiden hinta alkaa reilusta tonnista.

Halvimmissa laitteissa ei ole mitään hienouksia, useat niistä tarkkailevat auton virrankulutusta. Oven auetessa ja sisävalon syttyessä laitteet antavat hälytyksen. Halpalaitteiden heikkouksia on mm. se, että sisävalon ollessa epäkunnossa ei laite hälytä, samoin mikäli ovikytkin reistailee. Toinen heikkous on sireenin hiljainen ääni.

Laitteet kytketään suoraan virtalukon rinnalle, ja ne menevät automaattisesti päälle hetken kuluttua virran katkaisun jälkeen, ja kytkeytyy pois kun autoon tullaan sisälle ja virrat laitetaan päälle. Ongelmia aiheuttaa esimerkiksi huollot tms. tilanteet, joissa helposti laite ulisee jatkuvasti.

Samoin nopea autovaras saa auton käyntiin ennen kuin sisääntuloviive kuluu umpeen. Halvoissa laitteissa ei myöskään ole hätävilkkujen vilkutustoimintoa hälytystilanteessa.

Mieleinen suojaus kalliimmilla laitteilla

Kalliimmissa laitteissa on kauko-ohjain, joka infrapunan tai radioaaltojen kautta kytkee laitteen päälle ja pois auton ulkopuolelta. Laitteiden ominaisuudet ovat muutenkin huomattavasti laajemmat ja toiminta luotettavampaa. Laitteissa on eroja, mutta hyviä laitteiden ominaisuuksia ovat mm.

• Infrapuna- tai mikroaaltoilmaisin, joka havaitsee liikkeen autossa.
  
• Lasirikkoilmaisin, joka hälyttää mikäli joku auton ikkunoista rikotaan.
  
• Täryilmaisin, joka havaitsee autoon kohdistuvat iskut yms.
  
• Keskuslukituksen ohjaus, jolloin auton ovet lukkiintuvat kun laite kytketään päälle ja avautuvat kun laite kytketään pois.
  
• Automaattinen ikkunoiden sulkeminen kun laite kytketään päälle.
  
• Käynnistyksenesto laitteen päälläollessa.
  
• Huoltokytkin, jolla laitteen saa pois päältä, jos kauko-ohjaimesta loppuu paristo.
  
• Tehokas sireeni, joka voi olla myös akkuvarmennettu, jolloin sireenin johdon katkaisemalla ei silti saa sireeniä hiljenemään.
  
• Vilkkujen ohjaus, antavat merkkivilkunnan kun laite kytketään päälle tai pois, ja vilkkuvat jatkuvasti hälytystilanteessa.
  
• Mahdollisuus laajentaa laitetta tarpeen mukaan.
  
• Hälytysmuisti, jolloin mahdollisen hälytyksen tapahduttua selviää, mikä on hälyttänyt.
  
• Varoitustoiminto, joka hälyttää lyhyellä sireenimerkillä taikka puheella liikkestä auton lähellä taikka lasin särkemisyrityksestä.
  

Suositeltava vaihtoehto on käyttää autohälyttimen lisälaitteena radiomodeemia. Hälytyksen tapahtuessa laite käyttää matkapuhelinverkkoa ja lähettää hälytyksen ennalta valittuun puhelinnumeroon, ja mikäli numero ei vastaa, hälytys ohjautuu varmistuspalveluun, josta aletaan soittamaan varanumeroihin. Laitetta on mahdoton sabotoida, joten hälytys välittyy aina varmasti perille.

Laitteen huono puoli on hinta. Halvemman, 1 watin laitteen hinta on 1500 markan tietämissä, ja kalliimpi, 10 watin malli maksaa noin 2500 markkaa. Halvempi malleista toimii kaupunkialueilla, mutta vähänkään syrjäisempään paikkaan täytyy hankkia tehokkaampi malli.

Laitetta myy hälytinalan erikoisliikkeiden lisäksi jotkut kodinkone- sekä lukkoliikkeet. Myyjäliikkeillä on yleensä kartat, joista ilmenee 1 watin laitteen toiminta-alueet.

Samat liikkeet suorittavat useimmiten myös hälytinlaitteiden asennuksia, tosin mikäli omaa sähkömiehen vikaa, voi laitteet itsekin asentaa. Esimerkkejä autohälyttimistä sekä lisätietoa radiomodeemista löytyy Alfalinen tuotesivuilta.

MARKO HAKALA
13.8.1999