Geenimuunneltu muona ei maistu EU:ssa

Bioteknologian kehitys vaikuttaa ruuan tuotantoon. Perinteisen jalostuksen lisäksi on maanviljelystuotteita alettu kehittää manipuloimalla suoraan kasvien geenejä. Näin saadaan aikaiseksi lajikkeita, jotka kestävät entistä paremmin tuholaisia, tauteja ja torjunta-aineita.

Uusien lajikkeiden edut tuottajille ovat selvät: satomäärät kasvavat ja tuotantohinnat laskevat. Geenimanipuloinnin suosio onkin kasvamassa maataloustuottajien keskuudessa. Vuonna 1990 geenimuunteluja tuotteita ei länsimaissa vielä viljelty kaupallisessa mielessä, mutta tämän vuoden lopussa niiden peltopinta-ala on Economist -lehden lähteiden mukaan arviolta 40 miljoonaa hehtaaria.

Muuntelusta hyötyä tuottajille

Esimerkiksi soijapapujen geenimuuntelu on nykyään niin yleistä, että muuntelemattomia lajikkeita on vaikea löytää. Yhdysvallat on geenimuuntelun johtava maa, missä viljellään kolme neljäsosaa koko maailman geenimuunnelluista sadoista. Muita alan maita ovat Argentiina, Australia, Kanada, Chile ja Meksiko.

Tulevaisuudessa geenimuuntelun avulla voidaan toivon mukaan myös lisätä tuotteiden ravintoarvoja. Myös tuotteiden makua ja ulkonäköä pystytään parantamaan. Tähän on syytäkin, sillä toistaiseksi geenimuuntelu on tuottanut hyötyä vain maataloustuottajille.

Periaatteessa geenimuuntelusta pitäisi olla hyötyä kuluttajille alentuvien hintojen muodossa, mutta hintavaikutuksia ei ainakaan vielä ole näkynyt kaupoissa. Kuluttajilla ei siis ole mitään konkreettista syytä innostua geenimuunnelluista tuotteista.

Eurooppalaiset vastustavat, amerikkalaiset eivät

Euroopassa geenimuuntelu ei ole saavuttanut suurta suosiota. Economistin mukaan pienten kokeiluviljelmien lisäksi vain Espanjassa viljellään suuremmassa määrin geenimuunneltua maissia. EU:n alueella saa virallisesti viljellä tai tänne saa tuoda tiettyjä geenimuunneltuja tuotteita, mutta jokaisella EU-maalla on oikeus kieltää geenimuunneltu tuote, jos sen turvallisuutta epäillään.

Monet eurooppalaiset kuluttajat ja kuluttajajärjestöt vastustavat geenimuunneltujen tuotteiden tuloa markkinoille. Tuotteita pidetään luonnonvastaisina ja vaarallisina sekä ihmisille että ympäristölle.

Yhdysvalloissa geenimuuntelusta keskusteltiin 90-luvun alussa, mutta sen jälkeen kuluttajajärjestöt ovat olleet kohtalaisen hiljaa. Tämä voi johtua välinpitämättömyydestä tai silkasta tietämättömyydestä, sillä geenimuunneltuja tuotteita ei ole amerikkalaisen kaupan hyllyllä mitenkään merkitty.

Amerikkalaisten kuluttajien kiltteys asiassa on hämmästyttävää, sillä amerikkalaiset kuluttajajärjestöt ovat perinteisesti kovaäänisiä ja kuluttajasuoja on maassa muutoin hyvin vahva. Eurooppalaisten kielteiset asenteet tuskin kuitenkaan ovat jääneet amerikkalaisilta huomaamatta, ja maassa voi tällä hetkellä olla vain tyyntä myrskyn edellä.

Todellista haittaa vai pelkkä epäluuloa?

Geenimuunneltujen viljelysten aiheuttamat ympäristöhaitat saattavat olla todellisia. Niistä on toistaiseksi vain vähän kokemuksia ja vähän tutkittua tietoa. Geenimuunnokset saattavat levitä pelloilta muuntelemattomiin lajikkeisiin tai läheiseen luontoon. Myös mahdolliset muutokset tuholaiskantojen kehityksessä ovat vielä selvittämättä. Ylipäänsä vielä on vaikea arvioida, onko geenimuuntelu ympäristölle vahingollisempaa kuin nykyinen maanviljely.

Geenimuunnellut tuotteet eivät ole testeissä toistaiseksi osoittautuneet ihmisille vaarallisiksi, mutta eurooppalaisten epäluuloa on helppo ymmärtää. Hullun lehmän tauti ja Belgian dioksiinijupakka ovat horjuttaneet tavallisen ihmisen uskoa maailmanjärjestykseen, tiedemiehiin ja esivaltaan. Maataloustuottajien vilpittömyyteen ei kukaan usko, ja viranomaisten käyttäytyminen on ollut salamyhkäistä ja epärehellistä.

Kuluttajien kielteiset asenteet johtunevat osaksi myös inhimillisestä teknologiapelosta. Harvalla ihmisellä on minkäänlaista käsitystä siitä, mikä on geeni ja miten sitä muunnellaan, mutta sen täytyy olla jotakin kauheaa ja vaarallista, jota henkisesti sairaat tiedemiehet harrastavat salaisissa laboratorioissaan.

Ne ovat siitä samoja tiedemiehiä, jotka ovat vastuussa kloonauksesta, ydinvoimaloista, neutronipommeista ja korvanlehden kasvattamisesta koe-eläimen selkään.

Ruokapataa hämmennettäessä ruokailijat toisinaan unohtuvat

Protektionismi pitää maataloustuotantoa Euroopassa pihdeissään, ja joka maassa pyritään kaikin keinoin vetämään kotiinpäin. Tässä taistelussa on kyse suurista rahoista, ja usein kuluttajien etu näyttää unohtuvan kaikilta muilta asianosaisilta: poliitikoilta, viranomaisilta, järjestöiltä, tuottajilta ja teollisuudelta.

Kotimaisten maataloustuotteiden puhtauteen ei uskota missään muualla kuin meillä Suomessa. Täällä Pohjolassa ei tosin tuoteta viiniä, mihin kaadettaisiin rikkiä, verta ja salpietaria sekaan, mutta kuka tietää, mitä kaikkea meilläkin pelloille ja kalankasvatusaltaisiin lorautetaan.

Suomalaiset makkarantuottajat joutuivat takavuosina vaikeuksiin, kun televisiossa näytettiin, miten herkullisista ja ravitsevista raaka-aineista grillilenkkiä valmistetaan. Eikä suomalaisten tutkijoidenkaan puolueettomuus aina vaikuta selvältä. Me olemme vuosia jauhaneet kotimaista koivusokeripurukumia siinä uskossa, että se ehkäisee reikien syntymistä, kun se kerran on Suomessa tieteellisesti todistettu.

Maailmankaupan vapaus uhattuna

Geenimuuntelulla on myös kauppapoliittinen ulottuvuus. EU ei suoraan ole kieltänyt kaikkien geenimuunneltujen tuotteiden tuontia tai viljelyä, mutta suhtautuminen niihin on nihkeää. Yhdysvallat ei vielä toistaiseksi ole nostanut suurempaa meteliä tuotteiden syrjimisestä, mutta tulevaisuudessa heidän suhtautumisensa voi muuttua kireämmäksi.

Erityisesti eurooppalaisten vaatimukset tuotemerkinnöistä aiheuttavat päänvaivaa amerikkalaisille. Milloin tuote pitää merkitä geenimuunnelluksi ja milloin ei? Jotkut tuotteen raaka-aineista ovat muunneltuja, toiset taas eivät. Lisäksi geenimuunneltuja lajikkeita usein sekoitetaan muuntelemattomiin lajikkeisiin.

Yhteistä EU-standardia merkintöjä varten ei ole, ja amerikkalaiset voivat suuttuessaan tulkita eurooppalaisten epämääräisen toiminnan kaupan tahalliseksi rajoittamiseksi.

HEIKKI JANTUNEN
13.8.1999