Välimeren alue erityisen herkkä maanjäristyksille

Laatat liikkuvat vuodessa vain muutaman senttimetrin verran, mutta niiden valtava paino saa maan värähtelemään pienemmästäkin liikkeestä.

Mannerlaattojen törmäykset ja hankaukset aiheuttavat jännitteitä, jotka purkautuvat maanjäristyksinä. Maan kuoriosa koostuu 20 suurehkosta mannerlaatasta, jotka "kelluvat" maan jähmeän sisusosan päällä.

Laattoihin kohdistuu suuria jännitteitä myös maapallon kuumasta sisuksesta, jossa lämpötila on noin 6 000 astetta.

Mannerlaattojen liikehdintä ei aiheuta pelkästään maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia, vaan ne muokkaavat kaiken aikaan myös vuoristoja. Tällaisen puristuksen myötä ovat syntyneet niin Alpit kuin Himalajan vuoristokin.

Noin 80 prosenttia maanjäristyksistä esiintyy Tyynenmeren reuna-alueilla, missä on useiden mannerlaattojen reunakohtia. Välimereltä Aasiaan kulkeva käytävä on toiseksi suurin järistysalue, jossa tuhoa lisää useimmiten vielä tiheä asutus.

Turkissa mitataan vuosittain useita satoja pienehköjä maanjäristyksiä, ja joka viikko maa vavahtelee vähäisessä määrin jossain päin maata. Edellinen vakava järistys maassa sattui vuonna 1983, jolloin 6 richterin maanjäristys Erzurumin kaupungin alueella surmasi 1 300 ihmistä. Lisäksi viitisensataa ihmistä loukkaantui ja kymmenettuhannet menettivät kotinsa.

Mittaus hankalaa

Maassa tapahtuvat värähtelyt, jotka synnyttävät maanjäristyksen, liikkuvat yleensä aaltomaisina liikkeinä. Nämä aallot voivat esiintyä sekä maanpinnalla että sen alla. Useimmat järistykset sattuvat noin 30 kilometrin syvyydessä maan pinnan alla.

Maanjäristyksien voimakkuuksien mittaus on vaikeaa. Vuonna 1935 amerikkalainen Charles F. Richter kehitti menetelmän, jolla pystytään mittaamaan järistyksen keskuksessa vapautuvan energian määrä ja näin luokittelemaan maan vavahtelun voimakkuus.

Keksijän mukaan nimetty asteikko on logaritminen eli järistyksen kasvaessa yhdellä asteella sen voimakkuus muuttuu kymmenkertaiseksi.

Tutkijoiden mukaan 4,5 richterin vahvuinen järistys voi aiheuttaa pienehköjä paikallisia vaurioita, kun taas suuruusluokkaa 6 oleva järistys saattaa tiheästi asutulla alueella saada aikaan jo hyvinkin suurta tuhoa. Kuuden richterin tai sitä voimakkaampia järistyksiä tapahtuu vuosittain satakunta maailmassa.

Maanjäristyksiä tapahtuu myös veden pinnan alapuolella. Japanissa vedenalaisten järistysten aiheuttamia hyökyaaltoja kutsutaan tsunameiksi. Vesimassojen liikehdintä synnyttää aaltoja, jotka voivat liikkua jopa useiden satojen kilometrien tuntinopeudella.

Tsunamin saapuessa rannikolle vesimassa voi nousta peräti 30 metrin korkuiseksi muuriksi ja aiheuttaa äärimmäisen suurta tuhoa erityisesti alavilla rannikkoalueilla.

STT-IA
17.8.1999