Kiinalaista trapetsitaidetta

Kiinan lähetystön pommittaminen oli paha erehdys NATO:lta, eikä kiinalaisten hermostuminen asian takia on ollut mikään ihme. Kiinalaiset tiedotusvälineet ovat kiehuneet raivosta, väkijoukot ovat paiskoneet kiviä lähetystöjen ikkunoihin ja ulkomaalaisia on ahdisteltu.

Olivatko mielenosoitukset hallituksen järjestämiä vai spontaaneja? Poliisi ei niihin puuttunut ja tarkkailijoiden mukaan ne vaikuttivat hyvin organisoiduilta. Toisaalta, poliisin puuttuminen asiaan olisi voinut nopeasti muuttaa mielenosoitukset hallituksen vastaiseksi hulinoinniksi.

Tasapainoilua

Kiina ei tehnyt kovin radikaaleja diplomaattisia toimenpiteitä NATO-maita vastaan. Maa on suuresti riippuvainen ulkomaankaupan menestyksestä ja pyrkii jäseneksi Maailman kauppajärjestöön WTO:hon. Kiinalaisten oli kuitenkin pakko osoittaa sekä amerikkalaisille että omalle kotiyleisölleen, että lähestystön pommittamista ei voi hyväksyä.

Tälläisiä mielenosoituksia ei Kiinassa ole nähty sitten Tienanmenin aukion kymmenen vuotta sitten. Yhdysvaltain suurlähettiläs James Sasser arveli NBC:n haastattelussa, että mielenosoitukset ylittivät hallituksen odotukset ja että oli olemassa vaara niiden riistäytymisestä käsistä.

Vakaus säilytettävä

Kiinassa on tyytymättömyyttä, joka johtuu kasvavasta työttömyydestä, kehnosta talouskehityksestä ja korruptiosta. Hallituksen vastaisten mielenosoitusten vaara on ilmeinen. Viranomaiset lisäsivätkin nopeasti poliisien määrää lähetystöjen edessä, ja mielenosoittajien piti rekisteröityä etukäteen.

Kaikki eivät hyvällä katso presidentti Jiang Zeminin ja pääministeri Zhu Rongjin viime vuosien pyrkimyksia parantaa suhteita Yhdysvaltoihin. Viime viikolla Kiinan johto antoi tiedotusvälineiden lietsoa kansalaisissa isänmaallisia tunteita, mutta olisi hyvinkin voinut joutua itse niiden kohteeksi.

Toistaiseksi hallituksen vastaisuudesta ei kuitenkaan ole näkynyt pienintäkään merkkiä. Mielenosoittajien viha on kohdistunut yksinomaan NATO-maita vastaan.

Pahin kiehunta ohitse

Kiinan tiedotusvälineissä on julkaistu presidentti Clintonin ja NATO:n anteeksipyynnöt. Yhdysvaltain suurlähettiläs on päässyt liikkumaan lähestystöstään, missä hän joutui istumaan monta päivää mielenosoittajien piirittämänä. Liittokansleri Schröderin Kiinaan vierailu toteutui kaikesta huolimatta, vaikka vierailua olikin lyhennetty neljästä päivästä 16 tuntiin.

Schröderin mielestä vierailun toteutuminen kaikesta huolimatta on hyvä merkki, ja hän toivoi saavansa kiinalaiset osallistumaan Kosovon kriisin diplomaattiseen ratkaisuun. Tämä olisikin varsin toivottavaa, sillä Kiinalla on YK:n turvallisuusneuvoston jäsenenä veto-oikeus kaikkiin YK:n ratkaisuyrityksiin.

Kiina on myös hieman lieventänyt pommituksen selvittämistä koskevia vaatimuksiaan. Alunperin hallitus vaati virallisen anteeksipyynnön lisäksi virallista YK:n tutkimusta asiasta, tutkimustulosten täydellistä julkistamista ja vastuullisten rankaisemista. Tällä viikolla Kiina on tyytynyt vaatimaan, että YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsee voimakkaasti pommituksen.

Kiinan vaatimukset asian selvittämiseksi ovat kohtuullisia, mutta selvää on, että sotatoimien ollessa käynnissä ei mitään asianmukaisia selvityksiä tulla antamaan. Yhdysvaltain viranomaiset ovat selittäneet virhettä vanhoilla kartoilla, mikä kuulostaa täysin mielettömältä. Toisaalta, armeijassa juuri tälläiset virheet ovat mahdollisia.

Amerikkalaisten sietokyvyllä rajansa

Kiinalaisten on hyvä muistaa, että amerikkalaisten sietokyvyllä on rajansa. Pommi-isku oli päivänselvästi vahinko ja sitä on pyydetty virallisesti anteeksi. Jos kiinalaiset jatkavat riehumista lähestystöjen edessä, eivät amerikkalaiset voi sitä hyväksyä.

Puolutusministeri William Cohen sanoi puhuessaan keskiviikkona senaatin komitealle, että Kiinan tulisi löytää keinoja jännityksen laskemiseen. Hän myös vihjaisi, että muutoin Kiinan kaupalliset edut saattavat vaarantua.

Jotkut ovat epäilleet, että Kiina pyrkisi käyttämään tätä kriisiä hyväkseen WTO:n jäsenyysneuvotteluissa, mutta Kiina tuskin on sellaisessa neuvoteluasemassa, että sillä olisi varaa kiristää tällä tavalla itselleen etua. Sen sijaan voi olla mahdollista, että presidentti Zhun on otettava tiukempi linja WTO-neuvotteluissa, ettei häntä voitaisi syyttää nöyristelystä länsimaiden edessä.

Kiinan ongelmia

Suuri maaltamuutto ja kasvava työttömyys ovat lisänneet levottomuutta kaupungeissakin. Kiina on taloudellisen ja sosiaalisen muutoksen tilassa, joka on jatkunut jo 20 vuotta. Ilman tätä muutosta asiat saattaisivat olla vieläkin pahemmin.

Kiinan talouskasvu on heikentynyt ja tämä on uhka hallitukselle, varsinkin jos siltä loppuvat rahat, joilla auttaa vähäosaisia. Toinen ja suurempi vaara on mm. The Economistin mukaan se, että valtion pankeissa rahojaan tallettavat säästäjät menettäisivät luottamuksensa talouteen.

Kiinan puolue edustaa maassa vakautta, mutta poliittisen vapauden puute on maan ongelma. Kiinan talous ja yhteiskunta muuttuvat, mutta sen poliittiset rakenteet eivät. Samalla kommunistisen puolueen ideologinen kiihko on laimentunut. Puolueen valtaa ovat heikentäneet myös kollektiivien lopettaminen maaseudulla, valtion vetäytyminen teollisuudesta ja hallinnon korruptio.

Kiinan johdolla on siis monta syytä olla varuillaan mielenosoittajien kanssa.

HEIKKI JANTUNEN
14.5.1999