Eduskunta juhlisti EN:n 50-vuotista toimintaa



Ulkoministeri Tarja Halonen (sd.) arvioi Euroopan neuvoston toiminnan olleen erityisen ansiokasta sen pyrkiessä ohjaamaan ja kannustamaan jäsenvaltioita demokraattisten instituutioiden kehittämiseen.


Halonen toisti tiistaina eduskunnassa käydyssä EN:n 50-vuotisjuhlaistunnossa näkemyksensä, jonka mukaan eurooppalaisten järjestöjen toiminnan tulisi olla nykyistä huomattavasti tiiviimpää.

Halonen muistutti, että EN, EU ja Etyj toimivat usein samalla alueella. Kaksin- tai jopa kolminkertaisten standardien luominen tai neuvojen antaminen saattaa pikemminkin hämätä demokratiaan pyrkivää maata kuin auttaa demokratian rakentamisessa.

Eduskunta juhlisti tiistaina Euroopan neuvoston 50-vuotista taivalta erityisistunnolla, vastaanotolla ja näyttelyllä. EN:n toimintaa arvioitiin keskustelussa useissa puheenvuoroissa. Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari (sd.) korosti Euroopan neuvoston muuttuneen Euroopan erottajasta Euroopan yhdistäjäksi.

Euroopan vanha järjestys murtui kymmenisen vuotta sitten. Silloin Suomelle tuli Euroopan neuvoston jäsenyydestä ensimmäinen ja tärkeä askel eurooppalaisen yhteistyön suuntaan.

Jaakonsaari muisteli, miten monella taholla varottiin tämän askeleen ottamista. EN:n jäsenyyttä pidettiin arvelluttavana ennakkotapauksena, joka johtaisi muiden läntisten yhteisöjen jäsenyyteen.

- Jälkiviisaasti ajatellen Suomen liittyminen Euroopan neuvostoon vuonna 1989 tapahtui juuri oikeaan aikaan. Muutaman vuoden kuluttua Suomen jäsenyydestä oli suuri osa itäisen Euroopan maista mukana Euroopan neuvostossa, Jaakonsaari korosti.

Ihmisoikeudet ja Suomen linja

Kaarina Dromberg (kok.) arvioi Suomen ulkopoliittisen linjan lähteneen silloin siitä, ettei ihmisoikeuskysymyksistä saanut pitää turhaa meteliä. Erityisesti idänsuhteiden kannalta olisi ihmisoikeusloukkausten esiin nostaminen vaarantanut Suomen valitseman turvallisuuspoliittisen linjan.

Juhlapuheissa muisteltiin Halosen osuutta EN:n jäsenmaiden jäsenyysehtojen toteutumisen tarkkailussa. Ns. Halonen Order eli Halosen aloitteesta hyväksytty järjestön toimintasääntö oli lähtökohta nykyiselle monitorointijärjestelmälle, jota toteutetaan sekä parlamentaarisella että ministerikomitean tasolla.

Suomen EN-valtuuskunnan puheenjohtaja Mikko Elo (sd.) muistutti, että EN tunnetaan ehkä parhaiten ihmisoikeusjärjestönä. Hän painotti EN:n merkitystä myös demokraattisen vakauden edistämisessä.

- Ihmisoikeudet ja demokratia eivät voi toteutua ilman poliittista demokratiaa. Toisaalta demokratia on vajavaista, jos ihmisoikeudet eivät toteudu, Elo painotti.

Kosovon kriisi EN:n koetinkivi

EN-valtuuskunnan jäsen Anneli Jäätteenmäki (kesk.) kysyi, kannattaako 50-vuotisjuhlan kunniaksi ylipäätään kohotella maljoja. Keskellä Eurooppaa on meneillään laajamittainen sota, mitä estämään EN perustettiin toisen maailmansodan jälkeen.

- Jugoslavian suhteen Eurooppa on epäonnistunut, mutta samalla Kosovo on traaginen todistus Euroopan neuvoston työn tärkeydestä, hän totesi.

Euroopan neuvoston yhtynyttä vasemmistoryhmää johtava Jaakko Laakso (vas. ) muisteli, että sen enempää Urho Kekkonen kuin Mauno Koivisto ensimmäisenä kautenaan ei pitänyt EN:n jäsenyyttä tarpeellisena.

Laakson mukaan silloinen ulkoministeri Keijo Korhonen (kesk.) totesi, että Suomella olisi jäsenyydestä vain kaksi hyötyä: samppanja ja hanhenmaksa.

Laakso arvosteli EN:n ministerikomitean eli ulkoministereiden toimintaa Kosovon kriisin ratkaisemisessa. Ministerikomitea otti puolitoista viikkoa sitten Budapestissä kantaa Kosovon kriisiin kolmen liuskan verran, mutta Laakson mukaan kannanotto oli tyhjää täynnä.

Keskustan ryhmästä eronnut Sulo Aittoniemi esitti EN:n lakkauttamista tai sen liittämistä Etyjiin. Aittoniemen näkemyksen mukaan järjestön toiminta ei ole juhlapuheita kummempaa.

Ihmisoikeuksien ja demokratian vartija

Euroopan neuvosto on ihmisoikeuksia, moniarvoista edustuksellista demokratiaa ja oikeusvaltion periaatteita ajava maanosan vanhin poliittinen yhteistyöjärjestö. Ranskan Strasbourgissa päämajaansa pitävään EN:oon kuuluu 41 maata eli lähes kaikki Euroopan valtiot.

Euroopan neuvoston päätösvaltaa käyttää ministerikomitea eli ulkoministerit tai heitä edustavat suurlähettiläät. Jokainen jäsenmaa nimeää lisäksi kansanedustajia parlamentaariseen yleiskokoukseen, joka tekee aloitteita ja suosituksia ministerikomitealle.

EN:n työn tulokset näkyvät useimmiten eri yhteiskunnallisia aloja koskevissa sopimuksissa, joihin jäsenmaat ja myös ulkopuoliset valtiot voivat liittyä. Tällaisia sopimuksia on voimassa jo yli 170.

Lippulaiva on Euroopan ihmisoikeussopimus, jonka noudattamista valvoo Strasbourgissa istuva ihmisoikeustuomioistuin. Jäsenvaltion mahdollisesta sopimusrikkomuksesta voi tehdä valituksen kuka tahansa kansalainen.

Valtioiden on pakko panna toimeen tuomioistuimen päätökset, jotka samalla ohjaavat myös maiden lainsäädännön kehitystä.

EN perustettiin Lontoossa 5. toukokuuta 1949. Perustamissopimuksen allekirjoittivat Belgia, Tanska, Ranska, Irlanti, Italia, Luxemburg, Hollanti, Norja, Ruotsi ja Britannia. Suomi liittyi järjestöön vuonna 1989 juuri ennen entisten sosialististen valtioiden mukaantuloa.

Berliinin muurin kaatumisen jälkeen Euroopan neuvoston päätehtävänä on ollut Itä- ja Keski-Euroopan uusien demokratioiden ohjaaminen noudattamaan EN:n periaatteita mm. lainsäädännön, ihmisoikeuksien, tuomioistuimien toiminnan ja vähemmistöjen suojelun osalta. Se tapahtuu asiantuntija-avun, neuvonnan ja jäsenehtojen noudattamista koskevan valvonnan avulla.

Euroopan lippu, jossa on 12 keltaista tähteä sinisellä pohjalla, otettiin EN:n symboliksi vuonna 1955. Euroopan unioni omaksui saman lipun vuonna 1986.

Myös EN:n hymni, Beethovenin 9. sinfoniasta peräisin oleva Oodi ilolle, on kelvannut myös EU:lle. EU-parlamentti on lisäksi istunut Strasbourgissa vuokralaisena EN:n tiloissa. Tästä huolimatta nämä kaksi järjestöä ovat täysin eri organisaatioita.

STT-IA
18.5.1999


POLITIIKKA -SIVULLE