Eurovaaleissa 300 miljoonaa äänioikeutettua

EU-maiden edustajien määrä riippuu väkiluvusta, joskin pienillä mailla on yliedustus. Esimerkiksi 80 miljoonan asukkaan Saksalla on 99 edustajaa, kun Suomi saa viidellä miljoonalla asukkaalla 16.

Parlamentissa ei kuitenkaan toimita kansallisuuksien mukaan, vaan parlamentaarikot ryhmittyvät puolueittain kuten Suomenkin eduskunnassa. Suurimmat ryhmät ovat sosialistit ja konservatiivit, joilla on 214 ja 201 edustajaa.

Nämä kaksi paketoivat tärkeimmät puheenjohtajuudet ja tehtävät keskenään, parlamentin puhemiehen nuija on kiertänyt ryhmien välillä.

Liberaalit, joihin keskusta ja RKP kuuluvat, ovat kolmanneksi suurin ryhmä 42 edustajalla. Loput ryhmistä jäävät alle 40 jäsenen, vihreillä on 27, vasemmistoryhmällä 34 edustajaa.

Kukaan suomalainen edustaja ei ole liittynyt esimerkiksi nationalistien ja EU-vastustajien Kansakuntien Eurooppa-ryhmään, vasemmistolaiseen radikaaliallianssiin tai lähinnä ranskalaisten gaullistien hallitsemaan Unioni Euroopan puolesta-ryhmään.

Heidän lisäkseen parlamentissa on toiminut sitoutumattomien ryhmä, johon kuuluu ranskalaisia, itävaltalaisia ja belgialaisia äärioikeistolaisia sekä italialaisia uusfasisteja.

Sosialistiryhmä pienenee?

Kun vaaleihin käydään 15 maassa on tuloksen ennustaminen koko parlamentin kannalta melkoisen vaikeaa. Hyvin todennäköistä kuitenkin on, että sosialistiryhmä pienenee ja menettää mahdollisesti suurimman ryhmän aseman.

Tähän johtaa muun muassa se, että Britanniassa siirrytään enemmistövaaleista suhteelliseen vaalitapaan, jolloin konservatiivit saavat paremman edustuksen. Nyt labourilla on 61 Britannian 87 paikasta, konservatiiveilla vain 17.

Ruotsissa odotetaan menestystä EU:n vastaisille puolueille, eli vasemmistolle ja vihreille, jotka kasvattavat kannatustaan EMU:n ja NATO:n vastaisilla kannanotoilla. Myös Tanskassa on vahva EU:n vastainen liike, jolla on ollut neljännes Tanskan parlamenttipaikoista.

Belgiassa ja Luxemburgissa äänestäjät valitsevat eurovaalipäivänä myös uuden parlamentin, joten siellä protesti- ja välivaalin leima on heikompi.

EU-parlamenttivaalit ovat nimittäin monissa EU-maissa olleet tilaisuus äänestäjille kurittaa hallitusta vaalikauden keskellä, jolloin oppositio ja populistiset liikkeet ovat olleet vahvoilla.

STT-IA
14.5.1999