Parlamentti laajentaa vaikutusvaltaansa

EU-parlamentti kehittyi papparaisten keskustelukerhosta vaikuttajaksi

Alkuaikojen jälkeen parlamentin asema on kuitenkin jämäköitynyt tuntuvasti. Aluksi sen jäsenet valittiin suoraan jäsenmaiden parlamenteista, ja parlamentin toimivalta rajoittui lausuntojen antamiseen.

Jäseninä oli paljon vanhempia valtiomiehiä, jotka siirtyivät syrjään kotimaidensa päivänpolitiikasta.

Ensimmäiset suorat vaalit EU-parlamenttiin pidettiin vuonna 1979, minkä jälkeen parlamentti alkoi yhä tarmokkaammin vaatia myös todellista valtaa. Demokratiavajeeksi kutsuttiin tilannetta, jossa ainoa demokraattisesti vaaleilla valittu yhteinen elin oli vailla varsinaista päätösvaltaa.

Valtaa annettiin vuonna 1975, kun parlamentti sai vaikutusvaltaa silloisen EY:n budjetista päättämiseen. Nykyisinkin parlamentti on se elin, joka lopullisesti hyväksyy unionin budjetin ja myöntää, tai on myöntämättä, vastuuvapauden komissiolle.

Parlamentti ei kuitenkaan ole tyytynyt vahtimaan vain unionin rahoja. EU:n päätöksentekoa uudistettiin vuonna 1986 Yhtenäisasiakirjalla, jonka myötä parlamentti sai ns yhteistoimintamenettelyn kautta enemmän sananvaltaa lainsäädäntöön.

Yhtenäisasiakirjan tärkein tehtävä oli yhteisten sisämarkkinoiden luominen, jolloin parlamentti pääsi vaikuttamaan sisämarkkinalainsäädännön säätämiseen. Lopullinen päätösvalta säilyi kuitenkin ministerineuvostolla, jossa valtaa pitävät jäsenmaiden hallitukset.

Samassa yhteydessä parlamentti sai vallan hyväksyä tai hylätä jäsenyys- tai assosiaatiosopimuksia. Tämän takia myös Suomen, Ruotsin, Itävallan ja Norjan liittymisestä EU:hun äänestettiin parlamentissa toukokuussa 1994.

Maastrichtin sopimuksen myötä parlamentti sai vielä enemmän vaikutusvaltaa, kun luotiin mutkikas yhteispäätösmenettely. Monipolvinen käsittelymalli merkitsee, että jäsenmaat ja parlamentti pääsevät useaan kertaan hieromaan sopua ja sovittamaan yhteen näkemyksiään lainsäädännöstä.

Parlamentin vaikutusvallan ovat äkänneet myös lobbarit, jotka käyvät kärkkäästi kiinni euroedustajiin halutessaan edistää omien näkökulmiensa huomioonottamista päätöksenteossa.

Parlamentti on säätänyt lobbareille käyttäytymissäännöt hillitäkseen pahimpia väärinkäytöksiä, mutta mikään ei hillitse faksien ja puheluiden tulvaa, kun parlamentissa on esillä jokin suuria taloudellisia etuja koskeva esitys.

Tällaisia ovat viime vuosina olleet esimerkiksi bioteknologiadirektiivi, tekijänoikeussäännöt sekä polttoaineiden ympäristönormeja tiukentava Auto/Oil-ohjelma.

Parlamentti laajentaa vaikutusvaltaansa

Uudet säännöt päätöksenteosta merkitsee, että parlamentti voi muuttaa tai kokonaan estää lähes kaikki EU:n lainsäädäntöhankkeet. Poikkeuksia ovat maatalouspolitiikka ja talous- ja rahaliitto EMU:un liittyvät päätökset. Oikeus tehdä aloitteita säilyy kuitenkin edelleen EU:n komission käsissä ja komission yksinoikeutena.

Parlamentti on keskeisesti mukana päättämässä myös Romano Prodin uuden komission nimityksestä. Parlamenttivaalien aikataulun ja komissaarien kuulemisten takia Prodin uusi komissio ei pääse töihin ennen kuin syyskuun lopulla.

Jos parlamentti on komissioon tyytymätön, se voi antaa epäluottamuslauseen ja erottaa komission.

Tämä oikeus oli lähellä tulla käyttöön ensimmäistä kertaa keväällä. Jacques Santerin johtama komissio ei jäänyt odottamaan potkuja parlamentilta, vaan erosi saatuaan parlamentin asettamalta selvitysryhmältä ankarat moitteet huonosta hallinnosta ja väärinkäytöksistä.

Parlamentti on jo selvällä äänten enemmistöllä hyväksynyt Prodin nimityksen. Prodi julkistanee komissaarilistansa vaalien jälkeen, minkä jälkeen parlamentti kuulee jokaista komission jäsentä.

Yksittäisiä komissaareja parlamentti ei voi torjua, vaan sen on äänestyksessä hyväksyttävä tai hylättävä komissio kokonaan.

Parlamentissa on ollut erimielisyyttä siitä, voivatko jotkut eronneet komissaarit jatkaa tehtävissään vai pitäisikö koko ryhmä vaihtaa uusiin. Prodi ei ole pitänyt koko komission vaihtamista välttämättömänä.

Parlamentti oli näyttänyt voimaansa jo ennen Amsterdamin sopimusta. Tivaamalla ja vaatimalla tarkempia selvityksiä se sai vuonna 1996 aikaan paljastuksia siitä, miten hullun lehmän taudin vaikutuksia oli vuosikausia yritetty peitellä EU:n komissiossa ja Britanniassa. Tuloksena syntyi tiukennetut säännöt elintarvikkeiden turvallisuuden valvonnasta.

STT-IA
14.5.1999