Suomalaiset lihoivat vielä 90-luvullakin

Maailman terveysjärjestön WHO:n painoindeksillä mitaten noin joka toinen työikäinen suomalainen on ylipainoinen ja joka viides lihava.

Pääkaupunkiseudulla ylipainoa kannetaan jonkin verran vähemmän kuin maakunnissa.
- Keskiverto suomalainen työikäinen on lievästi ylipainoinen, toteaa erikoistutkija Marjaana Lahti-Koski Kansanterveyslaitokselta.

Lihavuus oli esillä maanantaina Tampereella symposiumissa, jonka järjesti Sosiaalilääketieteen yhdistys.

Kansanterveyslaitoksella on Pohjois-Karjala-projektista lähtien seurattu säännöllisesti pohjoiskarjalaisten painoa, elämäntapoja ja muita terveyteen vaikuttavia seikkoja. Myöhemmin vertailualueiksi on otettu Kuopion seutu sekä Turun ja Loimaan alue. Pääkaupunkiseudun väkeä on tutkittu samaan tapaan vasta vuodesta 1992.

Painoindeksi lasketaan siten, että henkilön paino kiloina jaetaan metreinä mitatun pituuden neliöllä. Siten 170 senttiä pitkän ja 65 kiloa painavan painoindeksi on 65:(1,70x1,70)= 65x2,89=22,5.

Normaalipainoisen henkilön painoindeksi on suunnilleen välillä 18,5-25. Yli 25:n ulottuva painoindeksi kertoo ylipainosta ja yli 30:n lihavuudesta.

Vuonna 1982 tutkittujen miesten painoindeksi oli keskimäärin 26,5, vuonna 1997 jo 27,2. Naisten painoindeksi nousi samassa ajassa 25,8:sta 26,2:een. Mukana oli 25-64-vuotiaita suomalaisia, joista iäkkäimmillä ylipainoa oli koko tutkimusajan eniten.

- On syytä huomata, että pituus ja paino on mitattu terveyskeskuksessa. Kysyttäessähän ihmisillä on tunnetusti taipumus vähän aliarvioida painoaan ja yliarvioida pituuttaan, huomauttaa Lahti-Koski.

Nuoret naiset pulskistuneet

Sekä ikääntyvien että alle 35-vuotiaiden miesten lihavuus lisääntyi tutkimusaikana eli vuosina 1982-97. Sen sijaan 35-44-vuotiaat miehet ovat keskimäärin hiukan hoikistuneet.

Myös nuoret eli alle 35-vuotiaat naiset kävivät selvästi pyylevämmiksi, vaikkei heidän keskimääräinen painoindeksinsä vielä olekaan lähellä ylipainolukuja. Vanhempien naisten paino nousi lähinnä 80-luvulla, tällä vuosikymmenellä nousu on tasoittunut.

Korkeasti koulutetut naiset lihoivat muita vähemmän. Miehillä taas koulutuksen vaikutus ei ole ollut yhtä selvä.

Lihavien osuus oli vuonna 1982 miehistä 15 prosenttia ja naisista 16,5 prosenttia. Vuonna 1997 lihavia oli jo 20 prosenttia miehistä ja 19 prosenttia naisista.

Kun painoindeksi on 30-35, matkaa normaalipainon ylärajalle on miehillä keskimäärin seitsemän ja naisilla kuusi kiloa. Huomattavan ylipainoisten, joiden painoindeksi on yli 35, osuus on lisääntynyt etenkin 1990-luvulla.

- Silloin ei enää puhuta muutamasta liikakilosta, vaan vakavasta terveysriskistä, korostaa Marjaana Lahti-Koski.

Lihavuushan lisää etenkin sydän- ja verisuonisairauksien sekä verenpainetaudin riskiä. Niveletkin joutuvat lujille ylimääräistä painoa liikutellessaan.

"Lihavuus villitsee"

Erityisen vahingollista lihavuus on silloin, kun ylimääräinen rasva on kertynyt vatsaonteloon eikä ihonalaisiin kudoksiin. Silloin korostuvat korkea kolesteroli ja muut lihavuuteen liittyvät aineenvaihduntahaitat.

- Monissa tutkimuksissa on todettu, että vatsansisäinen rasva lisää diabeteksen, verenpainetaudin ja sepelvaltimotaudin riskiä, kertoo professori Markku Koskenvuo Turun yliopiston kansanterveystieteen osastolta.

Etenkin miehillä rasvaa pyrkii kerääntymään vatsaonteloon. Naisilla taas leviävät useammin reidet ja takapuoli, mikä Koskenvuon mukaan ei ole yhtä suuri terveysriski.

- Myönteistä toisaalta on se, että vatsaontelon rasvan ns. puoliintumisaika on lyhyt eli laihduttaminen ja liikunta vaikuttavat aika tehokkaasti, toteaa Koskenvuo.

Tavallisessa terveystarkastuksessa ei voi mitata kovin tarkoin, milloin rasva on kertynyt ihon alle ja milloin vatsaonteloon. Varma merkki on tietysti se, että maha pömpöttää. Röntgen- ja magneettikuvaus on mahdollista, mutta varsin kallista.

Perintötekijät näyttävät vaikuttavan aika lailla siihen, onko vatsaontelolla taipumusta kerätä rasvaa. Toisaalta suomalaisia identtisiä kaksospareja tutkittaessa kävi ilmi, että lihavamman kaksosen rasva-aineenvaihdunta oli epäedullisempi kuin hoikemman.

Aineenvaihduntaan olivat siis vaikuttaneet ruoka- ja muut elämäntavat.
- Voi sanoa, että lihavuus villitsee ikäviä perintötekijöitä. Oma käyttäytyminen vaikuttaa - riippumatta siitä, millainen perimä on lähtökohtana, tiivistää Koskenvuo.

STT-IA
14.5.1999