Perintää koskevat säädökset selkiytyvät syksyllä

Kunnat karhuavat saataviaan ulkopuolisten toimistojen avulla



Kunnat perivät velkasaataviaan yhä useammin ulkopuolisen perintätoimiston avulla. Kuntaliiton lakimies Pasi Pönkä arvioi, että nykyisellään runsas sata kuntaa perii ainakin joitakin saataviaan ulkopuolisin voimin. Tiukan talouden myötä jokainen markka on saatava kilahtamaan kunnan kirstuun.


Pönkä uskoo ulkopuolisten perintätoimistojen käytön nousevan edelleen, kun perintää koskevat säädökset selkiytyvät syyskuun alussa.

- Tuolloin tulee voimaan laki, jonka mukaan perintätoimistojen perittäväksi voidaan antaa myös julkisoikeudelliset maksut, esimerkiksi sairaala- ja terveyskeskusmaksut, päivähoitomaksut sekä jätevesimaksut, Pönkä luettelee.

Kunnat voivat jo nykyään käyttää ulkopuolista perintätoimistoa yksityisoikeudellisten saamisten perimiseen. Näitä ovat muun muassa vesi-, ja kirjastomaksut sekä asuntolainat ja vuokrat.

Elatusmaksuista on säädetty erikseen, joten niitä ei jatkossakaan saa antaa ulkopuolisen toimistojen perittäviksi. Myöskään pysäköintivirhemaksuja ja joukkoliikenteen tarkastusmaksuja ei saa antaa perintätoimistoille.

- Sen sijaan koiraverot ovat eduskunnan mukaan veroluotoisia maksuja. Siksi perintätoimisto voidaan usuttaa sellaisen perään, joka ei ole veroa maksanut, Pönkä kertoo.

Löysäilyyn ei ole varaa

Perintätoimistojen käyttö on alkanut yleistyä parin viime vuoden aikana selvästi niin pienissä kuin suurissakin kunnissa.

Pönkä ei pidä käytäntöä pahana.
- Kuntien taloudet ovat nyt niin tiukalla, että niiden täytyy ottaa kaikki rahat, mitä irti saavat. Löysäilyyn ei ole varaa, hän toteaa.

Pönkä sanoo, että kyse on oikeudenmukaisuudesta ja siitä, että jokainen vastaa teoistaan.
- Jos kirjastoista häviää kirjoja, on väärin, että maksajaksi tulee tunnollisesti veroistaan huolehtiva kuntalainen.

Perintätoimistojen käytön myötä velallisen todelliset kustannukset nousevat. Nykyisellään kunnat kun ovat saattaneet ottaa perinnästä korkojen lisäksi vain nimellisen laskutuslisän.

Perintätoimistojen taksoista ei ole sanottu muuta kuin, että niiden tulee olla kohtuulliset. Summa riippuu velallisen velan määrästä. Pönkä tähdentää kuitenkin sitä, että perintätoimistot astuvat esiin vasta muutaman karhukirjeen jälkeen.

- Kunta laittaa ensin itse laskun ja vielä ehkä pari karhukirjettäkin. Jos sittenkään ei maksua kuulu, perintä menee vasta sitten perintätoimistoon, Pönkä selventää.

Hänen mukaansa menettelyn tavoitteena ei ole mennä käräjäsaliin vaan saada maksamattomista laskuista rahat kunnan kassaan. Velallinen ja perintätoimisto yrittävät sovitella maksuaikaa tai katsoa, voisiko erääntyneet laskut maksaa vaikkapa erissä.

STT-IA
14.5.1999


POLITIIKKA -SIVULLE