 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Vaalirahoituksen sääntelyssä ongelmia
Vaalirahoitusta koskeva lainsäädäntö muhii komiteassa. Suuria tai pikaisia tuloksia on kuitenkin turha odottaa, siksi monia ongelmia koko kysymykseen sisältyy. Kokoomuksessa, kuten komiteassakin, henki on kuitenkin avoimuuden lisäämisen kannalla.Vaalirahoitusta koskevaa lainsäädäntöä on turha odottaa kovin nopeasti. Lainsäädännöltä ei myöskään liene lupa odottaa kovin suuria tuloksia; sen verran ongelmaisia ja monisyisiä vaalirahoituksen sääntelyyn ja julkisuuteen liittyvät asiat ovat. Lauri Tarastin johtama komitea jättää mietintönsä syyskuun lopussa. Komitean jäsen, Kokoomuksen hallintopäällikkö Jarmo Pekkala toteaa, että komitea on työssään kartoittanut ongelmia. Komitea on myös tiedustellut kansanedustajilta vaalirahoituksen lähteitä ja sitä, mihin he ovat rahat käyttäneet. Lisäksi kolmen vaalipiirin alueella toteutetaan empiirinen tutkimus vaalirahoituksesta. Pekkala korostaa, että komiteassa ei vielä olla sitouduttu mihinkään, vaan erilaisia ehdotuksia on lähinnä tuotu esiin. Henki hänen mukaansa on kuitenkin sellainen, että vaalirahoituksen avoimuuden lisäämiseen ollaan aidosti pyrkimässä.
Julkistamisvastuu ehdokkaallePekkala miettii, että julkisuuden ei tule olla kuitenkaan sillä tavoin pakollista, että vaalirahoituksen antajan pitäisi julkistaa tukensa. Yksi malli olisi, että ehdokas ehdokassitoumuksessaan sitoutuisi kertomaan tiedot vaalirahoituksestaan.Edelleen pohdintaa aiheuttaa se pitäisikö kaikkien ehdokkaiden, vaiko vain valittujen edustajien antaa tiedot rahoituksestaan. Samoin eri vaalien erilaisuudet aiheuttavat oman pohdintansa. Vaikuttaisiko kunnallisvaaleissa esimerkiksi kuntakoko, sillä avustussummien merkityskin hyvin eri kokoisissa kunnissa on varsin erilainen? Pekkala uskoo, että jonkinlaiseen ilmoittamisvelvollisuuteen komiteassa päädytään. Mikä on sitten summa, jonka ylittävä lahjoitus tuon ilmoittamisvelvollisuuden synnyttää, on kuitenkin toinen asia. Olennaista hänen mukaansa on myös se, synnyttääkö lahjoitus sidonnaisuuden tukijan ja tuettavan välillä? Keskeistä ilmoitusvelvollisuudessa on myös se, että silloin ehdokkaiden on oltava tietoisia omasta vaalirahoituksestaan. Tämäkin velvoite asettuu kysymyksen alaiseksi kun tarkastellaan presidentinvaaleja. Pitäisikö myös niiden ehdokkailta edellyttää yksityiskohtaista tietoa usein mittavien kampanjoiden rahoituksesta? Kokoomuksen hallintopäällikkönä Pekkala on luonnollisesti huolissaan puoluerahoituksen kehityksestä. Pitkällä tähtäimellä avoimen ilmapiirin muodostuminen voi vaalirahoitusta auttaakin, mutta lähivuosina kehitys näyttää puolueiden kannalta hankalalta. Moni tukija välttää julkisuutta esimerkiksi puolueleimautumisen pelossa. Julkisuuden myötä myös rahan pyytäjien jono ovella voi hankalasti kasvaa. Pekkala epäileekin, että julkisuusrajasta tulee käytännössä vaalituen katto. Ja jos taas joku ehdoin tahdoin haluaa sen kiertää, niin avustusten pilkkominen ja piilottaminen ei ole ylettömän vaikeaa. - Jos rahoitus vaikeutuu, niin olisi sitten kohtuullista, että julkista rahaa lisätään, ettei vaalit jää käymättä, evästää Pekkala.
Talkootyö ja alennukset tuovat ongelmiaKansanedustaja Petri Salo (kuvassa)on pohtinut vaalirahoituksen ongelmia Kokoomuksen puoluehallituksessa. Aikanaan hän joutuu törmäämään niihin myös eduskunnan hallintovaliokunnassa, jonne Tarastin komitean esitykset muodossa tai toisessa päätyvät.- Mikä on talkootyön, tuhansien työtuntien, osuus ja miten suhtaudutaan alennuksiin, nostaa Salo esiin kaksi keskeistä ongelmaa. Suuret alennukset ilmoittelussa tai valtaisa työpanos ovat huomattavia tukitapoja. Ongelmia koituu myös siitä, mihin määritellään hyväksyttävä tai julkisuutta edellyttävä vaalituen raja. Salo suhteuttaa asian paitsi ehdokkaaseen myös tukijaan. Pieni miljoonan liikevaihdolla toimiva kyläkauppa voi antaa tuhannen markan mainoksen, kun taas sadan miljoonan liikevaihdon yrityksellä summa voi olla kymmenen tuhatta markkaa. - Se, mikä kokoomuksen kannalta pitäisi olla kristallinkirkasta, on että sellainen vaalituki, johon sisältyy selvä odotusarvo lähiajan asioista, on selvää lahjusta. - Salo muistuttaakin, että esimerkiksi virkamiesten osalta on säädelty koska tapahtuu lahjoman vastaanotto.
Juristeja ei järjestelmällä työllistetä- Jos taas ajatellaan täydellistä julkisuutta, niin vaalirahoitus saattaa siirtyä yhä pimeämmäksi, muistuttaa Salo riskeistä.Tarkoin säädelty Yhdysvaltojen vaalirahoitusjärjestelmä on synnyttänyt lukuisia tapoja kiertää varainhankinnassa säädöksiä. Sekä Salo että Pekkala korostavatkin, että Suomessa ei tarkoituksena ole perustaa järjestelmää, jolla työllistettäisiin enemmän lakimiehiä, kuten Yhdysvalloissa on tapahtunut. Oman kysymyksensä muodostaa vielä sekin, miten vaalirahoituksen sääntely sanktioidaan. Riittääkö poliittinen julkisuustuomio vai tarvitaanko esimerkiksi sakkoja ja toimivatko ne riittävänä pelotteena? Kysymyksiä riittää, eikä lainsäädännön muotoilu tule olemaan helppoa. Salo epäilee, että helpointa säätelyn aikaansaaminen lienee silloin, kun kyse on julkisyhteisöjen antamasta vaalituesta. Varsinkin silloin, jos tukijana on kunta ja tuen saajana yksi ehdokas. Tilanne muuttuu ja mutkistuu, jos tukea annetaan tasapuolisesti tai tuen antajana on muu kuin kunta, esimerkiksi kunnan omistama yhtiö. - Toivon, että suomalainen demokratia perustuisi sellaiseen näkemykseen, jossa rahan voimalla ei mentäisi eduskuntaan, Salo huomauttaa.
PETE PAKARINEN |
POLITIIKKA -SIVULLE
