Kairon "muurahaispesässä" vilisee 16 miljoonaa ihmistä
Egyptin pääkaupunki Kairo on kuin muurahaispesä, jossa ainakin 16 miljoonaa ihmistä vilisee taukoamatta sinne tänne. Kairossa kohtaavat itä ja länsi, nykypäivä ja mahtava muinaisuus, islam ja kristinusko.Noin 60 miljoonan ihmisen asuttaman - väestökirjanpito ei ole kovinkaan tarkkaa - Egyptin pinta-alasta on 97 prosenttia hiekkaerämaata.
Asutus onkin keskittynyt elämää antavan virran Niilin varrelle, sen suistoon ja Punaisenmeren rannoille. Erämaassa asustaa jonkin verran beduiineja. Koko maan asukkaista on muslimeja noin 90 prosenttia ja loput kristittyjä.
Maan luotsaa uudelle vuosituhannelle 71-vuotias presidentti Hosni Mubarak, jolle kansa juuri äskettäin antoi valtakirjan neljännelle kuusivuotiskaudelle. Mubarak oli ainoa ehdokas.
Hänen aikanaan ei ole tapahtunut merkittäviä poliittisia muutoksia, mutta taloutta on uudistettu vähitellen. Kaikkialla Kairossa näkee Mubarakia ylistäviä iskulauseita.
20 prosenttia ihmisistä kuuluu yläluokkaan, joka omistaa maata tai on perinyt rikkauksia. Saman verran on äärimmäisen köyhiä. Varsinaista nälkää ei maassa kuitenkaan nähdä.
Asumistaso Kairossa vaihtelee rikkaitten upeista kivitaloista keskiluokan kohtuunäköisiin asumuksiin ja vuorenrinteillä kiipeilevistä slummeista kurjista kurjimpien yöpymisluoliin hautausmaalla.
Niilin varrella kohoavat kansainvälisten ketjujen upeat hotellit ja keskustaa täplittävät myös lukuisat komeat liike- ja virastotalot. Kairo on tietysti myös pyramidien, moskeijoiden ja minareettien kaupunki.
Kaupungissa näkee todella runsaasti keskeneräisiä rakennuskohteita. Rahat ovat yksinkertaisesti loppuneet, ja töitä jatketaan sitten kun varaa taas on.
Valtaosalla on toimeentulohuolia
Valtaosalla asukkaista on tiukkaa, sillä palkat ovat pieniä. Tarjoilija ansaitsee kuukaudessa Suomen rahassa 240-320 mk, poliisi 320, liikennepoliisi 160, opettaja valtiollisessa koulussa 110-400 ja valtion sairaalan lääkäri samoin 110-400 mk.
Juomarahat ovatkin tärkeä lisä niille, jotka työskentelevät turismin palveluksessa.
Yksityissairaalassa voi lääkäri toki ansaita 8 000 mk ja yksityisen koulun opettaja 1 600 markkaa. Jos perheessä on 3-4 lasta, kipuavat menot Suomen markoissa helposti noin 1 600:aan.
Vaikka "pimeät" työt onkin kielletty, on useimmilla kaksi tointa. Opettaja saattaa iltaisin toimia esimerkiksi taksinkuljettajana.
Kairon yliopiston sosiologian laitoksella on laskettu, että perheen menoista kuluu 30 prosenttia ruokaan, 10 asumiseen, 10 vapaa-aikaan, 20 veroihin ja 10 terveydenhoitoon jne.
Harvalla miehellä on useita vaimoja
Miehillä on Koraanin mukaan oikeus pitää neljää vaimoa, mutta nykypäivänä se on varsin harvinaista. Sellaista tosin sattuu, että liikemiehellä on vaimo Kairossa ja toinen Aleksandriassa, eivätkä perheet välttämättä tiedä mitään toisistaan.
Avioituminen on äärimmäisen kallista puuhaa asunnon hankkimisineen, myötäjäisineen ja lahjoineen. Miehet ovat yleensä myöskin länsimaistuneet niin, etteivät nekään, joilla olisi varaa, ota yhtä useampaa vaimoa.
Kylissä naiset kulkevat hunnutettuina tai ainakin he peittävät hiuksensa. Hiljattain annettiin laki, ettei kouluissa saa olla kokonaan hunnutettu.
On hieman hankalaa mennä esimerkiksi tenttiin, kun opettaja ei tiedä kuka hunnun takana on. Kairossa näkee naisia pukeutuneina sekä länsimaisesti että perinteisesti tai niiden yhdistelmänä.
Galabeijaa eli kaapua käyttävät sekä miehet että naiset. Galabeija yllään Kairossa liikkuvat miehet ovat yleensä tulleet maaseudulta kaupunkiin etsimään töitä. Sekä kristityt että muslimit voivat aivan yhtä hyvin käyttää tätä asua. Miehillä on kaavun alla puuvillahousut ja kirjaillut liivit.
Pään päälle kiedottu huivi suojaa vuodenajasta riippuen joko kylmältä tai kuumalta. Talvella huivi on kashmirvillaa.
Naisilla musta galabeija on merkkinä siitä, että he ovat naimisissa. Monilla on jopa kolme metriä pitkä huivi.
Kukkamekko pojan yllä suojaa pahalta
Eläketurvaa ei maassa juuri ole; ainoastaan valtion virkamiehet saavat mitättömän pienen eläkkeen. Päävastuu vanhemmista lankeaa perheen vanhimmalle pojalle.
Tästä seuraakin sitten sellainen asia, että pikkupoikien yllä saattaa nähdä kukkamekon. Koska pojille sattuu enemmän tapaturmia kuin tytöille, yritetään pahaa silmää näin huijata.
Maaseudulla pyritään kylien elämää aktivoimaan mm. kehitysyhteistyöprojektein. Suomalainen antropologi Anna-Leena Lohiniva työskentelee amerikkalaisten rahoittamassa hankkeessa, joka työllistää naisia.
- Heille annetaan 200-500 punnan eli 320-800 markan lainoja. Joku voi sen turvin avata esim. kioskin tai ostaa laitteen mattojen kutomiseen, kertoo Anna-Leena Lohiniva.
Laina-aika saattaa olla jopa 10 vuotta, mutta yleisimmin se on 3 vuotta. 90 prosenttia lainansaajista on tähän mennessä maksanut rahat aikanaan takaisin.
STT-IA
15.10.1999
