IMF:n ekonomistit eivät lupaa ihmeparantumisia
Valuuttakatejärjestelmästä lääke talouskriiseihin?
Vapaiden pääomaliikkeiden maailmassa rahoituskriisit ovat kiusallisen yleinen riesa kehitysmaissa ja siirtymätalouksissa. Kriisit puhkeavat, kun sijoittajat menettävät uskonsa yksittäisen maan talouskehitykseen.Pääomapaon iskiessä uskottavuuden palauttaminen on työlästä. Siksi olisikin hyvä, jos olisi jo ennalta olemassa tukeva ankkuri, joka estäisi tempautumisen kriisiaaltojen kurimukseen.
Lähinnä Latinalaisen Amerikan ja Baltian maissa tällaista ankkuria on etsitty 1800-luvulla Britannian siirtomaissa keksitystä valuuttakatejärjestelmästä eli currency boardista.
Järjestelmän toimintaperiaate on päällisin puolin varsin yksinkertainen. Siihen siirtyvä maa sitoo valuuttansa arvon dollariin tai johonkin muuhun suureen valuuttaan ja pitää huolen siitä, että keskuspankin valuuttavarannot vastaavat kierrossa olevaa kotimaisen rahan määrää.
- Nämä toimet lisäävät valuutan uskottavuutta sijoittajien silmissä. Lisäksi valuuttakatejärjestelmän maissa inflaatiovauhti jää yleensä maltillisemmaksi kuin kelluvan valuuttakurssin maissa, huomauttaa Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ekonomisti Atish Ghosh.
Ghosh ja toinen IMF:n ekonomisti Anne-Marie Gulde saapuivat viikonvaihteeksi Suomeen, jossa he valottavat valuuttakatejärjestelmän saloja CEPR:n kansainvälisessä talousseminaarissa. CEPR on eräänlainen talouden tutkijoiden ja päätöksentekijöiden yhteistyöverkosto.
IMF:n ekonomistit korostavat, että vaikka valuuttakatejärjestelmän perusperiaatteet ovat yksinkertaiset, sen käyttöönotto on kaikkea muuta kuin mutkatonta.
Lainsäädäntö ja institutionaaliset järjestelyt teettävät runsaasti työtä. Lisäksi vaaditaan laajaa poliittista yksituumaisuutta, jonka saavuttaminen ei ole helppoa, jos talous keikkuu kriisin partaalla.
- Perusedellytyksiin kuuluu myös se, että pankkisektori on riittävän terveellä pohjalla. Kun valuuttakatejärjestelmä otetaan käyttöön, keskuspankki ei voi enää painaa rahaa tukeakseen pankkeja, Anne-Marie Gulde tähdentää.
Lääke moniin ongelmiin
Gulden mukaan juuri pankkisektorin sekava tila oli pääsyy siihen, että IMF vastusti Indonesian siirtymistä valuuttakatejärjestelmään, kun maa vajosi pari vuotta sitten taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen sekasortoon Aasian valuuttamyllerrysten yhteydessä.
Myös Venäjä joutui viime syksynä luopumaan suunnitelmistaan oikaista ruplan romahduksen aiheuttama syöksykierre valuuttakatejärjestelmän avulla. Hankkeelta puuttui uskottavuus Venäjän epävakauden vuoksi.
Valuuttakriisit eivät suinkaan ole ainoa vaiva, jota hallitukset toivovat voivansa lääkitä valuuttakatejärjestelmän avulla. Baltian maat ovat hakeneet järjestelmästä selkänojaa siirtymävaiheessa suunnitelmataloudesta markkinatalouteen.
Argentiinassa järjestelmällä on nujerrettu hyperinflaatiota. Sodan runtelemissa Bosniassa ja Kosovossa sen taas toivotaan auttavan jälleenrakennustyössä.
Arvostelijoiden mielestä valuuttakatejärjestelmä saattaa pahimmillaan muodostua kiviriipaksi, joka estää talouden elpymistä, koska se sitoo kädet keskuspankilta ja edellyttää kovia taloudellisia säästötoimia.
- Jos järjestelmään siirtyy, on oltava valmis maksamaan siitä koituvat kustannukset. Aina käsien sitominen ei tietenkään kannata, Atish Ghosh muistuttaa.
Hän tähdentää, että valuuttakatejärjestelmän maissa talouskasvu on ollut vireämpää kuin kelluvan valuuttakurssin maissa.
Osaltaan tämä tosin johtuu siitä, että järjestelmään siirtyessään maat elävät yleensä vaikeita aikoja, jolloin talouskasvun lähtötaso jää matalaksi.
Valuuttablokki seuraava askel
Ghosh ja Gulde asettuvat omissa näkemyksissään valuuttakatejärjestelmän hyödyistä kultaiselle keskitielle.
Heidän mukaansa järjestelmä ei ole mutkaton patenttilääke mihin tahansa ongelmaan, toisin kuin sen kiihkeimmät kannattajat väittävät.
Tosin se ei myöskään ole talouskehitystä kuristava
pakkopaita, joksi vastustajat sen usein leimaavat.
- Valuuttakatejärjestelmä sopivissa tilanteissa ja
oikein toteutettuna tasapainottaa taloutta ja luo
uskottavuutta, Ghosh ja Gulde toteavat.
Suuri ja pääosin vielä ratkaisematon kysymys on, kuinka valuuttakatejärjestelmään siirtyneet maat pääsevät siitä kivuttomasti eroon sitten kun se on tehnyt tehtävänsä.
Gulde näkee kolme vaihtoehtoa. Järjestelmä voidaan lopettaa siirtymällä kelluvaan valuuttaan, siitä voidaan vähitellen kasvaa ulos talouden tasapainottuessa tai siitä voidaan siirtyä osaksi suurempaa valuuttablokkia.
Hänen mukaansa viimeinen vaihtoehto vaikuttaa parhaalta ratkaisulta.
Esimerkiksi Baltian maiden EU-jäsenyyspyrkimykset saattavat johtaa siihen, että ne jonakin päivänä liittyvät yhteisvaluutta euroon.
STT-IA
15.10.1999
