Kaksi miljoonaa ranskalaista 35-tunnin työviikkoon
Työajan lyhentäminen ei etene EU:n tasolla
Työajan lyhentämiseksi ei ole lähivuosina odotettavissa uusia EU-tason ratkaisuja. Eurooppalaisten työmarkkinajärjestöjen pyrkimykset uusien työaikamuotojen luomiseksi eivät työmarkkinajärjestöjen mukaan juuri etene, eikä merkittäviä hankkeita ole edes neuvoteltavana.
Asia tuli selväksi Euroopan työmarkkinaosapuolten
kattojärjestöjen puheenvuoroissa, jotka pidettiin
työministeriön järjestämässä
työaikakonferenssissa Helsingissä tiistaina.
Syynä EU-tason hankkeiden pysähtyneisyyteen
ovat sekä maiden suuri keskinäinen erilaisuus että
näkemyserot työnantaja- ja
palkansaajajärjestöjen kesken.
EU:n jäsenmaiden ay-liikettä edustavan EAY:n
varapääsihteerin Jean Lepayren mukaan syynä
työaikakeskustelun puuttumiseen on
työnantajajärjestön neuvotteluhaluttomuus.
- Keskustelu on jumiutunut ideologiseksi kiistaksi,
jossa työnantajajärjestöt ovat kaikkein
dogmaattisimpia, Lepayre syyttää.
Lepayren mielestä työaikaa pitäisi tarkastella
laajasti koko työelämän kehittämisen
näkökulmasta niin, että myös tuotannon kasvu
otetaan huomioon.
Hän myöntää, että työajan lyhentäminen tai työn
jakaminen eivät ole ratkaisu EU:n 18 miljoonan
hengen työttömyyteen, mutta ne voisivat tarjota
useita välineitä tilanteen parantamiseksi.
Mekaaninen laki ei toimi yritystasolla
Teollisuuden työnantajia edustavassa Unicessa ei
juuri uskota työttömyyden vähentämiseen
työaikaa lyhentämällä.
Unicen sosiaaliasioista vastaava johtaja Therése
de Liedekerke katsoo, että muutokset voisivat
keskipitkällä aikavälillä vähentää työn määrää.
Työnantajapuolella kammoksutaan erityisesti
Ranskan pyrkimystä siirtyä 35 tunnin yleiseen
työaikaan lailla.
- Mekaanisen työajan rajoittamisen sijaan
käytännön sovellutukset tulisi tehdä paikallisesti
ja yrityskohtaisesti, Liedekerke korostaa.
Sen sijaan Unice vaatii Suomen hallituksen tavoin
toimia, joilla ikärakenteen vanhenemisen tuomat
ongelmat saataisiin ehkäistyä.
- Ellei työn määrää voida lisätä, sosiaaliturvaa ei
tulevaisuudessa kyetä rahoittamaan.
Palvelualoja edustava työnantajajärjestö CEEP
suhtautuu työaikojen lyhentämiseen
veljesjärjestöään varauksettomammin.
- Me näemme työaikakokeilut mahdollisuutena, ei
vain uhkana, sanoo järjestöä kokouksessa
edustanut Pierre Bourguet.
Suomessa samoissa juoksuhaudoissa
Myös suomalaiset työmarkkinajärjestöt näkevät
työajan lyhentämistä koskevat kysymykset
lähinnä kiistan aiheena.
Osastopäällikkö Risto
Alanko Teollisuuden ja työnantajien TT:stä
korostaa, että työaikoja pitää tarkastella
teoreettisten mallien asemesta yritysten
toiminnan luonteen ja markkinoiden
näkökulmasta.
- Työaikapolitiikan tavoitteena tulee olla kasvun
ja kilpailukyvyn edistäminen ja sitä kautta työn ja
työvoiman kysynnän lisääminen, Alanko muistutti.
Suomen työaikakokeiluissa on TT:n mukaan ollut
piirteenä se, että työtä jaetaan uudelleen töissä
olleiden ja työtä vailla olevien kesken.
Ulkopuolisella taloudellisella tuella tehty
työllistäminen ei puolestaan perustu kasvuun.
Vaikka SAK:ssakin torjutaan työaikakysymysten
kaavamaiset ratkaisut, palkansaajaleirissä
halutaan työaikauudistuksilla kehittää työelämää
laajasti.
- Työajan lyhentämisen tulee tukea työllisyyttä,
työntekijöiden ammatillista ja muuta
kehittämistä, työ- ja perhe-elämän
yhteensovittamista sekä sukupuolten välistä
tasa-arvoa, linjasi SAK:n pääjuristi Kirsti
Palanko-Laaka.
Palanko-Laaka muistutti, että suomalaisten
työyhteisöjen suuriin ongelmiin kuuluvat tällä
hetkellä työvauhdin kiristyminen, henkilöstön
määrän vähentäminen minimiinsä, työntekijöiden
uupuminen sekä ennenaikainen eläköityminen.
Palanko-Laaka huomautti, että työajan
lyhentämiselle on useita malleja ja vaihtoehtoja.
Kannattajia löytyy niin päivittäisen, viikoittaisen,
vuosittaisen kuin elinikäisenkin työajan
lyhentämiselle.
Kaksi miljoonaa ranskalaista 35-tunnin työviikkoon
Ranskan kunnianhimoinen tavoite vähentää
työttömyyttä siirtymällä 35-tuntiseen työviikkoon
näyttää etenevän vauhdilla. Lain on määrä kaikilta
osiltaan tulla voimaan vuodenvaihteessa, ja sen
tarkoituksena on luoda 700 000 uutta työpaikkaa
5-6 vuodessa.
Ranskan malli on nostattanut työaikakysymykset
esille eri puolilla Eurooppaa. Etenkin Ranskassa
tunteet käyvät kuumana, ja mielenosoituksia ovat
järjestäneet nyt etenkin työnantajajärjestöt.
Vaikka uudistuksen työllistämisvaikutuksista ei
vielä ole juuri näyttöä, ranskalaistutkijoiden
mukaan hallituksen pyrkimys toteutuu hyvin
ainakin vielä tässä vaiheessa.
- Joulukuun alussa 35 tunnin työajasta oli
solmittu kaikkiaan 15 000 sopimusta, joiden
piirissä on noin kaksi miljoonaa palkansaajaa,
kertoi professori Gilbert Cette Conseil d'Analyse
Economique -tutkimuslaitoksesta.
Cetten mukaan tilannetta helpottaa se, että
Ranskan talous on nyt kilpailukykyisessä
kunnossa. Työn jakamisella halutaan osittain
varautua muutamien vuosien kuluttua odotettuun
taantumaan.
Hän muistuttaa, että sopimuksia on tehty aloilla,
joissa se on ollut suhteellisen helppoa, mutta
tästä lähtien vauhti voi hidastua.
Tutkijat uskovat työajan lyhentämisen voivan
vähentää työttömyyttä, jos se toteutetaan
tiettyjen edellytysten vallitessa.
Cetten listalla ovat vaatimukset, että uudistukset
eivät saa heikentää julkista taloutta eikä
etenkään yritysten kilpailukykyä.
Edellytyksinä ovat mm. tuotannon joustavuus
sekä julkiset tuet. Valtion yrityksille antama tuki
tulee Cetten mukaan suurelta osin takaisin, kun
työttömyyskorvauksia ei tarvitse maksaa ja
työllistetyt siirtyvät veronmaksajiksi.
Myös tutkija Jean-Yves Boulin Paris-Dauphine
-yliopistosta arvioi, että hanke voi onnistua, jos
työajan lyhennyksen lisäksi toteutetaan yritysten
innovatiivisyys ja tuottavuuden nousu.
- Työajan lyhentäminen ei sinänsä luo
työpaikkoja, mutta se on tarpeellinen elementti ja
voi toimia kasvun moottorina, Boulin huomautti.
Ranskassa on aiemminkin toteutettu työaikaa
säänteleviä lakeja, mutta nyt yrityksien
tuottavuuden kannustaminen on entistä
vahvempaa.
Viimeksi Ranskassa lyhennettiin työaikaa vuonna
1982, jolloin viikkotyöaika putosi 40:stä 39:een.
STT-IA
15.10.1999
Politiikka -sivulle
|