Tietokoneiden älykkyys ja älyttömyys


Koneälyn kehittäminen sekä koneiden ja ihmisen vertailu olivat aiheita Tieteen päivien keskiviikkoisissa esitelmissä.

Professori Erkki Oja pohdiskeli koneälyn rajoja, ja professori Pertti Saariluoman aiheena oli taas se, pärjääkö ihminen enää koneelle.

Nykyhetken tietokoneissa ei Ojan mukaan voida mitenkään sanoa olevan paljon älykkyyttä, "niin hyödyllisiä kuin nämä laitteet ovatkin tietovarastojen käsittelijöinä ja maailmanlaajuisen tietoverkon solmuina". Koneälyn kehittelyssä onkin siirrytty 1980-luvun lopulla uudenlaisille urille, ns. pehmolaskentaan.

- Usein käytetään myös termiä "konnektionismi", joka viittaa keinotekoisten neuroverkkojen keskeiseen asemaan pehmolaskennassa, Oja sanoi.

- Alan tutkijoiden haaveena on alusta alkaen ollut koneoppiminen: kone pystyisi itse ympäristöään tarkkailemalla tai vaikkapa lukemalla kirjoja muodostamaan sisäisiä malleja tiedon rakenteista, joita se voisi sitten käyttää päättelyyn.

Aivotoiminnan matkintaa

Neurolaskennan avulla näytään Ojan mukaan pystyttävän vastaamaan ainakin osittain uusiin haasteisiin. Neurolaskennan mallit pyrkivät tietyssä mielessä matkimaan biologisia aivotoimintoja. Tällä hetkellä neurotietokoneiden suorituskyky on kuitenkin vielä vaatimaton.

Professori Saariluoma totesi omassa esitelmässään tietokoneiden valtavan laskentatehon auttavan ne voittoon aina silloin kun kyse on hyvin pienistä ja hyvin hahmoteltavissa olevista ongelma-avaruuksista.

Kun taas ongelman ratkaisu edellyttää toimimista laajoissa tai huonosti määritellyissä ympäristöissä, on ihminen käsitteellisen yhdistelykykynsä ansiosta ylivoimainen.

- Oikeastaan kyse ei ole siitä, pärjääkö ihminen koneelle, vaan siitä millaisiin ongelmiin ihminen voi tehokkaasti käyttää koneita.

STT-IA
15.1.1999

AJASSA -SIVULLE