 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Tavoite edellyttää vakautta ja kasvuaPekkarinen: Täystyöllisyys seuraavan vaalikauden haaste
Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajan Jukka Pekkarisen mukaan pyrkimys täystyöllisyyteen nousee seuraavan vaalikauden keskeiseksi haasteeksi. Urakka ei kuitenkaan ole helppo, sillä työllisyyden parantaminen vaatii enemmän kuin työttömyyden alentaminen.Pekkarinen kirjoittaa tuoreessa Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa, että nykyoloissa täystyöllisyys merkitsisi noin 5 prosentin työttömyysastetta. Marraskuun työttömyysaste oli Tilastokeskuksen mukaan 10,1 prosenttia. Täystyöllisyyteen pääseminen edellyttää Suomen talouden kasvavan tulevina vuosina vahvemmin kuin tärkeimpien kauppakumppaneiden. Talouspolitiikan puolestaan täytyy onnistua vakaiden olojen turvaamisessa. Tulevan hallituksen asemaa helpottaa Pekkarisen mielestä se, että Lipposen hallituksen onnistuneen talouspolitiikan myötä kansantalouden rakenteet on saatu kestävälle perustalle. - Uudet haasteet voidaan parhaiten hoitaa laajapohjaiseen yhteistyöhön ja pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon perustuvan suomalaisen mallin pohjalta, Pekkarinen korostaa. EMU-jäsenyys on hänen mukaansa myönteinen tekijä. Yhteisvaluutta euron ansiosta Suomi ei ole enää sellainen taloudellinen ajopuu kuin 90-luvun alussa.
Alueellinen liikkuvuus edistää työllisyyttäTyöttömyyttä ei pidä Pekkarisen mukaan lähteä alentamaan supistamalla työvoimaa esimerkiksi eläkeratkaisuin, vaan työpaikkoja lisäämällä. Tämä on vaikeampi tie, mutta tuottaa kestävämmät ratkaisut.- Täystyöllisyyden saavuttaminen työllisyysastetta korottamalla edellyttää hyvin toimivia työmarkkinoita. Suomalaisen työn hinta on pidettävä sen laatuun ja tuottavuuteen nähden kilpailukykyisenä, hän tähdentää. Työllisyyden kasvu edellyttää myös alueellista ja ammatillista liikkuvuutta. Verkostoituvat yritykset hakeutuvat osaamiskeskuksiin, jotka puolestaan imevät väkeä niukan työllisyyden alueilta. Taantuvia alueita ei kuitenkaan saa päästää vajoamaan reservaateiksi. - Jos liikkuvuudelle asetetaan esteitä, pysähtyy myös työllisyyden koheneminen. Talous- ja sosiaalipolitiikalla on samalla luotava edellytyksiä maan alueellisesti tasapainoiselle kehittymiselle, Pekkarinen toteaa. Täystyöllisyyteen pääseminen edellyttää luonnollisesti vahvaa reaalista kilpailukykyä. Julkisen vallan tulee Pekkarisen mielestä vauhdittaa Suomen kehitystä huipputeknologian maaksi tukemalla tutkimus- ja kehitystyötä. - Erityisen tärkeää on, että tuottavuuden kannalta avainasemassa olevat osaamiskeskittymät säilyvät täällä ja Suomi muodostaa jatkossakin kansainvälisten huippuyritysten kotipesän.
Talouskasvun jatkuttava vahvanaTäystyöllisyyttä on turha toivoa ilman vahvaa talouskasvua. Pekkarisen mukaan kasvun tulisi jatkua Suomessa usean vuoden ajan tärkeimpiä kauppakumppaneita nopeampana. Tällöin veroastetta voitaisiin hilata alemmas kohti lamaa edeltänyttä tasoa, joka vastaa EU-maiden keskiarvoa.Rakenteellisia esteitä rivakalle talouskasvulle ei ole näköpiirissä. Työttömät muodostavat suuren voimavaran, vaihtotaseen alijäämä ei enää uhkaa ja korkotaso pysyy EMU:n oloissa vakaana. Viime vuosina talouskasvu on levännyt pitkälle viennin varassa, mutta jatkossa vetovastuun kantavat kotimarkkinat. Pekkarinen muistuttaa kotivetoisen kasvun olevan työllistävämpää ja vähentävän kansantalouden herkkyyttä ulkoisille häiriöille.
Julkiset menot pidettävä hallinnassaTalouspolitiikan tehtävä täystyöllisyyteen pyrittäessä on vakauden luominen. Pekkarinen mainitsee 90-luvun alun laman varoittavana esimerkkinä siitä, millainen kurimus saattaa olla edessä, jos vakauden ehdot talouspolitiikassa laiminlyödään.Finanssipolitiikan merkitys korostuu entisestään, koska EMU-oloissa rahapolitiikkaa ja oman valuuttakurssin sopeuttamista ei voida enää käyttää kotimaisen talouspolitiikan välineinä. Julkiseen talouteen täytyy Pekkarisen mukaan syntyä lähivuosina rakenteellista ylijäämää. Nousukausina ylijäämää on kasvatettava, jotta sitä voitaisiin laskukausina pienentää kotimaisen kysynnän tukemiseksi. - Erityisesti on pidettävä huoli siitä, ettei nousukauden huumassa sorruta lyhytnäköisiin julkisten menojen lisäyksiin, Pekkarinen painottaa. Tulopolitiikassa kannattaa jatkaa maltillista linjaa. Työn tuottavuuden kasvua matalampi reaaliansioiden nousu on Pekkarisen mielestä perusteltua niin pitkään, kun työttömyys pysyttelee korkealla tasolla. - Yleissitovilla työ- ja virkaehtosopimuksilla on jatkossakin tarjottava palkansaajille minimiturva. Tarvittavaa sopeutumista saadaan niiden puitteissa aikaan tulospalkkauksella, henkilöstörahastosiirroilla ja muilla liikkuvilla erillä, Pekkarinen toteaa.
Perustulo ei tarjoa ratkaisuaHyvinvointivaltion kriitikot ovat viime vuosina vyöryttäneet syyn suurtyöttömyydestä liian hyvän sosiaaliturvan tiliin. Pekkarinen on asiasta toista mieltä. Hän korostaa suomalaisen hyvinvointivaltion tukeneen korkeaa työllisyysastetta helpottamalla esimerkiksi naisten työssäkäymistä.Julkisuudessa laajasti esitetyille kansalaispalkkamalleille Pekkarinen ei lämpene. Hänen mukaansa sosiaalisesti oikeudenmukaisesti toteutettuna perustulo muodostuisi liian kalliiksi. Jos taas perustulosta tehtäisiin rahoituksellisesti kestävä, siitä tulisi sosiaalisesti kestämätön. Perustuloon asetetaan myös ristiriitaisia odotuksia poliittisen kentän vasemmalla ja oikealla äärilaidalla. - Toiset puhuvat siitä radikaalina ansiotyön ikeestä vapautumisen välineenä, toiset taas piiskurina matalapalkka-aloihin perustuvan kengänkiillottaja-yhteiskunnan luomiseksi, Pekkarinen huomauttaa.
STT-IA |
POLITIIKKA -SIVULLE