Puoluejohtajien veropaneeli: Menoleikkauksia ei tarvita ja veroale on mahdollinen



Suurta sapelien kalistelua ei vielä koettu kolmen suurimman puolueen puheenjohtajan ensimmäisessä kohtaamisessa ennen eduskuntavaaleja. Oppositiojohtaja pyrittiin joissakin näkemyksissä jättämään yksin, mutta tunnetulla supliikillaan keskustajohtaja julisti kuitenkin näkemyksensä.


Helsingin vaalipiiristä ehdolla olevat SDP:n Paavo Lipponen, kokoomuksen Sauli Niinistö ja oppositiokeskustan Esko Aho olivat varsin yksituumaisia siitä, ettei kansalaisia nyt säikytellä valtion talouden kymmenien miljardien markan leikkauslistoilla eikä yrittäjiä ahdistella pääomaverojen korotuspaineilla, vaan verotusta tarkastellaan tavallista palkansaajaa lämpimästi ajatellen.

Tuloverotusta voidaan kaikkien kolmen mielestä alentaa vähintään yhtä paljon kuin päättyvälläkin hallituskaudella. Siihen tarvitaan järkevää talouspolitiikkaa ja jatkuvaa säästäväisyyttä. Aho kaipasi lisää työllistäviä toimia, jotta veronmaksajia saataisiin nykyistä enemmän.

Aho ja Lipponen painottaisivat verojen noin yhden prosenttiyksikön alennuksen veroasteikon alapäähän ns. pienituloisille. Niinistö keventäisi kaikilta ja enemmän kuin yhden prosenttiyksikön, koska valtio ei enää velkaannu jatkuvasti lisää kuten tähän saakka.

Veromaksajien etujärjestö tyytyväinen

Veronmaksajien Keskusliiton järjestämässä Vero -99- tapahtumassa, josta lumipyryä ja katuvarsien nietoksia uhmaten kehkeytyi Helsingin Katajanokalla media- ja yleisötapahtuma, noudateltiin lähestulkoon veronmaksajien etujärjestön omaa tavoiteohjelmaa.

Veronmaksajien puheenjohtaja Teemu Lehtinen hyrisi tyytyväisenä, sillä keskustelijat olivat varsin yksituumaisia siitä, että valtion 420 miljardin velkaa voidaan lyhentää valtion eli veronmaksajien omaisuutta myymällä, jotta vuosittaista 30 miljardin markan korkokuormaa voidaan keventää ja ajanmittaan myös itse velkaa lyhentää. Niinhän ylivelkaantuneissa perheissäkin tehdään. Jotain on hyvä myydä, jotta velat voidaan hoitaa.

Keskustelua piti hyvänä myös Palvelutyönantajien toimitusjohtaja Arto Ojala, joka ei rohjennut veikata paneelin voittajaa. Ojalan mielestä Aho oli taas varsin taitava.

Lipponen myisi Leoniaa

Oppositiojohtaja Aho jäi yksin haikaillessaan sotien jälkeen kootun sinivalkoisen omistuksen tiukkaa suojaamista. Lipponen tosin korosti, että valtionyhtiöiden myyntiä harkitaan aina tapauskohtaisesti ja yhteiskunnan turvallisuutta vaarantamatta, mutta esimerkiksi Leonian osia voidaan myydä, jos yhtiön menestyminen avoimilla markkinoilla tällaista edellyttää.

Ulkomaalaisen pääoman houkuttelu Suomeen oli eräs Ahon hallituksen talouspolitiikan keskeisiä linjauksia. Nyt, kun sitä on tarjolla, oppositiossa nähdään kuitenkin uhkapilviä.

Pääministeri Paavo Lipponen ei ollut valmis täsmentämään kuinka monta valtion 30 yrityksestä olisi myyntilistalla, mutta noin 100 miljardin arvosta niitä olisi mahdollista hyvinkin myydä. Lipponen muistutti Soneran myynnin tuoneen valtion kassaan kymmeniä miljardeja.

Pääministeri korosti, että yritysten on voitava menestyä kansainvälisillä markkinoilla avoimessa kilpailussa. Suomesta ei hänen mielestään millään ilveelläkään löydy tarvittavia pääomia. Niinistö oli samoilla linjoilla ja arveli, että myytäviä valtionyhtiöitä olisi viitisen kappaletta.

Aho ohjaisi valtion omaisuuden myynnistä saatavat tulot velanhoidon sijasta elinkeinotoiminnan pyörittämiseen.

Jatkuvaa menotarkkailua leikkausten sijaan

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö torjui pontevimmin kysymyksen leikkauslistoista, sillä Lipposen hallitus on säännöllisillä menotarkkailulla löytänyt 5-6 kertaa 1,5-2 miljardin säästökohteita, joilla on saavutettu suurempi hyöty kuin "sokeilla" leikkauslistoilla.

Lipponen mainitsi erikoissairaanhoidon ainoana konkreettisena kohteena, jossa "hallintoa ja seiniä" tarkastelemalla voisi irrottaa pelkästään pääkaupunkiseudulla 500 miljoonaa säästöön. Ahonkin mukaan leikkaustie on kuljettu loppuun ja kuntien tuottamat peruspalvelut heikkenevät.

Lipponen ja Niinistö haluavat tehdä ylijäämäisiä budjetteja ja lyhentää valtion velkaa noin kymmenen miljardia vuodessa.

Iljettävän keinotekoinen tuloluokkaraja

Palkansaajia eniten kiinnostava tuloverokeskustelu irrotti yleisöltä taputuksia. Niitä keräsi erityisesti Niinistö ihmettelemällä pieni- ja suurituloisen määrittelyn keinotekoisuutta. Hänen mukaansa rajan on jostakin syystä vetänyt "eräs puoluejohtaja" 10 000 markkaa ja 12 000 markkaa ansaitsevan välille. Tämä kahden tuhannen markan ero paitsi ihmetyttää, "vähän iljettääkin" valtiovarainministeriä.

Yleisö lämpeni, kun Niinistö Nokian pääjohtajaa Jorma Ollilaa siteeraten kertoi, että salolaisen insinöörin alkupalkka nousi vuosien puurtamisella 12 000 markasta 22 000 markkaan ja käteen jäi peräti 600 markkaa lisää.
- Eikö meillä tällaisia kannustinloukkoja ole jo aivan tarpeeksi, Niinistö kysyi.

Lipposen mielestä ei ole järkeä kadehtia 12 000 markkaa ansaitsevia, vaan luoda työn teolle edellytyksiä, että kyvykkäät ihmiset pysyvät työssä. Aho leimasi Nokian insinöörin esimerkin raflaavaksi ja sanoi, ettei pienituloinen työtä tekemälläkään voi kasvattaa tulojaan.

Niinistö muistutti tulonsiirtojen piilottavan todellisia tuloja. Jos luvataan samalla lisää perhetukea, voidaan jättää hyvästit veroalennuksille.

Kaikki kolme puheenjohtajaa olivat tyytyväisiä, että yhteisövero on valtiolle "hyvin lypsävä lehmä, jota ei kannata tappaa". He eivät myöskään olleet valmiita puuttumaan pääomaverotukseen, vaikka ilmaan heitettiin veroprofessori Kari S. Tikan 40 prosentin ehdotus uudeksi pääomaveroksi.

Lipposen mielestä Tikan ehdotusta on tarkasteltava maltillisesti. Pääomatuloja ei pidä tehdä niin houkutteleviksi, ettei yrittäjä enää ole halukas sijoittamaan omaan yritykseensä. SDP tarkentaa vero-ohjelmansa lähipäivinä.

Profiilit tarkentuvat

Lipponen totesi, ettei keskusta ole antanut paljoa arvoa maltillisille työmarkkinapoliittisille ratkaisulle, kun vaatii paikallista sopimista kaikkien ulottuville.
- Työreformi on keskustan vaaliongelma, Lipponen lohkaisi.

Työttömyysmaksujen alentamiseen istuvan hallituksen ministerit eivät olleet valmiita, koska silloin olisi oltava valmis alentamaan myös päivärahaa.

Todella suuria uutisvuotoja jäätiin odottelemaan, vaikka yleisarvosana keskustelua seuranneilta olikin hyvä. Paneelia vetänyt television Uutisvuoto -ohjelman Peter Nyman sai keskustelijat välillä jankuttelemaan samoja asioita, kuten jo paljon julkisuudessa keskusteltua valtion yritysten myyntiä sen sijaan, että verokysymyksiä olisi tarkasteltu laajemmin.

Kolmen puheenjohtajan profiilit tarkentuivat keskustelun aikana jonkin verran. Suoria televisioväittelyjä välttelevä jähmeämpi ja hitaampi pääministeri Lipponen on yleensä asiallisen vakuuttava, jos häntä ei keskeytetä. Niinistö on nopea, piikikäs ja jopa huumorintajuinen. Aho kiirehtii julistamaan, heti kun hänelle tarjoutuu suunvuoro ja hän puhuu niin kauan, kunnes hänet keskeytetään.

MARGIT HARA
15.1.1999


TALOUS -SIVULLE