 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Venäjän kriisi romahdutti Baltian maatalousviennin
Baltian maiden elintarviketalous huojuu yhä kuilun partaalla Venäjän viime syksyn talouskriisin jäljiltä. Ruplan arvon raju romahdus pysäytti elintarviketuotannon itäviennin kuin seinään, eivätkä sokkivaikutukset ole vieläkään ohi.Venäjän kriisin vaikutukset heijastuivat Virossa, Latviassa ja Liettuassa läpi koko elintarvikeketjun. Ruokateollisuus joutui lomauttamaan ja irtisanomaan väkeä. Tuottajilla taas oli vaikeuksia saada maksuja teollisuudelta. Ongelmat osuivat kiusalliseen saumaan, koska Baltian maiden elintarviketalous näytti juuri pääsevän jaloilleen uutta itsenäistymistä seuranneen tuotannon romahtamisen jälkeen. - Venäjän talouskriisin seuraukset näyttävät johtavan uuteen kurjistumisen kierteeseen, arvelee tutkija Jussi Martikainen Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen julkaisussa Baltian maiden maa- ja elintarviketalous. Itänaapurin romahduksen aiheuttamien ongelmien syvyys selittyy sillä, että Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina ovat tärkeitä elintarvikkeiden vientimaita balteille, koska esimerkiksi EU:n suunnalla tulevat vastaan tuontimaksut sekä tiukat laatu- ja hygieniasäännökset. Kuluvan vuoden mittaan itävienti on alkanut elpyä, mutta vientihinnat pysyttelevät selvästi vuodentakaisten alapuolella.
Välttämättömät investoinnit jäihinBaltian maiden maataloustuotannossa elintarviketeollisuuden vaikeudet näkyvät tuottajahintojen jyrkkänä laskuna. Esimerkiksi Virossa tuottajahinnat putosivat kriisin jäljiltä jopa alle puoleen.Martikainen korostaa, että maataloustuotteiden hinnat Baltiassa ovat kestämättömän alhaiset. Useilla tuotteilla hinnat eivät kata edes muuttuvia kustannuksia. Näissä oloissa tuotannon tehostamisen kannalta välttämättömät investoinnit uhkaavat jäädä tekemättä. Samantyyppiset pulmat vaivaavat myös elintarviketeollisuutta, jota rasittaa heikko kannattavuus. Teollisuuskaan ei näytä pystyvän investoimaan tarpeeksi parantaakseen kilpailukykyään Baltian maiden tavoitteleman EU-jäsenyyden vaatimusten mukaiseksi. Ylikapasiteetista ja vanhentuneesta tekniikasta kärsivien suurten jalostuslaitosten rinnalle syntyy Martikaisen mukaan jatkossa yhä enemmän pientä, paikallismarkkinoita palvelevaa tuotantoa. Kehitys ei ole hyvä, jos ajatellaan laajempia yhteyksiä. - Sen sijaan, että alhaisista tuotantokustannuksista hyötyvä elintarvikeketju virittäytyisi avautuvien yhteismarkkinoiden mahdollisuuksiin, se ajautuu nykytilanteessa taistelemaan olemassaolostaan maakuntasarjassa, Martikainen arvelee.
EU-jäsenyys nostaisi hintojaBaltian maat hakivat EU-jäsenyyttä vuoden 1995 lopulla. EU:n komissio aloitti varsinaiset jäsenyysneuvottelut Viron kanssa viime vuonna. Latvia ja Liettua päässevät neuvottelupöytään sitten, kun ovat kehittäneet valmiutensa unionin edellyttämälle tasolle.Martikaisen mukaan EU-jäsenyys ajaisi hinnat nousuun Baltian maiden elintarvikemarkkinoilla, ja samalla tuotannolle maksettavat tuet lisääntyisivät. EU:n intervention takaamat minimihinnat ja yhteinen rajasuoja vakauttaisivat olosuhteita. Muutokset lisäisivät maataloustuotantoa ainakin interventiotuotteissa, mutta samalla teollisuuden raaka-aine kallistuisi. Elintarvikkeiden vientipotentiaali kasvaisi ainakin väliaikaisesti. EU-jäsenyys ei kuitenkaan ole balteille aivan huomispäivän asia. Martikainen mielestä Viron, Latvian ja Liettuan tulisikin pohtia tarkkaan, kuinka toimia nykytilanteessa, kun elintarviketaloutta uhkaa riutuminen ennen unioniin pääsyä.
Tulliliitosta ratkaisuMartikainen nostaa esiin ajatuksen Baltian maiden yhteisestä tulliliitosta, jonka vientiä ja tuontia säätelevät mekanismit, etenkin elintarvikkeiden osalta, olisivat EU:n kanssa yhtenevät.Hänen mukaansa tulliliitto poistaisi epävarmuutta ja hintavaihteluja markkinoilta. Lisäksi jäsenyysneuvottelut EU:n kanssa helpottuisivat huomattavasti, mikä vahvistaisi Baltian maiden pyrkimyksiä. Suomen elintarviketaloudelle Viron, Latvian ja Liettuan tulo EU:n jäseneksi muodostaa haasteen, joskin vaikutusten arvioiminen ei vielä tässä vaiheessa ole helppoa. Joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin edessä lienee tilanne, jolloin raja Suomen ja Baltian maiden väliltä poistuu "yhdessä yössä". Sen jälkeen EU:n tuontimaksut eivät enää suojaa Suomen ruokamarkkinoita. - Todennäköisesti Baltian mailla on silloin edelleen huomattava hinta- ja kustannusetu sekä maataloustuotteiden että työvoiman suhteen, Martikainen muistuttaa.
STT-IKK |
ULKOMAAT-SIVULLE