Tuorein puoluekannatus on...

Arvaus ei kuvaa sitä, mitä on tutkittu tai mitä on tapahtunut. Arvaus tapahtuu tulkitsijan päässä, joka on tulkintaketjun heikoin lenkki. Se mitä tuloksissa kenties oli, on muuttunut arvion- ja tahdonvaraiseksi. Arvaus voi olla hyvä tai huono, mutta kannatuksen muutoksista se ei välttämättä kerro mitään todellista.

Kun Taloustutkimus Oy suorittaa puoluekannatusmittauksen ja julkistaa kannatusarvion, "tulos" on monimutkaisten laskutoimitusten ja empiiristen kokemusten jälkeen saatu arvio eli arvaus. Tuore arvaus on, että Kokoomuksen kannatus oli mittaushetkellä suurempi, kuin Kokoomuksen toteutunut puoluekannatusprosentti oli viime eduskuntavaaleissa.

Tästä päätellään, että Kokoomuksen kannatus on noussut, joka on toinen arvaus.

Sitten tulosta tulkitaan ja se uutisoidaan puoluekannatusmittauksiin vaikuttavalla tavalla niin, että todellinen virhemarginaali on ainakin kymmenen prosenttiyksikköä, verrataanpa sitä mihin tahansa. Jos mielipidemittauksen virhemarginaali on keskimäärin 1,5 %-yksikköä, saavutetaan vertailuvirheen, mittaustuloksen ja kannatusarvion suhteen "tulos", joka ei perustu mittaustulokseen.

Jos "tuloksesta" tehdään poliittisia, toimintaan vaikuttavia johtopäätöksiä, ei olla enää tekemisissä ihmisjärjellä selitettävän loogisen ilmiön kanssa. Peräkkäisten arvausten jälkeen muutetaan aiottua käyttäytymistä puoluekannatukseen luullusti vaikuttavalla tavalla.

Arvausten ketju on loputon, mutta sen avulla voidaan loogiselta vaikuttavalla tavalla perustella mitä tahansa.

Miksi keskustan kannatus ei nouse?

Vika on keskustalaisten poliitikkojen ja ennen muuta Esko Ahon, joka mittausten mukaan ei ole erityisen kyvykäs puoluejohtaja ja tosiasiassa ei osaa käyttäytyä oppositiossa kannatusta nostavalla eli "oikealla" tavalla. On pääteltävissä, että Esko Aho täytyy vaihtaa esimerkiksi Paavo Väyryseen, joka on "taitava", muttei enää koskaan mahdollisesti pääse hallitukseen.

Pääsyllisiä ovat kuitenkin äänioikeutetut, jotka eivät seuraa politiikkaa ja ymmärrä sitä. He kannattavat ja äänestävät eri puolueita täysin ristiriitaisilla tavoilla ja reagoivat muutenkin tavalla, jota logiikka ja empiria eivät kykene selvittämään.

Kaikkein tyhmimpiä ovat politiikan tutkijat, jotka eivät ole sadankaan vuoden aikana saaneet selville, miksi ihmiset äänestävät, kuten he todellisuudessa äänestävät. Mutta tutkijat pääsevät televisioon, koska luullaan että heillä ei ole tulkintaan vaikuttavia mielteitä, puoluekantaa tai käsitystä siitä, mitä tapahtuu tutkimusten ulkopuolella.

Niinpä he arvaavat poikkeuksellisen huonosti ja luulevat itse olevansa oikeassa. Heitä ei pidä kuitenkaan syyttää, sillä he ovat syyntakeettomia. He eivät itse ymmärrä, että he eivät ole objektiivisia ja luulevat ihan oikeasti, että he ovat tieteellisiä.

"Tosiasiassa" keskustan kannatus ei nouse, koska ihmiset haluavat, ettei se nouse. Siksi he eivät kannata ja äänestä keskustaa siinä määrin, kuin politiikan tutkija toivoo.

Miksi sosialidemokraattien kannatus nousee?

Monet muut tulkitsijat sen sijaan tiedostavat Lumpeen virheen, mutta eivät omiaan. Niinpä he arvaavat yhtä virheellisesti, kuin Lumme mutta mahdollisesti eri suuntaan.

"Tosiasiassa" sosialidemokraattien kannatus ei nouse vaan on pidemmän aikavälin kannatusarvioiden keskiarvon seutuvilla. Jos sosialidemokraattien kannatus nousisi Lumpeen kannatusarvioiden tulkintojen mukaisesti, se olisi jo ajat sitten ylittänyt sata prosenttia. Tätäkään hän ei myönnä.

Sosialidemokraattien kannatusarvio heittelee enemmän kuin mihinkään tutkimuksen virhemarginaaliin mahtuu. Se johtuu siitä, että heidän äänestysvarmuutensa heittelee tunnepitoisemmin kuin todellinen äänestyskäyttäytyminen. Siksi ero arvion ja vaalituloksen välillä on heidän kohdallaan suurin, vaikka sen pitäisi puolueen koko huomion ottaen olla "tilastollisesti" pienin. Tätä asiaa ei voida mitata mielipidemittauksen keinoin, vaan kysymyksessä on arvaus.

Mitä pienille puolueille kuuluu?

Siksi pienet puolueet kuolevat, kuten tapahtui nuorsuomalaisille, jotka ihan oikeasti ainoina luulivat, että heistä tulee keskisuuri puolue. Nuorsuomalaiselle puolueelle ei ollut tilaa eikä tilausta. Se jouti siis kuolla.

Pienille puolueille kuuluu, mutta näin kansanvalta toimii paremmin.

Johtopäätökset:

1) Kokoomukselle kuuluu hyvää.
2) Sosialidemokraateille kuuluu kohtuullista.
3) Keskustalle kuuluu huonoa.
4) Vasemmistoliiton perinteiset äänestäjät äänestävät vanhaa puoluettaan, kuuluupa sille mitä tahansa.
5) SFP hör men förstår inte.
6) Kaikkein huonoimmin arvaavat ne, jotka itse luulevat arvaavansa kaikkein parhaiten. Heihin kuuluvat politiikan tutkijoiden lisäksi poliitikot ja poliittiset toimittajat.

Jos siis haluatte todella tietää mitä toimitus tietää, kysykää Jukka Kajavalta. Hän ei tiedä tätäkään!

TIMO KERVINEN
16.7.1999

Mielipidemittaukset, aivo- ja aistitoiminnot

Aivotoiminta saattaa alkaa uudelleen vasta sen jälkeen, kun tulokset on otettu asiantuntijavoimin ihmiseltä pois. Puheviestintä saattaa alkaa jo ennen tai samanaikaisesti, mutta se mitenkään liity aivotointaan, jolla taas ei ole mitään tekemistä mielipidemittausten kanssa.

Mitä vähemmän ihminen ymmärtää tuloksista, sen tarmokkaammin hän kommentoi ja "tulkitsee" niitä. Tuloksia tulkitessaan ihminen menettää kuuloaistinsa. Hän ei näe eikä kuule mitään, joten häntä ei edes kannata yrittää keskeyttää.

Mielipidemittaukset vaikuttavat myös muistiin. Ajatellessaan mielipidemittauksia ihminen ei kykene muistamaan, mitä hänelle on aikaisemmin kerrottu mittauksista ja mitä niiden avulla tutkitaan ja mitä ei. Muistitoiminnot saattavat kuitenkin alitajuisesti pelata sen verran, että ihminen muistaa prosentin tuhannesosan tarkkuudella aikaisempia tuloksia, muttei sitä miten niitä tulkittiin väärin.

Siksi tuloksia tulkitseva ei koskaan opi.

Tulkintavirhe

Tapahtuma ja ennuste tai arvio seuraavat toisiaan ajallisesti eli temporaalisesti, mutta ne eivät seuraa toisiaan syy ja seuraus -suhteeltaan eli kausaalisesti. Siitä, mitä eilen tapahtui, ei vääjäämättä seuraa kausaalisesti se, mitä huomenna tapahtuu.

Tulevaisuutta voi muuttaa, mutta menneisyyttä ei.

TIMO KERVINEN
16.7.1999

Kirjoittaja on Kokoomuksen suunnittelupäällikkö, joka on vuodesta 1987 yrittänyt tuloksetta selittää kenelle tahansa, mitä mielipidemittausten tulokset voisivat kertoa, jos löytyisi joku, joka ei sitä muka varmuudella tietäisi. Vielä ei ole löytynyt.