Häkämies ei innostu ulkonaliikkumiskiellosta


Sisäministeri Kari Häkämies (kok.) ei innostu ajatuksesta rajoittaa yöllistä ulkona liikkumista nuorisorikollisuuden ehkäisykeinona. Hän pitää tätä Yhdysvaltojen suurkaupungeissa käytössä olevaa järjestelmää vanhanaikaisena ja sosialistisista valtioista muistuttavana tapana.

Valtaosassa Yhdysvaltain suurkaupungeista on nykyään voimassa jonkinlainen nuorten ulkonaliikkumista rajoittava säännöstö. Esimerkiksi pääkaupungissa Washingtonissa asuvat alle 17-vuotiaat nuoret eivät saa liikkua ilman aikuista seuraa kaduilla klo 23-6. Viikonloppuisin kielto alkaa puoliltaöin.

Washingtonin ulkonaliikkumiskielto tuli voimaan vuonna 1995, ja sen avulla on yritetty vähentää nuorten tekemiä rötöksiä sekä rajoittaa jengitappeluita.

Kiellon rikkomisesta nuoret joutuvat maksamaan yleensä yhdyskuntapalvelulla ja vanhemmat saattavat joutua maksamaan yli 2 000 markan sakon. Joitain poikkeuksia sallitaan, kuten hätätapaukset. Myös vanhempien pyytämillä asioilla voi juosta ja matkat iltakursseilta tai töistä ovat luvallisia.

Sisäministeri ei innostu mallista

Häkämies ei näe kotimaassa tarvetta vastaaviin toimiin eikä innostu mallin tuomisesta Suomeen.

- Se on muisto sosialistisista maista, joissa ulkonaliikkumiskielto oli tunnettu, Häkämies sanoo.

Hän arvioi toisaalta näinkin poikkeuksellisen keinon kielivän siitä, kuinka pitkälle rikollisuus ylipäänsä - ja sen myötä myös nuorisorikollisuus - on Yhdysvalloissa päässyt.

- Jos asioiden annetaan mennä liian pitkälle, tämä on seuraus, hän toteaa.

"Linnatieltä" ei paluuta

Häkämies pohdiskelee ääneen nuorille rikoksentekijöille suunnattujen seuraamusten vaikuttavuutta.

- Nuorelle rikoksentekijällehän ei oikeastaan anneta käytännössä rangaistuksia ennen linnareissua. Ja siltä tieltä ei useastikaan ole paluuta, hän toteaa.

Ehdollista vankeusrangaistusta ei Häkämiehen mukaan rikollisten keskuudessa "oikein pidetä minään" ja nuorisorangaistustakin luonnehditaan "heppoiseksi" menetelmäksi.

- Arestin käyttöönottoa on syytä pohtia, mutta ongelmansa siinäkin on. Arestin antamisessa törmätään näet ihmisoikeuskysymyksiin sikäli, että rangaistuksen olisi tultava tuomioistuimesta ja seurattava välittömästi tekoa. Nykyisillä oikeudenkäyntiajoilla se ei ole mahdollista eikä aresti näin ollen toimi varoituksena, Häkämies pohdiskelee.

Poliisin määrärahat edelleen riittämättömät

Poliisin määrärahoja on vuosikymmenen jälkipuoliskolla korotettu vuosittain siitä alhosta, johon ne laman seurauksena vuoteen 1995 mennessä joutuivat. Häkämies pitää kehitystä oikeansuuntaisena.

- Mutta edelleen määrärahat ovat riittämättömät, hän sanoo.

Uusilla määrärahoilla muun muassa poliisien määrällistä koulutusta on nostettu järjestelmällisesti ja poliisikoulutuksesta sijoitutaan työhön.

- Uusien ja eläköityvien poliisien välinen ero ei silti ole edelleenkään iso, ministeri huomauttaa.

Poliisin vuotuinen lisämäärärahatarve on saanut pahat kielet epäilemään, että rahoja olisi käytetty myös "raudan" hankkimiseen vakanssien täyttämisen asemesta. Häkämies ei tätä kiistä.

- Tarpeettomia hankintoja rahoilla ei kuitenkaan ole tehty, hän vakuuttaa.

Poliisin näkyvyyttä lisättävä

Poliisin riittävien henkilöresurssien turvaaminen on yksi hallituksen niin sanottuun hankesalkkuunsa sisällyttämistä kohteista. Asiasta tullaan Häkämiehen mukaan tekemään perusteellinen selvitys.

Hänen mielestään poliisin palveluksessa olevan henkilöstön määrää pitää pystyä edelleen lisäämään. Talousrikollisuuden torjunta etenee omana projektinaan ja kasvava huumerikollisuus edellyttää resursseja.

- Mutta suurin pula on tavallisista konstaapeleista, "on the road"-tyyppisestä henkilökunnasta, sillä poliisin näkyvyys on kansalaisten kannalta tärkeä asia, Häkämies sanoo.

ILPO KIURU
16.7.1999

POLITIIKKA-SIVULLE