Rahaa tulee romustakin

Ympäristön kannalta parasta jätteiden hyötykäyttöä on tavaroiden uudelleenkäyttäminen sellaisinaan. Niistä voidaan myös ottaa talteen joitakin osia tai materiaaleja. Lisäksi on mahdollista hyödyntää jätteestä saatavaa energiaa.

Suomessa on vuosikymmenien ajan kerätty paperia ja pahvia ja lasin kerääminenkin hoituu mallikkaasti. Sen sijaan palavan jätteen hyödyntäminen ei ole ottanut kipinää.

Palavaksi jätteeksi kelpaavat muun muassa kartonkia ja muovia sisältävät yhdistelmäpakkaukset sekä keräyskelvoton paperi.

- Tällaisen jätteen hyödyntämistä kuitenkin vaikeuttaa näkökanta, jonka mukaan näiden tavaroiden kerääminen laimentaa ihmisten intoa ylipäänsä vähentää palavien jätteiden tuottamista, tutkimusinsinööri Juha-Heikki Tanskanen Suomen ympäristökeskuksesta sanoo.

Hänen mukaansa biojätteen kerääminen on lisääntynyt etenkin viime vuosina, kun taas metallien kerääminen kotitalouksista on Suomessa edelleen melko vähäistä.

Rahaa romusta

- Me otamme talteen ja myymme edelleen muun muassa terästä, alumiinia, sinkkiä ja kuparia. Esimerkiksi muoveista suurin osa menee kuitenkin kaatopaikalle ja vain pientä osaa voidaan käyttää energiantuotannossa, asiakaspalvelupäällikkö Aki Itänen sanoo ja lisää, että talteen saatavasta materiaalista osa lähtee Kuusakoskesta raaka-aineena ulkomaille.

Itäsen mukaan merkittävä osa yhtiöön tulevasta 1,3 miljoonan tonnin materiaalivirrasta muodostuu teräsromusta, jota ei tarvitse esikäsitellä sen tarkemmin.

- Haluamme kuitenkin korostaa, että pienistä määristä huolimatta olemme kiinnostuneita elektroniikkalaitteista, Itänen vakuuttaa.

Metalli- ja paperiteollisuus kierrättäjinä

- Torniossa valmistetaan kylmävalssattuja tuotteita vuosittain noin 400 000 tonnia ja yli 70 prosenttia ruostumattoman teräksen raaka-aineesta on kierrätettyä, tiedotuspäällikkö Kauko Kontio Outokummusta kertoo.

Hänen mukaansa Suomesta saatava raaka-aine ei kuitenkaan yksinään riitä, vaan teräsromua täytyy tuoda muun muassa entisen Neuvostoliiton alueelta.

Myös metsäyhtiöt ovat viime vuosina lisänneet kierrätykseen perustuvaa tuotantoaan. Maailman paperiteollisuuden käyttämästä kuituraaka-aineesta kolmannes on keräyspaperia ja osuus kasvaa koko ajan.

Metsäjätti Stora Enson paperin ja kartongin tuotannossa kierrätyskuidun osuus on noin kaksikymmentä prosenttia. Kierrätyskuidun käytön puolesta puhuvat yhtiön mukaan paitsi ympäristöarvot, myös taloudelliset perusteet.

Tietyissä tuotteissa, kuten aaltopahvin raaka-aineissa, sanomalehtipaperissa ja joissakin kartongeissa kierrätyskuitu on varsin kilpailukykyinen raaka-aine.

Renkaiden hyödyntäminen sujuu jo, pakkausten ei

Tutkimusinsinööri Juha-Heikki Tanskanen Suomen ympäristökeskuksesta muistuttaa, että valtakunnallisen jätesuunnitelman mukaan tavoitteena on vuoteen 2005 mennessä nostaa jätteen hyödyntämisaste yli 70 prosenttiin.

Etenkin rakennusjätteiden, yhdyskuntajätteiden ja ongelmajätteiden hyödyntämistä halutaan tehostaa, sillä joidenkin jäteryhmien hyödyntämisaste on tällä hetkellä vain 20-30 prosenttia.

Tanskanen arvioi hyödyntämisasteen nostamisen lisäävän kustannuksia. Kallistumista esimerkiksi kuluttajan kannalta on kuitenkin vaikea arvioida, koska se riippuu kuluttajan asuinalueesta, nykyisestä ja tavoiteltavasta hyödyntämisasteesta sekä jätelajista.

Vihreät pisteet pakkausten pohjissa

Suomessa on käytössä tuottajayhteisöihin perustuva malli, jossa kaikki osapuolet tuotteen elinkaaren aikana jakavat vastuun keskenään. Lopullinen taloudellinen ja fyysinen vastuu on tuottajilla, mutta useissa tapauksissa tuottajat perustavat keskenään yhteisön, jonka huoleksi he jättävät esimerkiksi jätteiden keräämisen.

Suomessa on tällä hetkellä käytössä kolme tuottajan vastuulle perustuvaa järjestelmää. Ne koskevat auton renkaita, pakkauksia ja keräyspaperia. Käytöstä poistettujen renkaiden hyödyntäminen on alkanut arvioiden mukaan suhteellisen sutjakasti, kun taas pakkausten hyödyntäminen on ollut hitaampaa.

Kierrätykseen satsaavassa Saksassa paperin ja lasin ohella muun muassa pakkausten kierrätys sujuu jo varsin kitkattomasti. Saksalaiset ovat luoneet maahan Vihreäksi pisteeksi (der Grüne Punkt) kutsutun järjestelmän, jota rahoitetaan Vihreä piste -merkin käytöstä saatavilla rahoilla.

- Yritykset maksavat siitä, että ne saavat käyttää merkkiä pakkauksissaan ja osoittaa kuluttajille toimivansa ympäristöystävällisesti, Hans-Jürgen Oels Saksan ympäristöministeriöstä kertoo.

Järjestelmää hoitaa DSD-organisaatio (Duales System Deutschland), joka kerää, lajittelee ja toimittaa pakkaukset hyödynnettäviksi. Organisaation rinnalla toimii muita materiaaleja varten perustettuja yhteisöjä. Ne vastaavat materiaalien hyödyntämisestä ja hyödyntämistoimintojen kirjaamisesta sekä raportoivat tietonsa DSD:lle.

- Arvostelijat muistavat kuitenkin aina huomauttaa, että Saksan malli on ehkä maailman kallein. Maassa pohditaan nyt, pitäisikö järjestelmää uudistaa vielä kerran, Oels kertoo.

Mallia elektroniikkaromun kierrätysjärjestelmästä?

- Alkuperäisenä kysymyksenä oli, miten elektroniikkaromun kierrätys saataisiin hoidettua mahdollisimman edullisesti ja tehokkaasti. Projekti on keskittynyt kotitalouksista ja pienyrityksistä poistuviin laitteisiin, mutta jos malli toimii, sitä voidaan soveltaa myös muiden tavaroiden kierrätykseen, Timo Valkonen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätysprojektista kertoo.

Valkosen mukaan projektiin osallistuvat tahot, kuten Suomen Ympäristökeskus, Kuntaliitto ja YTV, ovat hyväksyneet kokonaisjärjestelmää koskevan luonnoksen. Sen mukaan kuluttajat voisivat samalla reissulla päästä eroon useista eri materiaaleista. Tavarat voisi palauttaa joko kauppaan tai kunnalliseen keräyspisteeseen.

- Jos kuluttaja voisi mahdollisimman vaivattomasti kierrättää esimerkiksi pienet sähkölaitteet, hän ei ehkä olisi yhtä halukas heittämään niitä kotitalousjätteen sekaan, Valkonen arvelee. Järjestelmän testaaminen alkanee tänä syksynä.

STT-IKK
16.7.1999