 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Saksa heikentää euroa
Euron arvo suhteessa dollariin on pudonnut vuoden alusta noin 15 prosenttia. Tärkein syy tähän on euroalueen ja erityisesti Saksan heikko talouskehitys. Saksan taloutta riivaavat monet ongelmat, eikä pelastusta vielä näy.Euron arvon lasku ei välttämättä ole paha asia, eikä sitä voi pitää valuutan epäonnistumisena. Päinvastoin euro käyttäytyy juuri niin kuin vapaasti vaihdettavan valuutan tuleekin käyttäytyä. Sen arvo heijastaa suoraan talouksien suhteellista tilaa, ja se tavallaan korjaa Yhdysvaltain ja Euroopan erilaisten suhdanteiden eroja. Jos euron arvo ei laskisi, olisi tilanne Euroopassa vielä kehnompi. Nyt valuuttakurssien muutokset suosivat eurooppalaisia vientiyrityksiä ja niitä yrityksiä, joiden laskutus tapahtuu dollareissa. Tämä puolestaa edistää talouskasvua Euroopassa. Toisaalta tilannetta heikentävät kohoavat tuontihinnat, eikä kovin alas vajoava euro ole arvovaltasyistä kovinkaan mairittelevaa uudelle yhdentyvälle Euroopalle. Saksan kehitys ratkaiseeEuroa ei kuitenkaan voi pelastaa, ellei Euroopan talouteen saada vauhtia. Valtionvarainministerien markkinoita hermostuttavat lausunnot eivät ole tässä pelissä ratkaisevia, vaan tärkeää on se talous- ja rakennepolitiikka, jota euroalueella jatkossa harjoitetaan.Erityisesti Saksan kehitys on avainasemassa, sillä maan osuus euroalueen tuotannosta on kolmannes. Saksan bruttokansantuote laski Eurostatin tilaston mukaan 0,1 prosenttia viime vuoden viimeisellä neljänneksellä. Tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä kasvua oli 0,4 prosenttia, mikä sinänsä ei ole huonosti, sillä koko euroalueen kasvu oli vain hiukan parempi eli 0,5 prosenttia. Edellisen vuoden vastaavaa verrattuna luvut olivat Saksalle 0,8 ja koko euroalueelle 1,8 prosenttia. Saksan kasvu on ollut joka vuosi yhden prosenttiyksikön muuta euroaluetta heikompi vuodesta 1995 lähtien. Yritysten odotuksia selvittävät tutkimukset osoittavat luottamuksen talouden kasvuun olevan heikkoa myös tänä vuonna. Tiukka rahapolitiikka, Saksojen yhdistyminenSaksan talouden jämähtäneeseen tilaan on monia syitä. Lähes koko 90-luvun maassa on harjoitettu tiukkaa rahapolitiikka. Saksan yhdistyminen maksoi paljon ja budjettialijäämät kasvoivat. Keskuspankki piti korot korkealla, jotta inflaatio ei olisi päässyt riistäytymään käsistä. Korkeat korot jäähdyttivät samalla talouskasvua.Saksan yhdistyminen oli rahapoliittisesti epäilyttävä operaatio. Kun Itä-Saksan raha vaihdettiin D-markkaan, sen arvo määriteltiin aivan liian korkeaksi. Tämä oli puhtaasti poliittinen teko, sillä näin itäsaksalaisille taattiin heidän säästöjensä arvon säilyminen. Samalla kuitenkin Itä-Saksan teollisuuden ja palvelujen taloudelliset perusteet romautettiin kertaheitolla. Seurauksena on ollut valtava työttömyys ja alueen joutuminen tukirahojen varaan. Tukien määrä on the Economistin mukaan noin 5 prosenttia koko Saksan bruttokansatuotteesta, eikä määrää ole juuri pudonnut vuosien mittaan. Viime vuonna paineita rahapolitiikkaan kasasi lisäksi euron tulo, kun euroalueen korot oli saatava samalla viivalle. Finanssipolitiikan pelivaraa on puolestaan rajoittanut euroalueen kasvu- ja vakautussopimus, joka kieltää liian alijäämäiset budjetit. Saksan tilanne on niin kehno, että löysempi raha- ja finanssipolitiikka voisi hyvinkin olla oikeutettua, mutta euroalueen puitteissa se ei ole mahdollista. Aasian kriisiSaksan talous on kärsinyt muuta Eurooppaa enemmän Aasian ja Venäjän kriiseistä. Saksan viennin osuus bruttokansantuotteesta on suhteellisesti suurempi kuin muiden euroalueen suurten maiden, noin 30 prosenttia. Tästä noin neljäsosa suuntautuu ns. kehittyville markkinoille, kuten Aasiaan.Saksan vienti näille markkinoille on pääasiassa tuotantohyödykkeitä ja juuri näiden tuotteiden kysyntä romahti pahiten Aasian kriisin iskiessä. Saksan vientiä on lisäksi vaikeuttanut Englannin talouskasvun viimeaikainen hidastuminen. Englanti on yksi suurimmista Saksan vientimarkkinoista. Kallis työvoima, kovat verotSaksaa vaivaa myös joukko rakenteellisia ongelmia. Työntekijöiden palkkaaminen on kallista ja heidän irtisanomisensa samoin. Työnantajakustannukset ovat kohonneet koko 90-luvun, ja nyt Saksa on aivan toisella kustannustasolla kuin muut johtavat teollisuusmaat. Saksassa on työn tuottavuus korkea, mutta se ei enää riitä korvaamaan korkeita kustannuksia.Liittokansleri Gerhard Schröder julisti viime syksynä, että työllisyyden kehittäminen tulee olemaan hallituksen talouspolitiikan ydinkysymyksiä. Tuloksia ei vain ole näkynyt. Maassa on yhä neljä miljoona työtöntä eli 10,7 prosenttia työvoimasta. Kalliin työvoiman lisäksi yrityksiä rasittaa korkea yritysverojen taso, 60 prosenttia. Tilannetta ovat helpottaneet lukuisia verolakien sallimat poikkeukset ja porsaanreiät. Edellinen valtiovarainministeri Oscar Lafontaine yritti poistaa ne ilman vastaavia helpotuksia verotuksen yleistasossa, mikä johti hallituksen viime syksynä napit vastakkain teollisuuden kanssa ja lopulta Lafontaine sai lähteä. Pöhköä politiikkaaVerokysymys on kuitenkin edelleen riidanalainen, vaikka uusi valtionvarainministeri Hans Eichel on luvannut laskea veroja. Yritykset pelkäävät vasemmistolaisen hallituksen joka tapauksessa jollain tavalla pyrkivän rokottamaan elinkeinoelämää, ja tämä pelko saattaa olla eräs tärkeimmistä syistä yritysten heikkoon luottamukseen talouskehityksestä.Luottamusta ei myöskään ole lisännyt hallituksen käsittämätön touhuaminen ydinvoimakysymyksessä. Ydinvoimasta luopumisesta on päätetty, mikä sinänsä on kauhistus yrityksille, mutta toimeen on lisäksi ryhdytty vihreiden johdolla tavattoman taitamattomasti. Kaiken kaikkiaan vasemmistolaisten ja vihreiden tempoileva politiikka ja populistisia sosialisointitermejä vilisevä uhoaminen on lisännyt elinkeinoelämän epävarmuutta suuresti ja näin vähentänyt yritysten investointihaluja.
HEIKKI JANTUNEN
|
TALOUS -SIVULLE