Arkadianmäen ääni 16.4.1999
Uusi kansanedustaja vanhoissa raamissaKolmas viikko kansanedustajana on sanatarkasti täydessä vauhdissaan. Joskus ihmettelen itsekin miten kokouksia vain siunaantuu. Vasta toissapäivänä näytti siltä, että tänään olisi se päivä, jolloin vihdoinkin syventyisin kunnolla Sivistysvaliokunnan työhön liittyviin paperipumakoihin ja kirjoittaisin maakuntalehden mielipidepalstalle, mutta ei. Kaikesta huolimatta olen onnellinen mies. Minulla on töitä ja vieläpä sellaista työtä, jota olen aina halunnut tehdäkin.Kokoomusnuorten varapuheenjohtajana salaa kadehdin Lehtisen Leilan, Markkulan Hannan ja Karhusen Minnan onnenpotkua saada tehdä kansanedustajan työtä jo nuoresta lähtien. Olen iloinen siitä, että äänestäjät ovat arvostaneet pitkän ja päättäväisen poliittisen tien kulkijaa niin paljon, että ovat antaneet äänensä puhua. Positiivista on sekin, että myös nuoret miehet voivat pärjätä vaaleissa ja vieläpä sellaiset nuoret miehet, joiden ansiot ovat tänä päivänä hyvin epäseksikkäästi, yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Ensimmäiset viikot edustajana ovat osoittaneet selkeästi sen, että järjestötaustasta on etua ainakin näin työn alkuvaiheessa. Tutut ihmiset eduskuntaryhmässä ja ryhmäkansliassa helpottavat uuteen tehtävään sopeutumista. Järjestötaustasta on muutakin hyötyä. Voin rehellisesti todeta, että ilman aktiivista toimintaa KNL:ssä ja puolueessa, minusta ei olisi tullut kansanedustajaa, ainakaan tällä aikataululla. KNL on toiminut hyvänä kasvualustana ja opettanut monia vaikuttamiseen liittyviä taitoja, kuten esimerkiksi kuinka saada tahtonsa läpi ja kuinka ottaa kuonoonsa. Aina uuteen työhön mentäessä on otettava lusikka kauniiseen käteen ja opeteltava nöyrästi työhön kuuluvat rutiinit. Näin ollen ensimmäinen haasteeni onkin päästä sisään sivistyspolitiikan syövereihin niin syvälle, että ainakin itse tiedän sen, ettei yksikään asia mene ohi vahingossa. Jos joku kysyy ensi vaalien alla, mitä olet saanut aikaiseksi eduskunnassa niin voin huoletta todeta seuraavaa. Ensinnäkin olen valinnut eduskuntaan puhemiehen ja kaksi varapuhemiestä, päättänyt siitä meneekö kokoomus hallitukseen ja valinnut kuusi ministeriä. Vaikka nämä ovatkin suuria asioita toivon, että kykyni riittävät myös muuhun. Kaikessa työssä on kehityttävä ja elinikäisenoppimisen teemaa on sovellettava myös kansanedustamiseen. Tämä on paraskeino välttyä itsensä korvaamattomaksi tulemisen ajatukselta, joka meitä jokaista vaanii. Arvostan kaikessa työssä ammattilaisia. Myös kansanedustajuus on ammattityötä.
JYRKI KATAINEN |
KOLUMNIT -SIVULLE