Osaava Suomi pärjää globalisaation pyörteissä

Hankeen ehkä tärkein johtopäätös on, että Suomi ei voi jättäytyä kansainvälistymiskehityksestä syrjään, mutta pystyy hyötymään siitä satsaamalla koulutukseen ja osaamiseen.

Mikään autuaaksi tekevä mahti globalisaatio ei kuitenkaan ole, koska se tuo mukanaan myös kielteisiä vaikutuksia, jotka näkyvät esimerkiksi alueellisen ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kasvuna.

- Globalisaatio ei etene suoraviivaisesti mihinkään määrättyyn tavoitteeseen, vaan se on alati muuttuva ja ristiriitainenkin voimatekijä, SITRAn globalisaatiohankketta vetänyt professori Raimo Väyrynen Notre Damen yliopistosta Yhdysvalloista toteaa.

Väyrynen lähettää uudelle hallitukselle terveisiä patistamalla ministereitä huolehtimaan peruskoulutuksen edellytysten turvaamisesta. Häntä huolettaa se, että peruskoulutuksen rahoitus on viime aikoina ollut laskusuunnassa. Tällainen trendi ei ole suotavaa, koska hyvinvointi rakentuu osaamisen ja osaajien varaan.

- Yliopistojen rahoitus on edennyt varsin hyvin, mutta peruskoulutus muodostaa sen kivijalan, jonka varassa kaikki lepää. Niinpä peruskoulutus tarvitsee jatkossa erityistä huomiota, Väyrynen toteaa.

Yritysten kansainvälistyminen edennyt vinhaa vauhtia

Useimmiten globalisaatiosta puhuttaessa viitataan nimenomaan taloudellisiin tekijöihin, kuten vapaasti liikkuvaan rahoituspääomaan ja maasta toiseen tapahtuviin investointeihin. Kovassa kansainvälisessä kilpailussa on sekä voittajia että häviäjiä. Tällä hetkellä Suomi voidaan laskea edellisten leiriin.

Suomalaisissa yrityksissä globalisaation haasteisiin on tartuttu aikailematta ja määrätietoisesti. Tutkimusjohtaja Pekka Ylä-Anttila Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta korostaa kansainvälistymisvauhdin olleen 80-luvun puolivälistä tähän päivään hurjaa.

Tänään noin puolet suurten suomalaisten teollisuusyhtiöiden henkilöstöstä työskentelee ulkomaisissa yksiköissä. Ylä-Anttilan mukaan yritysten nopea kansainvälistyminen on ollut kansantalouden kannalta myönteistä.

- Investoinnit ulkomaille vahvistavat yritysten kilpailukykyä ja tuotantoa. Kansainvälistyneet yritykset eivät ole Suomessa vähentäneet enempää työllisyyttään kuin yritykset keskimäärin, mutta ne tarvitsevat yhä paremmin koulutettua väkeä, Ylä-Anttila kertoo.

Hän korostaakin, että työvoiman kysynnän muutoksissa tulevat näkyviin globalisaation nurjat puolet. Nykypäivän Suomessa heikosti koulutettujen on vaikea saada työtä ja löytää paikkaa yhteiskunnassa.

Toinen puoli talouden kansainvälistymisessä on ulkomaisen rahan maihinnousu Suomeen. Viidestä sadasta suurimmasta suomalaisyrityksestä noin kolmannes on sellaisia, joista ulkomainen yritys omistaa yli puolet. Helsingin pörssissä noteerattujen osakkeiden arvosta taas puolet on ulkomaisten sijoittajien käsissä.

- Myös ulkomaalaisomistuksen kasvulla on ollut pääosin myönteisiä vaikutuksia Suomessa. Tämä näkyy selvimmin pääoman käytön tehostumisena yrityksissä, Ylä-Anttila sanoo.

Poliitikot hyväksyneet globalisaation

Suomen poliittinen eliitti on asettunut globalisaatiokehityksen taakse. Raimo Väyrynen korostaa Suomen valinneen avoimen talouden ja integraation linjan, jota keskeiset puolueet noudattavat hallitukseen päästessään, vaikka ajaisivatkin oppositiossa erilaista linjaa.

- Meillä ei ole noussut yhtäkään selkeästi globalisaation vastaista puoluetta. Sellaiselle voisi ehkä olla potentiaalia, jos sopivia johtajia löytyisi, Väyrynen pohtii.

Siirtyminen takavuosien suljetusta taloudesta nykyiseen avoimeen talouteen on Väyrysen mielestä muuttanut yhteiskunnallisten ristiriitojen luonnetta. Enää ristiriidat eivät ole luokkien tai alueiden välisiä, vaan ilmenevät eturyhmien ja talouden eri sektoreiden välisinä kahnauksina.

- Esimerkiksi työmarkkinoilla globalisaatio haastaa keskitetyn sopimusjärjestelmän ja luo paineita alakohtaisiin joustoihin. Osoituksena tästä ovat vaatimukset liittokohtaisen tupon saamiseksi ensi kevääksi. Sellaiset alat, joilla tuottavuus kasvaa nopeasti, haluavat saada muita enemmän, Väyrynen toteaa.

Tulevaisuuden Suomen rakentamisessa on hänen mukaansa kyse valinnoista, koska globalisaatio sinänsä ei sanele meille mitään määrättyä kehitysmallia.

- Globalisaatio ei tuhoa hyvinvointiyhteiskuntaa, mutta edellyttää tukimuotoja, jotka kohdistuvat niitä todella tarvitseville ja jotka korostavat kansalaisten aloitteellisuutta ja vastuullisuutta, Väyrynen tähdentää.

STT-PP
16.4.1999