 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Märän sukupolven lapset huumekokeiluissa
Stakesin tuore tutkimus osoittaa, että 1990-luvun päättyessä olemme keskellä huumeaaltoa, joka ei toistaiseksi osoita laantumisen merkkejä. Huumekokeilijoiden ydinjoukko koostuu edelleen etenkin pääkaupunkiseudun nuorista bailaajista. Stakesin tutkimus kertoo yhteyksistä 60-luvun lopun murrokseen, nyt asialla ovat tuon märän sukupolven lapset.
Huumekokeilut näyttävät olevan jossain määrin laajenemassa myös uusiin väestöryhmiin, joissa ne ovat aiemmin olleet harvinaisia. Kokeiluja vastassa on väestön valtaenemmistön pelokas, torjuva ja kaikkeen huumeiden käyttöön kohdistuvaa tiukkaa kontrollia kannattava näkemys, joka ei toistaiseksi näytä pahemmin rakoilevan. Tarjolla ovat siis ainekset kulttuurisiin ja moraalisiin kiistoihin, arvelevat Tilaisuudessa erikoistutkijat Juha Partanen ja Leena Metso Stakesin tuoreessa tutkimuksessa. Stakesin tutkimuksessa syys-lokakuussa 1998 kysyttiin 15 - 69-vuotiaiden huumeiden käyttöä ja huumeita koskevia mielipiteitä. Aineiston keräsi Tilastokeskus. Tutkimustulokset ovat verrattavissa Osmo Kontulan vuosina 1992 ja 1996 tekemiin koko väestön postikyselyjen tuloksiin. Aikavertailun tulos on selkeä: laittomien huumeiden tarjonta ja käyttö, myös uni- ja rauhoittavien lääkkeiden ja liimojen ym. käyttö päihtymiseen on lisääntynyt selvästi vuoden 1992 jälkeen. Kannabista oli vuonna 1992 kokeillut tai käyttänyt 6,2 % miehistä ja 3,8 % naisista, vuonna 1998 miehistä 12,1 % ja 7,6 % naisista. Huumeiden käytössä tai kokeilussa on useimmiten kyse kannabiksesta. Muiden aineiden osalta luvut ovat niin pieniä, ettei niiden varassa voi tehdä tilastollisia yleistyksiä. Laittomien huumeiden, etenkin kannabiksen käyttö levisi Suomeen 1960-luvun jälkipuolella. Tämän ensimmäisen huumeaallon laannuttua 1970-luvun alussa huumeiden käyttö pysyi vähäisenä 1970- ja 1980-luvun. Tällä vuosikymmenellä käyttö on kuitenkin lisääntynyt tavalla, joka antaa aiheen puhua Suomen toisesta huumeaallosta. Tilanne on monessa suhteessa samanlainen kuin 1960-luvun jälkipuolella, suuren muuton, moraalisen murroksen ja märän sukupolven Suomessa. Itse asiassa 1960-luvun ensimmäistä huumeaaltoa voi pitää yhtenä osana märän sukupolven esiinnousua. Nyt näyttämönä on lamasta toipuva, edelleen kaupungistuva ja kansainvälistyvä Suomi, jonka elämään voimistuva sosiaalinen syrjäytyminen tuo uusia uhkaavia sävyjä. Ja muutokset näyttävät jälleen tapahtuvan sukupolvittain. Nyt asialla ovat märän sukupolven lapset.
PETE PAKARINEN |
AJASSA -SIVULLE