 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Lähtikö NATO soitellen sotaan?
NATO:n ilmahyökkäykset jatkuvat kiihtyvällä voimalla Jugoslaviaa vastaan, ja länsimaiden uutisvälineissä on ihmetelty operaation päämääriä. Varsinkin monet epäilevät, onko mahdollista pakottaa serbejä polvilleen pelkillä ilmaiskuilla.NATO:n sotilaallisten tavoitteiden järkevyydestä on paha sanoa mitään, koska ne eivät ole ulkopuolisten tiedossa. Mutta operaation poliittiset päämäärät vaikuttavat hiukan epämääräisiltä. Tavoitteena lienee jonkinlaisen sopimuksen aikaansaaminen Kosovosta. Maakunta on kaiketi alunperin tarkoitus säilyttää Jugoslavian osana. Mutta mikä tulisi olemaan albaanien asema? Entä serbivähemmistön? Entäs kaiken pahan alku ja juuri, presidentti Slobodan Milosevic, halutaanko hänestä eroon? Varmasti, mutta niin on haluttu päästä eroon Saddam Husseinistakin. Iraqin ilmapommituksilla tavoitetta ei kuitenkaan ole saavutettu. Naiiveja uskomuksia?Ilmahyökkäysten alettua presidentti Bill Clinton sanoi, että tarkoitus on osoittaa NATO:n vastustavan aggressiota, estää siviileihin kohdistuvat hyökkäykset ja tarvittaessa vahingoittaa Serbian sodankäyntikapasiteettia.NATO:n pääsihteeri Javier Solana puolestaan puhui Serbian rankaisemisesta sen kieltäydyttyä hyväksymästä Pariisissa neuvoteltua sopimusta. Solanan mukaan kyse ei ole sodasta Jugoslaviaa vastaan eikä NATO:lla ole erimielisyyksiä Jugoslavian kansan kanssa. Tälläisiä puheita voi tulkita miten tahansa. The Economistin päättelyn mukaan ensimmäinen pommitusaalto oli tarkoitettu varoitukseksi. Mikäli serbit eivät siitä piittaisi, alkaisi Serbian sotavoimien tuhoaminen. Carl Bildt on Bosnian kokemustensa pohjalta arvostellut kovasti NATO:a. Hänen mukaansa on ollut naiivia uskoa, että ilmapommituksilla voitaisiin ratkaista Kosovon ongelma. Seurauksena ei toistaiseksi ole ollut muuta kuin valtava pakolaisvirta, mikä olisi Bildtin mielstä pitänyt kyetä ennakoimaan. Mahdollisia virhearvioitaJos tosiaan NATO:n päämajassa uskottiin varoitusten riittävän Milosevicille, niin siinä ainakin oltiin väärässä. Päinvastoin sotilasliitto on saanut huomata joutuneensa lähes täysimittaiseen sotaan Jugoslaviaa vastaan. Kaiken lisäksi taistelut uhkaavat koko ajan levitä Kosovosta naapurimaiden alueelle.NATO:lla on sodassa puolellaan valtava tulivoima ja ilmaherruus, mutta presidentti Milosevicillä on takanaan ainakin toistaiseksi hyökkäyksen yhdistämä ja puolustusintoa puhkuva kansakunta. Maansa yhtenäisyyden Milosevic on pyrkinyt varmistamaan vaientamalla täydellisesti opposition ja vaihtamalla armeijan ja tiedustelupalvelun päälliköitä uskollisempiin miehiin. Serbien vastaus ilmahyökkäyksille oli ripeä. Kosovon tyhjentäminen albaaneista alkoi sellaisella vauhdilla, että NATO:lla ja kansainvälisillä pelastusjärjestöillä on ollut töitä enemmän kuin riittämiin. Jos NATO:n tavoitteena on ollut estää hyökkäykset Kosovon albaaneja vastaan, niin siinä on ainakin täydellisesti epäonnistuttu. Bosniassa ilmahyökkäykset johtivat nopeasti toivottuun lopputulokseen. Mutta siellä tilanne oli toinen, sillä Bosnian serbeillä oli vastassaan kroaattien ja muslimien joukot. Ilmapommitukset saattoivat serbit altavastaajan asemaan, ja tappio alkoi häämöttää heidän edessään. Kosovon albaanien vapautusarmeija on toistaiseksi liian heikko ollakseen mikään uhka Jugoslavian armeijalle. Ilmaiskut tehottomia?Länsimaiden lehdistössä on esitetty kärkeviä kommentteja NATO:n strategiasta, jonka mukaan maajoukkoja ei alueella tarvita. Ilmahyökkäyksiä on pidetty yksinään tehottomina.Ilmahyökkäyksillä ei muutamassa päivässä mitään ihmeitä aikaan saadakaan, mutta kommentaattorien pitäisi olla hiukan kärsivällisempiä. Vähä vähältä täsmäpommitukset nakertavat Serbian infrastruktuuria hajalle, ja lopulta koko maan toimintakyky taantuu sata vuotta taaksepäin. Täsmäpommitukset ovat median kannalta tylsiä, eikä niiden tehoa voi nähdä suoralta kädeltä. Entisaikojen massiiviset terroripommitukset olivat toista, kun kokonaisia kaupunkeja tuhoutui tuhansine ihmisineen muutamassa päivässä valtaisaan tulimereen. Olisiko maajoukoista apua?Maajoukkojen lähettäminen alueelle saattaisi olla johtaa NATO:n pitkällisiin ja kuluttaviin maataisteluihin vaikeassa maastossa. Afganistan, Vietnam ja Tsetsenia ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka mahdottomiin tilanteesiin suurvalta-armeija voi joutua.Päättäväisesti puolustautuvan jalkaväen voittaminen on vaikeaa, eikä metsissä ja ojissa ryömiessä ole uusimmasta teknologiasta kauhean paljon apua. Jugoslavian armeija on kalustoaan myöten perinteinen ja luultavasti myös vahva perinteisessä maasodankäynnissä. Toisaalta vahvana pidettiin myös Jugoslavian ilmapuolustusta. Monet kommentaattorit arvelivat NATO:n konetappioiden tulevan suuriksi. Serbien koulutus oli kuulemma erittäin hyvä ja aseet kelvollisia. Mutta niinpä vain kävi, että ilmapuolustus tuhottiin ilman tappiota. Jugoslavialla on The Economistin mukaan 75.000 sotilasta, vähintään 150.000 reserviläistä, 1.300 panssarivaunua, 169 lentokonetta, ilmatorjuntaohjuksia, 4 fregattia, 4 sukellusventtä ja lisäksi vielä sisäministeriön joukkoja 75.000 miestä. Taistelujen alkaessa NATO:lla oli alueella 400 lentokonetta, 4 sotalaivaa ja 3 sukellusvenettä. Uudenaikaisen robottisodankäynnin arsenaalina ovat satelliitit, risteilyohjukset ja laserohjatut pommit. Maajoukkoja on joku viisas arvellut tarvittavan Kosovoon ainakin 150.000. NATO:n epävarma asemaTuskin kukaan on eri mieltä siitä, että Hitlerin, Stalinin ja Milosevicin kaltaisia diktaattoreita ei enää kaivata Eurooppaan. Kokemukset osoittavat, että heistä on päästävä ajoissa eroon millä hinnalla hyvänsä.Mutta NATO:lla ei ole YK:ta takanaan Kosovon operaatiossa, ja sitä paitsi Kosovon kiista on periaatteessa Jugoslavian sisäinen asia. Kalisteliko kukaan lännessä aseitaan, kun Venäjä yritti tehdä selvää tsetseeneistä? Jos Kosovoon lähetettäisiin 150.000 sotilasta käymään totaalista sotaa serbejä vastaan, niin länsimaiden kansalaisten poliittinen tuki hankkeelle saattaisi nopeasti kuivua kokoon. NATO:n proganda pitää vielä tällä hetkellä suuren yleisön mielialat suotuisina. Urheat ilmojen ritarit pelastavat avuttomat vanhukset, naiset ja lapset petomaisten serbiraiskaajien kynsistä! Mutta jos maataisteluihin jouduttaisiin, niin taistelukentän hirmunäyt saattaisivat herättää NATO-maissa kansalaisliikkeen sotaa vastaan. Varsinkaan kun taisteluissa ei ole kyse oman maan puolustamisesta.
HEIKKI JANTUNEN |
ULKOMAAT -SIVULLE