PÄÄKIRJOITUS

Pääkirjoitus

Vs. päätoimittaja Pete Pakarinen

16.4.1999

Hallitus aloitti suotuisissa merkeissä

Paavo Lipposen kakkoshallitus aloitti suotuisissa merkeissä. Hallituksen salkkujako ja ohjelma saatiin aikaan ripeästi ja vailla merkittäviä kiistoja. Pääomaveron korotuskin oli sopuisa kompromissi vasemmiston ja porvaripuolueiden tavoitteista. Hyvällä syyllä molemmat osapuolet voivat sanoa voittaneensa.

Myös ulkopuoliset arviot hallitusohjelmasta ovat hymisseet tyytyväisyyttä. Kehuja tulee niin SAK:n kuin TT:nkin suunnalta. Kun lisäksi talouskasvu on pessimistisimmilläänkin tällä viikolla arvioitu kolmeen prosenttiin, niin ulkoiset edellytykset ovat kohdallaan.

Lipposen ministeristöä voi myös pitää vahvempana kuin edellishallituksen aloittaessa. Avainministerit ovat edellisen hallituksen kehäkettuja, jotka tuntevat puolueensa ja toistensa tavat. Vaihdoksiakaan voi tuskin sanoa heikennyksiksi. Ainakin Kari Häkämiehen nostaminen sisäministeriksi oli vahva veto. Samoin ryhmäpuheenjohtajat Erkki Tuomioja ja Martti Korhonen ovat kokeneita konkareita.

Vihreiden roolin kehittymistä voi odottaa mielenkiinnolla. Puheenjohtaja Satu Hassin nousu hallitukseen ja puolikkaan salkun lisäys saattaa terävöittää puolueen hallituspolitiikkaa. Mielenkiintoista on nähdä, millaisen kannan Hassi ottaa alkuperäisluonnon suojeluun, tähän astihan hänet on tunnettu lähinnä energiakannoistaan.

Vasemmistoliiton ongelmaksi saattaa nousta maailman muutos. Jos nimittäin neljän vuoden aikana Suomen ulkopoliittisessa ympäristössä tapahtuu muutoksia, jotka pakottavat arvioimaan uudelleen ulkopolitiikan perusratkaisuja, niin epäilystä ei ole mistä konservatiivit tuolloin löytyvät.

Tällaisessa ilmapiirissä politiikka on kuitenkin vaikeinta oppositiolle. Suomen aloittaessa EU-puheenjohtajakautensa Esko Aho ja Keskusta joutuvat valitsemaan konsensuksen ja kivien heittelyn välillä. Kummastakaan asemasta ei ensi talvena ole kiitollista nousta presidenttiehdokkaaksi.

PETE PAKARINEN