Kansainvälisen kapitalismin kriisi

George Soroksen mukaan maailmanlaajuiset rahoitusmarkkinat ovat luonnostaan epävakaat. Selvänä osoituksena tästä voidaan pitää Aasiasta toissa kesänä alkanutta finanssikriisiä, joka tarttui sittemmin myös Venäjään ja Latinalaiseen Amerikkaan.

- Niin kauan kuin kapitalismi on vallalla, rahan tavoittelu käy kaikkien muiden yhteiskunnallisten näkökohtien edellä, Soros kirjoittaa kirjassaan Kansainvälisen kapitalismin kriisi.

Hän arvostelee kärkevästi nykyistä markkinafundamentalismiksi nimittämäänsä oppia, jonka nimiin politiikan ja talouden huippuvaikuttajat vannovat. Opin ytimessä on ajatus siitä, että yhteinen etu toteutuu luonnostaan "näkymättömän käden" kautta, kun kaikki toimijat saavat ajaa markkinoilla omia etujaan. Yhteisten päätösten katsotaan vain vinouttavan markkinamekanismia. Soroksen mielestä juuri markkinafundamentalismi on päästänyt rahoituspääoman mellastamaan vapaasti ja heiluttelemaan niin yksilöiden kuin kansakuntienkin kohtaloa.

- Markkinoiden ehdoilla toimiminen tarkoittaa epävakauden hyväksymistä, mutta kuinka paljon epävakautta yhteiskunta kestää? Markkinaoppien lisäksi tarvitaan toisenlaista oppia: rahamarkkinoiden vakauden säilyttämisen pitäisi olla julkisen politiikan nimenomainen päämäärä, Soros painottaa.

Perusarvoista rahan palvontaan

Edellisen kerran kansainvälinen kapitalismi hallitsi maailmaa 1800-luvulla, mutta sen valtakausi päättyi ensimmäiseen maailmansotaan. Soroksen mukaan järjestelmä oli tuolloin vakaampi kuin nykyisin. 1800-luvun kapitalismilla oli vain yksi valuutta eli kulta, kun taas nykyisin kolme päävaluuttaa, dollari, euro ja jeni, hankautuvat toisiaan vasten kuin mannerlaatat.

Soros katsoo myös arvojen muuttuneen 1800-luvulta nykypäivään. Ihmiset olivat ennen tiukemmin kiinni perusarvoissa.

- Oikeaa ja väärää, totta ja epätotta pidettiin objektiivisina mittareina, joihin ihmiset saattoivat luottaa, Soros muistuttaa.

Nykyisin nämä perusarvot ovat hänen mielestään rapautuneet ja antaneet tilaa esteettömälle oman edun tavoittelulle. Tänään kaiken edelle ajaa pyrkimys menestyä ja menestyksen ainoana mittarina pidetään rahaa. Soros varoittaa, että rahalliset arvot ja pakkomielteinen kilpailu eivät anna kestävää perustaa sosiaaliselle eheydelle.

Markkinoiden ylilyöntien korjaaminen edellyttää poliittisia toimia, mutta politiikassakin voidaan lyödä yli. Ratkaisuksi näihin ongelmiin Soros nostaa tieteenfilosofi Karl Popperin ajatukset avoimesta yhteiskunnasta.

Popperin mukaan avoimen yhteiskunnan perustan muodostaa oivallus siitä, että käsityksemme maailmasta on epätäydellinen ja toimintamme tuottaa tarkoittamattomia seurauksia. Avoimessa yhteiskunnassa nämä seikat tunnustetaan. Tämän vuoksi se ei rakennu absoluuttisten totuuksien varaan, kuten totalitaariset yhteiskunnat, vaan pyrkii jatkuvaan kehitykseen virheistä oppimalla.

Maailmanlaajuiset ratkaisut välttämättömiä

Nykymaailmassa suurimman uhkan avoimelle yhteiskunnalle muodostaa Soroksen mukaan juuri markkinavapauden oppi, joka antaa rahoituspääoman mellastaa vapaasti. Hän luonnehtiikin markkinafundamentalismia avoimen yhteiskunnan vääristyneeksi muodoksi.

Soroksen perusväittämäksi kiteytyy ajatus siitä, että välttämättömiä yhteiskunnallisia tarpeita on mahdoton toteuttaa markkinavoimia rajoittamatta. Hän kuitenkin korostaa, että kansainvälisen kapitalismin oloissa ratkaisuihin ei pidä pyrkiä kansallisvaltioiden pohjalta, vaan tavoitteeksi on asetettava maailmanlaajuisen yhteiskunnan kehittäminen.

- Itsenäisten valtioiden lakkauttaminen ei ole mahdollista eikä edes toivottavaa, mutta mitä tulee rajat ylittäviin maailmanlaajuisiin kysymyksiin, valtioiden pitää luopua itsemääräämisoikeudestaan kansainvälisten lakien ja instituutioiden hyväksi, Soros kirjoittaa.

Hän korostaa, että tällä hetkellä ei voida sitovasti sanoa, millaisia nämä lait ja instituutiot olisivat, vaan liikkeelle on saatava jatkuva prosessi, jonka kautta pyritään määrittelemään avoimen yhteiskunnan ihannemuoto. Olennaista tässä prosessissa on kansainvälisen kapitalismin ongelmien tunnustaminen.

STT-PP
16.4.1999