Vaalikauden kasvunäkymät varsin hyvät

VATT:n Kiander: Hallituksen työllisyystavoitteet realistisia



Kukaan tuskin yllättyi siitä, että uudelta hallitukselta ei ole odotettavissa uusia kujeita talouspolitiikassa. Vanha ja monien hyväksikin havaitsema linja jatkuu myös seuraavat neljä vuotta.


- Vallitseva talouspolitiikka näyttää sopivan niin hallituspuolueille kuin niiden taustatahoillekin eli ay-liikkeelle ja työnantajille, johtava ekonomisti Jaakko Kiander Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta toteaa.

Tärkeimpänä tavoitteena tälläkin vaalikaudella on työllisyyden kohentaminen. Kiander pitää hallitusohjelmassa esiin nostettuja työllisyystavoitteita varsin realistisina.

Hallitus pyrkii siihen, että vaalikauden lopussa 70 prosenttia työikäisistä on töissä. Tämä edellyttää noin 145 000 työpaikan nettolisäystä. Kiander huomauttaa, että edellisellä vaalikaudella pystyttiin luomaan 200 000 uutta työpaikkaa.

- Uusia työpaikkoja syntyy myös jatkossa, jos työllisyyttä pystytään verohelpotuksin parantamaan ja jos talouskehitys pysyy kohtuullisen hyvänä, Kiander arvioi.

Neljän vuoden aikana hallitus aikoo toteuttaa yhteensä kymmenen miljardin markan kevennykset tuloveroissa ja sosiaalimaksuissa.

Kiander luonnehtii linjausta maltilliseksi, koska yhtä suuret huojennukset ajettiin läpi myös edellisellä vaalikaudella vaikeimmissa olosuhteissa.

- Oikein radikaalilla ohjelmalla voitaisiin päästä 20 miljardin markan verokevennyksiin. Näin mittavaan ohjelmaan tosin sisältyisi suuria riskejä, Kiander toteaa.

Työllisyyskehityksen kannalta verokevennykset olisi hänen mukaansa järkevä painottaa pienipalkkaisiin. Näin voitaisiin lieventää verokiilaa, joka hankaloittaa juuri pienipalkkaisten työllistymistä.

- Mutta jos verokevennykset suunnataan liiaksi matalimpiin tuloluokkiin, seurauksena on verotuksen progression jyrkkeneminen. Siksi myös keski- ja suurituloisten verotusta tulee helpottaa, Kiander tähdentää.

Edellytykset neljän prosentin kasvuun

Viime vuosina Suomen talouskasvu on porskuttanut vahvasti, keskimäärin viiden prosentin vuosivauhtia. Kuluvana vuonna kasvu hidastuu viennin heikkenemisestä johtuen kolmen prosentin tuntumaan.

Useissa yhteyksissä on todettu, että kolmen prosentin talouskasvu muodostaa kriittisen pisteen, jossa työllisyyden koheneminen pysähtyy. Kianderin mukaan kyseessä ei kuitenkaan ole mikään raudanluja sääntö.

- Työllisyyden paraneminen jatkuu, koska kotimarkkinasektori lisää edelleen työvoimaa. Sitä paitsi viennin takkuaminen on väliaikainen häiriö, joka alkaa hellittää vuoden loppupuolella, Kiander arvioi.

Hän pitää täysin mahdollisena, että kuluvalla vaalikaudella Suomessa voidaan päästä noin neljän prosentin keskimääräiseen talouskasvuun. Tärkein kasvua tukeva tekijä on matala korkotaso, joka rohkaisee etenkin yksityistä kulutusta.

Lisäksi näkymiä parantaa se, että julkisella sektorilla ei enää ole odotettavissa mittavia leikkauksia.

- Tällä hetkellä ei ole syytä finanssipoliittisiin toimiin, vaikka kasvu hidastuukin. Mutta jos vaalikauden lopussa talouskasvu on nopeaa ja jos kotimaiset hinnat ja palkat alkavat nousta, aihetta saattaa silloin olla finanssipolitiikan kiristämiseen, Kiander pohtii.

Rakenteellinen työttömyys saatava aisoihin

Viime vuosina talouspolitiikassa on taisteltu valtion talouden vakauttamiseksi ja velkakierteen katkaisemiseksi. Jatkossa yhä tärkeämmälle sijalle nousevat pyrkimykset puuttua rakenteellisen työttömyyden ongelmiin.

Esimerkiksi Euroopan keskuspankki totesi viime viikolla ohjauskorkoa laskiessaan, että Euroopan työttömyysongelmat ovat ennen muuta rakenteellisia, eikä niitä voida juurikaan korkopolitiikalla helpottaa.

- EKP:n puheet ovat tyypillistä keskuspankkiretoriikkaa, eikä niitä pidä kirjaimellisesti ottaa. Kyllä koronlasku vaikuttaa myönteisesti euroalueen työllisyyteen, Kiander toteaa.

Hän tosin myöntää, että rakenteellisen työttömyyden ongelmiin täytyy pureutua. Verokiila lievenee työn verotusta laskemalla. Työttömät ja avoimet työpaikat puolestaan saadaan kohtaamaan toisensa edistämällä alueellista liikkuvuutta ja parantamalla työttömien valmiuksia koulutuksella.

- Alueellinen liikkuvuus tietysti on vaikea asia. Parasta olisi, jos työpaikkoja saataisiin luotua sinne, missä työttömiä on eniten eli Itä- ja Pohjois-Suomeen. Se kuitenkin on osoittautunut hankalaksi, Kiander muistuttaa.

Tähän mennessä rakenteellisen työttömyyden on arvioitu koskettavan Suomessa noin 200 000 henkilöä. Kiander uskoo luvun kuitenkin putoavan, kun verokiila lievenee ja työttömyysedut suhteellisesti heikkenevät.

- Mielestäni rakenteellisen työttömyyden kova ydin, eli sellainen joukko, joka on vaikeasti työllistettävissä, jää noin 100 000 henkilöön. Tähän joukkoon kuuluu ennen kaikkea ikääntyneitä pitkäaikaistyöttömiä, jotka tarvitsevat erityistoimenpiteitä, Kiander toteaa.

STT-IA
18.4.1999


TALOUS -SIVULLE