Äiti-Venäjä voi vaalien alla huonosti

Uuskapitalistit rahastivat markkinatalouden pikavoitot, uusi hyvinvointi on jäänyt syntymättä ja poliittinen järjestelmä on sekasortoinen ja osin korruption läpitunkema. Oikeusvaltiosta ei ole jälkeäkään, eikä taloudellisen rikollisuuden kitkemisessä ole onnistuttu.

Mittava länsiapu on valunut kuin vesi hanhen selästä ja menneen suurvalta-aseman kaipuu on jättänyt kansalaisiin syvän alemmuuden tunteen. Tämä kuvastuu epävarmana poliittisena tulevaisuudenkuvana sekä kasvavana länsivihamielisyytenä.

Venäjä on itse aiheutetussa heikkouden tilassa. Vanhasta suuruudesta on ovat jäljellä vain mittaamattomat öljyvarat ja ydinaseet. Lisäksi Venäjä on juuttunut toiseen Tshetshenian sotaan, joka toistaiseksi synnyttää laajaa kansallista yhteisymmärrystä, mutta joka pitkittyessään uhkaa johtaa entistä suurempaan poliittiseen hajaannukseen.

Venäjä etsii pelastusta vahvasta johtajuudesta

Tulevina kuukausina ratkeaa, keiden johdolla Venäjä kohtaa ensi vuosituhannen haasteet. Ensin toimitetaan duuman alahuoneen vaalit sunnuntaina 19. päivänä joulukuuta. Kesällä 2000 seuraavat presidentinvaalit.

Alahuoneen 450 edustajasta puolet valitaan paikallisista vaalipiireistä ja puolet valtakunnallisilta vaaliliittojen tai puolueiden listoilta. Tämä tekee tuloksista arvaamattomat ja vaalitulosten ennakoinnin mielipidemittausten avulla vaikeaksi. Niinpä mielipidemittaustuloksissa on suuri arviomarginaali.

Duumalla ei ole samaa asemaa, kuin eduskunnalla Suomessa. Venäjän hallintojärjestelmä on hyvin presidenttikeskeinen ja todellista valtaa käyttävät presidentti ja hänen luottamustaan nauttiva pääministerin johtama hallitus.

Hallituksen ei tarvitse nauttia niinkään duuman kuin presidentin luottamusta. Tosin nykyinen hallitus joutuu nojaamaan myös duumaan, koska ensi kesän presidentinvaaleista johtuu, ettei presidentti voi hajottaa duumaa.

Niinpä nykyinen hallitus onkin pääministeri Vladimir Putinin johdolla vakuuttanut ottavansa toiminnassaan huomioon duuman tahdon.

Vallitsevassa epävarmuuden ilmapiirissä elää vahvan johtajan kaipuu. Sairasteleva presidentti Boris Jeltsin ei kykene yksin vastaamaan tähän kaipuuseen, vaikka aika ajoin sitä yrittää. Tuekseen hän on saanut nimittämänsä varsin tuoreen ja kokemattoman pääministerin Putinin, sekä myöhemmin nostamalla tämän entisen tiedustelu-upseerin seuraajaehdokkaakseen ensi kesän presidentinvaaleissa.

Putinin johdolla hallitus haluaa osoittaa vahvaa johtajuutta. Tämä näkyy erityisesti suhtautumisena Tshetshenian sotaan, jossa Venäjän johto on valinnut päättäväisen linjan huolimatta kaikista lännen vastalauseista ja pakoteuhkista. Tätä linjaa jatkettaneen aina presidentinvaaleihin saakka tekeepä länsi mitä tahansa.

Valittu peräänantamattomuuden linja näkyy hyvin Venäjän johdon toiminnassa. Esimerkiksi Putinin ja pääministeri Paavo Lipposen puhelinkeskustelusta saa aivan eri kuvan venäläisiä kuin suomalaisia tiedotutusvälineitä seuraamalla.

Kolmanneksi lenkiksi kremliläiseen valtakolmikkoon on vahvasti nousemassa yhtenäisyys-puoluetta edustava hätätilaministeri Sergei Shoigu, jota Kreml käyttää puhemiehenään Tshetshenian sotaan liittyvissä kysymyksissä ja jonka puoluetta Putin epävirallisesti tukee.

Koska Jeltsinistä ei enää terveytensä puolesta ole vahvaksi johtajaksi jää jäljelle Tshetshenian sodan huippusuosituksi tekemä pääministeri Putin, jonka päättäväinen kanta Tshetshenian kysymykseen hivelee venäläisten kansallistuntoja.

Vaalien tulokseen liittyy paljon epävarmuutta

Venäjän historian kolmansien demokraattisten parlamenttivaalien tulosta on hyvin vaikea ennakoida. Mielipidemittausten tulosten hajonta on suurta. Mikä tahansa kolmesta merkittävimmästä puolueesta saattaa kohota suurimmaksi.

Suosikkeja ovat Kommunistit (KPRF), Yhtenäisyyspuolue sekä Isänmaamme Koko Venäjä (OVR).

Gennadi Zjuganovin johtamat kommunistit tavoittelevat vähintään 15 prosentin ääniosuutta kaikissa vaalipiireissä ja joiden kannatus osissa maata kohoaa lähes kolmannekseen. Asiantuntija-arvioissa ennustetaan kommunisteille asemaa suurimmasta puolueesta aina kolmanneksi suurimpaan puolueeseen saakka.

Näissäkin vaaleissa ratkaisevat ne, jotka eivät aio äänestää. Äänestysprosentiksi on tutkimuksissa saatu 60-65 prosenttia. Venäjällä näissä vaaleissa räjähdysmäisesti yleistyneen negatiivisen vaalimainonnan arvellaan laimentavan osanottoa vaaleihin.

Vaalitaistelu on ollut kovin skandaalipainotteista. Ehdokkaat syyttävät toinen toistaan kaikesta mahdollisesta aina palkkamurhasta alkaen. Tämän lokakampanjan vaikutusta äänestysaktiivisuuteen ei vielä tunneta.

Toiseksi suurimman puolueen asemaa ennakoidaan Moskovan pormestarin Juri Luzhkovin ja entisen pääministerin Jevgeni Primakovin johtamalle Isänmaa Koko Venäjä -puolueelle OVR:lle. Puolueen ennakoidaan tulevan toiseksi suurimmaksi ja saavan äänistä 10-18 %.

OVR:n asemia viimemittauksissa on kuitenkin heiluttanut hätätilaministeri Shoigun ja entisen olympiapainijan Alexander Karelinin johtamat Yhtenäisyys-puolueen esiinmarssi. Puolueen kannatus on Putinin tuella noussut räjähdysmäisesti ja sen uskotaan keräävän 10-20 % äänistä.

Kun duuman vaaleissa on käytössä viiden prosentin valtakunnallinen äänikynnys, ei pienpuolueilla ole sinne asiaa. Edellä mainittujen lisäksi ainoastaan Grigori Javliskin Yabloko eli Omena -puolueella katsotaan olevan olevan mahdollisuuksia kynnyksen ylittämiseen.

Palkkamurhia ja mafiayhteyksiä

Pyrky poliittiseen valtaan on Venäjälläkin kova. Vaalilistoilta on jouduttu tiputtamaan nk. mafiayhteyksistään tunnettuja ehdokkaita ja jopa epäiltyjä palkkamurhaajia.

Niinpä esimerkiksi Pietarin syyttäjänvirasto on vaatinut Venäjän korkeinta oikeutta kumoamaan kaupunginoikeuden päätöksen siitä, että usean palkkamurhan järjestämisestä epäilty paikallisparlamentin jäsen Juri Shutov voi olla ehdolla duuman vaaleissa.

Aiemmin keskusvaalikomissio pudotti listoilta entisen neuvostojohtajan Mihail Gorbatshovin murhaa yrittäneen miehen.

Jakovlevin esikunta on puolestaan joutunut kiistämään valtakunnallisten tv-kanavien vihjauksia, joiden mukaan myös duuman vaaleihin Isänmaa-Koko Venäjän valtakunnallisella listalla osallistuva kuvernööri tai tämän lähipiiri pitäisi yhteyttä rikollispomoihin.

Äänestäjät ovat siinä sivussa joutuneet keräilemään postilaatikoistaan kaikenlaisia panettelulappuja ja valekutsuja milloin minkin ehdokkaan muka järjestämään ruokatarjoiluun tai huvitilaisuuteen.

Kymmenettuhannet moskovalaiset osoittivat tiistaina mieltään presidentti Boris Jeltsiniä vastaan aivan Kremlin muurien kupeessa. Joukkokokous oli järjestetty Moskovan kaupunginjohtajan Juri Luzhkovin tueksi. Luzkov on tunnettu Kremlin vallanpitäjien vastustaja ja ehdolla uudelleen kaupunginjohtajaksi.

- Nämä ihmiset (Kremlissä) pelkäävät Moskovan kaupunginjohtajaa, Luzhkov huusi ääni väristen Punaisen torin liepeille kokoontuneille kuulijoilleen. Hän vaati loppua "kaaokselle ja valehtelulle".

Luzhkov pyrkii uudestaan kaupunginjohtajan virkaan ensi sunnuntaina pidettävissä vaaleissa. Hän kuuluu myös oppositioryhmä Isänmaa-Koko Venäjän johtajiin. Ryhmälle on ennustettu 9-12 prosentin ääniosuutta duuman sunnuntaisissa vaaleissa.

Imagonrakentajat asemissa

Parhaaseen läntiseen malliin Venäjän politiikkaan ovat kotiutuneet myös nk. imagonrakentajat ja poliittiset konsultit, jotka myyvät vaaleihin liittyviä imago- ja mainospalveluja kenelle tahansa maksukykyiselle asiakkaalle.

Perinteinen sosialistinen harmaus ei enää riitä. Ehdokkaat kiinnittävät huomiota pukeutumiseensa ja esiintymiseensä. Lisäksi ainakin Luzhkovin ja kommunistisen puolueen Zjuganovin kerrotaan käyneen plastiikkakirurgilla.

Toisaalta entinen pääministeri Viktor Tshernomyrdin ei usko imagotemppuihin. Hänen mielestään tuotteen pitää näyttää aidolta. Hän puolueensa Kotimme on Venäjä näyttäisi jäävän viiden prosentin äänikynnyksen alapuolelle.

Imagonrakentajien ammattikuntaan arvioidaan Venäjällä kuuluvan jo noin sata konsulttia. Kampanjakonsultaatioihin erikoistuneita PR-yrityksiä on viitisentoista. Niistä tunnetuin on Nikkolo M, joka tuli tunnetuksi varmistaessaan Boris Jeltsinin uudelleenvalinnan 1996 tilanteessa, jossa Jeltsinin kannatus vielä kuusi kuukautta ennen vaaleja oli vain kolme prosenttiyksikköä.

Näissä vaaleissa Nikkolo M:n asiakkaana on sata ehdokasta - mukaan lukien kaksi entistä pääministeriä.

Likainen vaalikampanja

Tähänastista vaalikampanjaa voidaan luonnehtia likaiseksi. Kampanjaa eivät ole hallinneet visiot, vaan henkilöt. Radio ja TV ovat suoltaneet ilmoille negatiivisia henkilöihin käyviä mainoksia sen sijaan, että joku olisi mainostettu aatteita.

Venäjän puolueet ovat pikemminkin henkilö- kuin asiakeskeisiä. Niinpä myös poliittinen mainonta on henkilökeskeistä. Tämäkin taas heikentää mahdollisuuksia ennustaa vaalitulosta.

Duuman vaaleissa puolet alahuoneen 450 jäsenestä valitaan alueilta ja puolet suoraan puolueiden listoilta. Puolueilta edellytetään kuitenkin viiden prosentin äänikynnyksen ylittämistä.

Negatiivinen kampanjointi keskittyy televisioon, joskin Internetin käyttö sen halpuuden vuoksi on lisääntynyt. Loanheiton päämaaliksi on joutunut Kremlin suosion menettänyt Moskovan pormestari Luzhkov. Maksetun mainonnan lisäksi loanheittoa esiintyy televisiokanavien omistuksesta johtuen myös tv-ohjelmissa.

TIMO KERVINEN
17.12.1999

Ulkomaat -sivulle