Eurooppa-neuvosto - Kosmetiikan ammattilaiset Venäjää painostamassa
Kansallisen suvereniteetin rautainen laki hallitsee lännen ja Venäjän välisestä retoriikkaa. Eurooppa-neuvoston huippukokouksessa julkistettu Tshetsheniaa käsittelevä julkilausuma on näennäisestä kovuudestaan huolimatta Venäjää ja sen kansallisia intressejä ymmärtävä ja myötäilevä.Tshetsheniaa koskevassa kannanotossaan EU-johtajat totesivat, että Venäjällä on täysi oikeus puolustaa alueellista koskemattomuuttaan ja ryhtyä toimiin terrorismia vastaan.
Lausunto tarkoittaa sitä, että 1830-luvulta saakka itsemääräämisoikeutensa puolesta taistelleet ja 1990-luvun alussa Neuvostoliiton hajottua melkein itsenäistyneet tshetsheenit eivät täytä Euroopan unionin kriteerien valossa itsenäisen valtion tunnusmerkkejä.
Mikäli Venäjällä on oikeus kansallisiin intresseihinsä vedoten puolustaa kansallisia etujaan alistamalla alueen myös tulevaisuudessa hallintaansa, ei kysymys ole enää kansainvälisen oikeuden periaatteiden löyhästä tulkinnasta. Tällöin on puhuttava vanhakantaisen poliittisen realismin doktriinin hiljaisesta hyväksymisestä.
Niccolò Machiavelli totesi aikoinaan, että valtiolla (ruhtinaalla) on oikeus moraalisista pidäkkeistä vapaana toimijana puolustaa etujaan. Etujen puolustamiseksi sota, kuten von Clausewitz sen osuvasti totesi, on vain yksi käytettävissä oleva poliittisen vallankäytön muoto.
Valtiot ovat periaatteessa kaikki samanveroisessa asemassa. Suurvallalla on kuitenkin suuremmat intressit. Sillä on oltava oikeus harjoittaa haluamaansa kansallisia etujaan turvaavaa politiikkaa.
Venäjää kohtaan suunnattu painostus on parhaimmillaankin ollut vain kosmeettista. Tämä tuli erityisesti esille AFP:n kautta maailmalle julkaistussa Javier Solanan lausunnossa, jossa hän siteerasi mielestään kovaa Helsingin julkilausumaa.
Solanan mukaan "on välttämätöntä jatkaa poliittista painostusta ja ehkäpä myös taloudellistakin, mutta meidän on huomioitava myös lännen ja Venäjän suhteiden yleisempikin kehitys."
Venäläisten motiivit
Venäläiset ovat taistelleet Tshetsheniassa 1830-luvulta saakka. Perimmäisenä motiivina tuossa taistelussa ovat olleet vuosikymmeniä Kaukasuksen öljyvarat. Groznyissa sijaitsevat lähteet ovat parhaimmillaan muodostaneet noin kolmanneksen koko Venäjällä (vuonna 1932) tuotetusta öljystä.
Tshetshenian öljytuotannon merkitys on kuitenkin viimeisten vuosikymmenien aikana vähentynyt, mutta alueen strateginen asema on sitä vastoin korostunut.
Hyviä tuloksia arvioitaessa Tshetshenian ongelmien todellista luonnetta saa harjoittelemalla kartanlukua. Groznyi on raakaöljyn kuljetusten kannalta nyt ja tulevaisuudessa erittäin merkittävä yhteyskohta. Se on luonteva solmukohta Kazakstanista Venäjän läpi Mustalle merelle ja toisaalta Kaspianmeren rannalta Bakusta kulkeville öljyputkille.
Venäläisten intressit ovat helposti huomattavissa. Alexander Ruzskyn Nezavisimaya Gazetassa elokuussa 1998 julkaisemassa artikkelissa hahmotellaan Venäjän strategista näkemystä suhteessa Tshetsheniaan seuraavasti:
"Venäläisiä kiinnostaa uusi mahdollisesti Tshetshenian läpi rakennettava öljyputki siinä tapauksessa, että se on venäläisten hallitsemalla maaperällä. Tämä lisäisi venäläisten taloudellista valtaa käyttävän eliitin kiinnostusta venäläis-tshetshenialaisten suhteiden kehittämistä kohtaan."
Lännen intressit
Öljyteollisuuden näkökulmasta asiaa tarkasteltuna saa lännen pehmeys Venäjää kohtaan ymmärrettävän kontekstin. Euroopan unionin jäsenvaltioiden ehdoton intressi on häiriöttömien öljykuljetusyhteyksien säilyttäminen riittävän korkealla ja taloudellisesti kannattavalla tasolla.
Kaspianmerellä oleva öljyntuotanto ja -jalostuskonsortio on lisäksi merkittävältä osin läntisessä omistuksessa, jolloin läntiset taloudelliset intressit Tshetshenian alueen pitämiseksi toimiltaan ennakoitavissa olevan suurvallan käsissä, on luonnollisesti Euroopan unionin jäsenvaltioiden intressien mukaista.
Mitä tästä jää sitten käteen? Eurooppa-neuvosto kaikesta profiilin nostostaan huolimatta ei pidä huonona asiana, sitä että Tshetshenia on myös tulevaisuudessa osa äiti-Venäjää. Sen taloudelliset intressit ovat liian suuret, jotta se voisi tukea pienen ja epävakaan itsenäisen Tshetshenian valtiollista olemassaoloa.
TACIS-määrärahojen osittainen siirtäminen humanitaarisen avun puolelle sekä muut mahdolliset poliittiset ja taloudelliset sanktiot ovat vain kosmetiikkaa todellisten kansainvälispoliittisten realiteettien edessä.
PETRI SUTINEN
17.12.1999
