Heidi Hautala siirtäisi valtaa kansalle
Heidi Hautala ehti toimia liki vuoden päivystävänä presidenttiehdokkaana. Aika ja matka tuskin ovat ehdokasta hyydyttäneet, sillä vaalitaistoon Hautala käy muiden tahdissa. Kampanjointi ohitti europarlamentin vasta tällä viikolla, tammikuussa on pakko jo vähän lintsatakin.Sanotaan, että utopiat ovat kadonneet politiikasta. On vain reaalipolitiikkaa ja erilaisia uhkia. Vihreiden presidenttiehdokas Heidi Hautala näkee tulevaisuuden perusuhkana sen, että demokratiat eivät kehityksessään pysy talouselämän vallan kasvun tahdissa.
- Se mikä lisää voimattomuutta on, että mittakaava on maailmanlaajuinen. On vaara, että ihmiset menettävät mahdollisuutensa vaikuttaa asioihin, joita on pidetty hyvin keskeisinä arvoina. Demokratia on sitä varten, että jokaisen kansalaisen ääni kuuluu.
Hautala maalaa näkymän, jossa kilpailupaineissa elävät yritykset joutuvat hakeutumaan sinne missä olosuhteet ovat niille suotuisimmat ja valtiot ja kunnat pystyvät yhä huonommin pitämään verotuloistaan kiinni. Näin hyvinvointiyhteiskunnan näkymä on kilpailupaineen kasvaessa heikko eikä kehitykselle ole näkyvissä päätepistettä.
Tästä globaalin talouden uhasta kehittyy Hautalan utopia. Poliitikothan ovat synnyttäneet nykyisen tilanteen, hän muistuttaa. Ajatuksena on ollut, että talouden kiihtyminen tuo yhä enemmän jaettavaa kaikille, mutta se ei Hautalan mukaan aivan toimi. Demokratiaa pitäisi samalla kehittää.
Hautalan ehdotus on vahvistaa ihmisten vaikutusmahdollisuuksia lähiympäristöstä alkaen. Luoda tavat, joilla ihmiset voivat vaikuttaa niin paikallisiin kuin maailmanlaajuisiinkin asioihin.
- Pitäisi kannustaa ihmisiä voittamaan voimattomuuden tunne.
Suomessa se Hautalan mukaan ilmenee niin, että kansalaiset eivät luota poliitikkoihin ja aivan syystä. Kun lupauksia paremmasta on vaikea lunastaa, niin realistisimmat poliitikot eivät edes lupaa mitään.
- Aina pitäisi luoda visio siitä, että elämä voi muuttua paremmaksi, eikä se tarkoita pelkästään aineellista.
Kansanäänestykset sitoviksi
- Millaisia vaikutusmahdollisuuksia ihmisillä sitten on, kysyy Hautala ja vastaa saman tien itselleen: eipä paljon muuta kuin äänestäminen ja ehdokkaaksi ryhtyminen. Suomessa oli varaa ottaa pieni riski ja laajentaa demokratiaa, niin että puhtaasti edustuksellista demokratiaa täydennettäisiin suorilla poliittisilla oikeuksilla.
Kansanäänestyksillä ja kansalaisaloitteilla kansalaiset sanoisivat viimeisen sanan ja asiat voitaisiin palauttaa kansalaisten ratkaistaviksi, pohtii Hautala. Nykyiset neuvoa-antavat kansanäänestykset ovat hänen mielestään ohuella pohjalla.
- Niiden toteutuminen riippuu edustuksellisten päättäjien hyvästä tahdosta eikä sitä oikeastaan voida pitää demokratiana. Muusta kuin kunnalliselämästä meillä puuttuu mahdollisuus kansalaisaloitteeseen, niin että muutkin kuin kansanedustajat voisivat panna asioita vireille.
Kuten muutkin kansanäänestyksen puolestapuhujat, viittaa Hautalakin mallissaan Sveitsiin. Samassa hengenvedossa hän korostaa, ettei suinkaan tarkoita että Suomessa pitäisi olla kansanäänestys joka sunnuntai. Kansanäänestys kuitenkin loisi kansalaisille uuden perspektiivin siitä, että asioihin voidaan vaikuttaa.
Hautala näkisikin presidentintehtävänään mieluusti perustuslain siirtämisen uudelle vuosituhannelle. Vastikään uudistettua perustuslakia olisi nimittäin seuraavassa vaiheessa korjattava kansanvallan suuntaan.
Globaalinen federalismi
Kansalaisten ja kansanvallan korostaminen kumpuaa Hautalan näkemyksissä globaalien markkinoiden kilpailupaineista. Kansallinen hyvinvointivaltio on yksin heikko puolustamaan itseään. Niin on sen kansalainenkin.
- Olen puhunut kampanjassani siitä, että poliitikkojen olisi syytä miettiä millaisia reiluja pelisääntöjä kansainvälistyville markkinoille voitaisiin luoda. Useimmat ovat sanoneet, että eihän se ole mahdollista, mutta minä väittäisin, että se on mahdollista.
- Se vaatisi ensiksi sen, että valtiot tunnustavat, että ne ovat jo luovuttaneet itsemääräämisoikeuttaan itseltään, jolloin esimerkiksi Euroopan unionin mielekkyys käy tästä näkökulmasta ilmi. Se on riittävän suuri vaikuttaakseen omalla alueellaan siihen, että talouden voimat ja yhteiskunnalliset voimat tulevat uudelleen tasapainoon.
Hautala muistuttaa, että EU voi vaikuttaa tähän myös maailmanlaajuisesti.
- Globaalinen federalismi, sanoo Hautala.
YK:n inhimillisen kehityksen raportista nappaamaansa käsitettä hän selventää kertomalla ideaksi luoda sellainen näköala, jossa ihmiset voivat vaikuttaa asioihinsa paikalliselta tasolta, omasta korttelistaan, maailmanlaajuiselle tasolle.
- Tämä on sellainen myönteinen utopia, jota lähtisin ajamaan.
EU:n tiivistäminen
Hautalan näkemykset liittyvät läheisesti myös EU:n kehitykseen. Pyrkimyksiin rakentaa yhteistä veropolitiikkaa, ympäristöpolitiikkaa kuin yhtä hyvin sosiaalipolitiiikkaakin. Kotimaista keskustelua hänen mukaansa kuitenkin vielä haittaa ahdistus siitä, että maailma ei enää ole sellainen kuin 70-luvulla, jolloin ehkä voitiin puhua jotain itsemääräämisoikeudesta.
- Se mikä näyttää monille uhkalta merkitsee myös muutosta ja mahdollisuutta ja on todennäköisesti mahdollisuus parempaan. Tähän yhteyteen pitäisi Hautalan mielestä myös asettaa keskustelu EU:n liittovaltiokehityksestä.
- Siinä kyse ei voi olla Brysselistä johdetusta keskushallinnosta, joka määräisi ihmisten elämän pienistäkin yksityiskohdista, vaan kehityksen pitää johtaa siihen, että ihmisillä on aidosti mahdollisuuksia vaikuttaa ylöspäin.
- Niinistön ponnistelut yhteisen lähdeverokannan luomiseksi voidaan nähdä tässä yhteydessä, mutta niitä hirveän harvoin selitetään näin, Hautala huomauttaa.
Mielenkiintoista on, että myös eurooppalaiset intellektuellit alkaen Pierre Bourdieusta ja Jürgen Habermasista hahmottelevat utopiaa EU:n yhteisestä talous- ja sosiaalipolitiikasta. Heille se näyttäytyy mahdollisuutena siirtää hyvinvointivaltion idea ylikansalliselle tasolle.
Hautalan mielestä nyt tarvittaisiin valistusprosessia, sillä maailman muutoksessa ihmisten toimintapuitteet ovat nyt aivan erilaiset kuin kaksi vuosikymmentä sitten.
- Me eletään jälkikuvien maailmassa ja hahmotetaan maailmaa niin kuin se olisi entisensä. Ajattelisin, että Suomen seuraavan presidentin tehtävä on auttaa hahmottamaan tällaista muutosta ja etsiä myönteisiä toimintamahdollisuuksia tilanteessa, jossa koetaan voimattomuutta ja kyvyttömyyttä hallita edes omaa elämää.
Taktiikka kiinnostaa
Ihmisten osallistumista korostavalle presidenttiehdokkaalle sopii ettei hän korosta omaa valtaansa ja asemaansa. Haastattelun jälkeen siirrymme Joensuun teatteriravintolan kabinettiin toimittajalounaalle.
Tässäkin yhteydessä Hautala eroaan muihin ehdokkaisiin - hänelle uusi perustuslaki ja sen mukanaan tuoma asema sopii mainiosti. Presidenttiehdokkaan mielestä presidentti ei tarvitse niinkään valtaa kuin arvovaltaa.
Tähän ideaan liittyy myös Hautalan mukaan se, että presidentin toimikaudet voitaisiin rata yhteen. Yksi kausi osoittaisi hänen mielestään, että kukaan presidentti ei ole korvaamaton. Samalla se sitoisi presidentin tiukemmin aikaansa. Maailman nopeassa muutoksessa viimein myyntipäivä voi kulua kuudessa vuodessa umpeen. Hautala ei itsekään ole varma olisiko enää kuuden vuoden kuluttua kelpo presidenttiehdokas.
Niin toimittajia kuin myöhemmin iltapäivällä Carelicumin auditorioon kokoontunutta vajaan sadan hengen yleisöä kiinnostaa tietysti myös taktiikka. Eritoten se kenen taakse Vihreät ryhmittäytyvät vaalien toisella kierroksella.
Hautala väistää kysymyksen tyylikkäästi. Kansanvaalissa ja modernissa yhteiskunnassa äänten testamenttaaminen tuskin onnistuisi. Pienten galluplukujen kuningatar korostaa täälläkin, että ihmisten pitäisi äänestää suoraan suosikkiehdokastaan vailla taktikointia toisen kierroksen asetelmista.
Puoluesihteeri Ari Heikkisen mukaan Vihreillä on menettelytapa mietittynä. Toisen kierroksen kandidaatit kutsutaan puolueen valtuuskunnan eteen ja sen jälkeen on pohdinnan paikka. Sitä paitsi, Heikkinen muistuttaa, puolueenkin monet näkyvät henkilöt tekevät kuitenkin omat päätöksensä. Ja niinhän kansanvaalissa kuitenkin käy.
PETE PAKARINEN
17.12.1999
