Asenteet ratkaisevat tietoajan koulussa
Opettajien ja oppilaiden asenteista on tulossa koulutuksen keskeinen haaste tietoyhteiskunnassa.
Opetushallituksen tuore raportti viestintätekniikan
koulukäytöstä painottaa, että opettajien perus- ja
täydennyskoulutus pystyy välittämään vain pienen
osan kaikista lähivuosina tarvittavista tiedoista ja
taidoista.
Siksi opettajissa pitäisi sytyttää myös
mielenkiinto uusien mahdollisuuksien pohtimiseen
sekä menetelmien ja välineiden rohkeaan
kehittämiseen, todetaan Jukka Koiviston, Liisa
Huovisen ja Leena Vainion kirjoittamassa
raportissa Opettajat oppimisympäristöjen
rakentajina.
Kun koulunkäynti käy yhä "virtuaalisemmaksi" ja
omatoimisemmaksi, myös koululaisten
pohjatietojen, oppimistaitojen ja motivaation
merkitys korostuu.
Tuoreiden tutkimustietojen
mukaan erot näyttävät tällöin kasvavan erittäin
voimakkaasti, raportti kertoo. Kierre lähtee kotoa,
sillä lasten tiedot ja asenteet ovat lujasti
sidoksissa perhetaustaan.
Kirjoittajat varoittavatkin virtuaaliopetuksen
liiasta lisäämisestä, kun koulujärjestelmän vastuu
kohtuullisen tasa-arvon säilyttämisestä lisääntyy.
Opettajaa tarvitaan yhä kasvattajaksi, ei
pelkästään verkkovalmentajaksi.
Irtokurssit aikansa eläneet
Opettajankoulutus on joka tapauksessa tärkeässä
roolissa. Raportti tähdentää, etteivät irralliset
atk-kurssit ole enää tätä päivää ainakaan uusien
opettajien koulutuksessa.
Sen sijaan
tietotekniikkaa on totuttava käyttämään
luontevasti tärkeänä opetusmenetelmänä muiden
joukossa.
Tekniikan itsensä on toki senkin oltava
hallussa niin hyvin, että opettaja voi liikoja
miettimättä keskittyä itse opettamiseen.
Jokaisen suomalaisen opettajan olisi vähintäänkin
ymmärrettävä tietokoneiden hyötyohjelmia sekä
hallittava niin sähköpostin, uutisryhmien,
postituslistojen, WWW-selainten,
ryhmätyöohjelmien, video- ja audiovälinten kuin
oman oppiaineen erityissovellutustenkin käyttö.
Verkkojen tulisi olla tuttuja oppimisympäristöjä,
ja intoa pitäisi vielä riittää alan kehityksen
seuraamiseen ja oman osaamisen
täydentämiseen, luetellaan raportissa.
Samalla olisi opittava sekin, ettei opettajan enää
sovi vetää luokkansa ovea kiinni perässään.
Tietoajan koulussa tieto jaetaan ja työtä tehdään
yhdessä kuin innovatiivisessa yrityksessä
konsanaan: tiimeissä ja verkoissa,
opettajanhuoneessa ja vaikka vanhempien
kanssa.
Turvallinen koulu ja markkinakoulu
Raportin laatijat ovat hahmotelleet näkyviin kaksi
mahdollista ääripään kehityssuuntaa:
oppimisyhteiskunnan koulun ja markkinavetoisen
koulun.
Kilpailevista visioista ensimmäinen voi kuulostaa
ihanteena tutulta. Siinä turvallinen kunnallinen
koulu kasvattaa lapsia yhteiskunnan normeihin ja
huolehtii kaikkien oppimisesta.
Eriyttäminen takaa
kaikille parhaat mahdolliset tulokset, opettajat on
koulutettu hyvin ja koulun varustukseen
panostetaan runsaasti rahaa.
Tasa-arvoa ei kuitenkaan enää etsitä yhdestä
muotista, vaan tunnustamalla yksilöiden erot.
Tietotekniikka tulee apuun, sillä lahjakkaat saavat
kiitää virtuaalikaistaa ja opettajilta jää aikaa
hitaammille.
Yhteiskunnan vahva panostus näkyy
esimerkiksi teknisinä tukihenkilöinä, jotka
vapauttavat opettajat opettamaan. Yritysten raha
hyväksytään avuksi, mutta koulu pitää kiinni
itsenäisyydestään.
Sen sijaan markkinakoulun mallissa unelma
koulutuksen tasaveroisuudesta kuopataan.
Valtiovalta panee uskonsa vapaisiin markkinoihin
ja kuluttajan viisaisiin valintoihin. Rahalla saa
parasta: laatuopetuksen yksityiskoulussa, kunnon
oppimateriaalit, täydennyskoulutusta opettajille,
kunnon tekniikkaa kotiin.
Varakkaat koulut ostavat
apua yrityksiltä, yritykset sponsoroivat sopivia
kouluja ja saavat yhä enemmän sanansijaa itse
opetuksessa.
Samaan aikaan "tavallisessa koulussa"
oppimismotivaatio alkaa hukkua ja koulun
keskeyttäminen lisääntyy, pelkäävät raportin
kirjoittajat
STT-IA
17.12.1999
Kotimaa -sivulle
|