Asenteet ratkaisevat tietoajan koulussa
Opettajien ja oppilaiden asenteista on tulossa koulutuksen keskeinen haaste tietoyhteiskunnassa.Opetushallituksen tuore raportti viestintätekniikan koulukäytöstä painottaa, että opettajien perus- ja täydennyskoulutus pystyy välittämään vain pienen osan kaikista lähivuosina tarvittavista tiedoista ja taidoista.
Siksi opettajissa pitäisi sytyttää myös mielenkiinto uusien mahdollisuuksien pohtimiseen sekä menetelmien ja välineiden rohkeaan kehittämiseen, todetaan Jukka Koiviston, Liisa Huovisen ja Leena Vainion kirjoittamassa raportissa Opettajat oppimisympäristöjen rakentajina.
Kun koulunkäynti käy yhä "virtuaalisemmaksi" ja omatoimisemmaksi, myös koululaisten pohjatietojen, oppimistaitojen ja motivaation merkitys korostuu.
Tuoreiden tutkimustietojen mukaan erot näyttävät tällöin kasvavan erittäin voimakkaasti, raportti kertoo. Kierre lähtee kotoa, sillä lasten tiedot ja asenteet ovat lujasti sidoksissa perhetaustaan.
Kirjoittajat varoittavatkin virtuaaliopetuksen liiasta lisäämisestä, kun koulujärjestelmän vastuu kohtuullisen tasa-arvon säilyttämisestä lisääntyy. Opettajaa tarvitaan yhä kasvattajaksi, ei pelkästään verkkovalmentajaksi.
Irtokurssit aikansa eläneet
Opettajankoulutus on joka tapauksessa tärkeässä roolissa. Raportti tähdentää, etteivät irralliset atk-kurssit ole enää tätä päivää ainakaan uusien opettajien koulutuksessa.
Sen sijaan tietotekniikkaa on totuttava käyttämään luontevasti tärkeänä opetusmenetelmänä muiden joukossa.
Tekniikan itsensä on toki senkin oltava hallussa niin hyvin, että opettaja voi liikoja miettimättä keskittyä itse opettamiseen.
Jokaisen suomalaisen opettajan olisi vähintäänkin ymmärrettävä tietokoneiden hyötyohjelmia sekä hallittava niin sähköpostin, uutisryhmien, postituslistojen, WWW-selainten, ryhmätyöohjelmien, video- ja audiovälinten kuin oman oppiaineen erityissovellutustenkin käyttö.
Verkkojen tulisi olla tuttuja oppimisympäristöjä, ja intoa pitäisi vielä riittää alan kehityksen seuraamiseen ja oman osaamisen täydentämiseen, luetellaan raportissa.
Samalla olisi opittava sekin, ettei opettajan enää sovi vetää luokkansa ovea kiinni perässään. Tietoajan koulussa tieto jaetaan ja työtä tehdään yhdessä kuin innovatiivisessa yrityksessä konsanaan: tiimeissä ja verkoissa, opettajanhuoneessa ja vaikka vanhempien kanssa.
Turvallinen koulu ja markkinakoulu
Raportin laatijat ovat hahmotelleet näkyviin kaksi mahdollista ääripään kehityssuuntaa: oppimisyhteiskunnan koulun ja markkinavetoisen koulun.
Kilpailevista visioista ensimmäinen voi kuulostaa ihanteena tutulta. Siinä turvallinen kunnallinen koulu kasvattaa lapsia yhteiskunnan normeihin ja huolehtii kaikkien oppimisesta.
Eriyttäminen takaa kaikille parhaat mahdolliset tulokset, opettajat on koulutettu hyvin ja koulun varustukseen panostetaan runsaasti rahaa.
Tasa-arvoa ei kuitenkaan enää etsitä yhdestä muotista, vaan tunnustamalla yksilöiden erot. Tietotekniikka tulee apuun, sillä lahjakkaat saavat kiitää virtuaalikaistaa ja opettajilta jää aikaa hitaammille.
Yhteiskunnan vahva panostus näkyy esimerkiksi teknisinä tukihenkilöinä, jotka vapauttavat opettajat opettamaan. Yritysten raha hyväksytään avuksi, mutta koulu pitää kiinni itsenäisyydestään.
Sen sijaan markkinakoulun mallissa unelma koulutuksen tasaveroisuudesta kuopataan. Valtiovalta panee uskonsa vapaisiin markkinoihin ja kuluttajan viisaisiin valintoihin. Rahalla saa parasta: laatuopetuksen yksityiskoulussa, kunnon oppimateriaalit, täydennyskoulutusta opettajille, kunnon tekniikkaa kotiin.
Varakkaat koulut ostavat apua yrityksiltä, yritykset sponsoroivat sopivia kouluja ja saavat yhä enemmän sanansijaa itse opetuksessa.
Samaan aikaan "tavallisessa koulussa" oppimismotivaatio alkaa hukkua ja koulun keskeyttäminen lisääntyy, pelkäävät raportin kirjoittajat
STT-IA
17.12.1999
