Muut lehdet maanantaina 20.12.1999

Demari pohtii alueellisten kehityserojen kasvua

Alueellisten kehityserojen kasvaminen on saanut joukon merkittäviä kansalaisia yhtymään vetoomukseen, jolla pyritään saamaan aikaan rajua muuttoliikettä hillitseviä ratkaisuja. Vetoomuksen allekirjoittajina on mm. korkeita virkamiehiä, tiedemiehiä ja talouselämän vaikuttajia - sekä nykyisiä että jo eläkkeelle siirtyneitä.

Vetoomus on toimitettu presidentti Martti Ahtisaarelle, pääministeri Paavo Lipposelle (sd.), alue- ja kuntaministeri Martti Korhoselle (vas.) sekä eduskuntaryhmille ja presidenttiehdokkaille. Tarkoitus on luonnollisesti, paitsi vaikuttaa, myös herättää huomiota. Toivottavasti allekirjoittajat tiedostavat, että heidän joukossaan on henkilöitä, jotka itsekin ovat aluekehitykseen vaikuttavan toimijan asemassa.

Sisäministeriön viime viikolla julkistamasta aluebarometristä ilmenee, että kehityserot ovat lisääntyneet sekä eri maakuntien välillä että maakuntien sisällä keskusseutujen ja muiden kuntien kesken. Kysymyksessä ei siten ole asetelma etelä vastaan pohjoinen, vaan ongelmat ovat paljon monimutkaisempia ja hienojakoisempia.

Yhteiskunnan vaikuttajien vetoomuksessa on paljon asioita, jotka ovat kannatettavia periaatteessa ja myös käytännössä sikäli, kuin niihin on taloudellisia mahdollisuuksia. On näet hyvä muistaa, että hirmuinen velkataakka painaa valtiontaloutta, ja epävarmoihin kokeiluihin ei ole varaa, vaikka tavoitteet olisivat kuinka hyviä.

Mutta liian raju muuttoliike on vakava ongelma, josta kärsivät sekä syrjäseudut että muuttoliikkeen kohdekunnat. Siksi esimerkiksi yhteiskunnan perusrakenteen toimivuus ja peruspalveluiden saatavuus koko maassa on perusteltu vaatimus - edellyttäen tietenkin, että rakenteille ja palveluille löytyy käyttäjiä.

Vaikuttajien vetoomuksessa esiteltyjä vero- ja maksuhelpotuksia ja verovähennysoikeuksia kannattaisi ajatella huolellisesti läpi eikä tyrmätä niitä suoralta kädeltä. Maakuntayliopistojen niveltämisessä paremmin alueen yhteiskuntakehitykseen löytyy epäilemättä vielä käyttämättömiä mahdollisuuksia, samoin alueelliseen kehitykseen vaikuttavien viranomaisten yhteistyössä.

Euroopan unionin rahastoja pitää ilman muuta pyrkiä hyödyntämään viimeistä markkaa ja euroa myöten. Tarkkana tulee olla myös EU:n maataloudelle tarkoitettujen tukien saamisen kanssa.

On kuitenkin syytä muistaa, että nykyisen Lipposen hallituksen käytössä ovat maatalousneuvotteluissa EU-komission kanssa hyvin ratkaisevasti ne välineet, jotka Ahon hallitus aikanaan neuvotteli EU-liittymissopimukseen.

Hämeen Sanomat kaipaa lisää tehoa itärikollisuuden torjuntaan

Suomen ja Venäjän raja-alueilla tehostetaan viranomaisten yhteistyötä järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Asiasta sopivat viime viikolla sisäministeri Kari Häkämies (kok.) ja hänen venäläinen kollegansa Vladimir Rushailo.

Maiden välisellä yhteistyöllä halutaan puuttua erityisesti huumekauppaan, lapsipornon levitykseen, autovarkauksiin ja kaikenlaiseen salakuljetukseen.

Uusi kahdenvälinen sopimus syntyi todelliseen tarpeeseen. Hyvin suuri osa itärikollisuudesta on hyvin organisoitua, järjestäytynyttä ja sen takana on yhä useammin itämafia. Rikollisten otteet käyvät yhä kovemmiksi ja röyhkeys kasvaa.

Raja-alueiden järjestäytynyttä rikollisuutta - myös Viron ja yleensäkin Baltian suuntaan - ei saada kuriin kuin hyvin järjestetyllä viranomaisten yhteistyöllä, tehokkaalla rajavalvonnalla ja rikoslainsäädäntöä yhdenmukaistamalla.

Suomella ja Venäjällä on hyviä kokemuksia vuonna 1993 allekirjoitetusta kahdenvälisestä sopimuksesta. Vuotta myöhemmin sellainen solmittiin myös Viron, Latvian ja Liettuan kanssa. EU:n laajeneminen tarjoaa rikollisorganisaatioille koko ajan uusia soluttautumismahdollisuuksia länteen. Senkin vuoksi yhteistyötä rikollisuuden torjunnassa on tiivistettävä.

Itärikollisuudella - niin kuin kaikella järjestäytyneellä rikollisuudella - on taipumus kulkea ainakin yksi askel virkavallan edellä. Esimerkiksi Pietarin rikollisuutta on kuvattu yhdeksi kovimmista maailmassa.

Mitä järjestäytyneemmästä rikollisuudesta on kysymys, sitä enemmän se pyrkii olemaan piilorikollisuutta, jonka paljastaminen on vaikeaa paljon työvoimaa vaativaa. Yhden maan viranomaisten voimin työ ei yksinkertaisesti anna kunnon tuloksia.

Rikollisuuden torjumisen tehostaminen on tärkeää myös siksi, että rikollisten otteet kovenevat. On nähtävissä, että myös suomalainen rikollisuus raaistuu. Siitä on jo merkkejä.

Rikollisuuden torjuntaan on saatava niin paljon lisää voimavaroja, että työ on entistä enemmän myös ennalta ehkäisevää. Tehokas lainvalvontakoneisto ja viranomaisten laaja yhteystyö vaikeuttavat rikollisten toimintaa. Viranomaisten välisen tiedonkulun parantamiseksi tarvitaan lisää yhdysmiehiä.

Etelä-Suomen läänin poliisivoimien yhteistyön lisääminen ja kehittäminen itärikollisuuden torjunnassa on tarpeen vastakin, samoin yhteistyö poliisin, tullin, rajavartioston ja muun muassa sosiaaliviranomaisten kesken.

Länsi-Uusimaa kirjoittaa muuttoliikkeestä

Joukko "huolestuneiksi kansalaisiksi" luonnehdittuja julkisuuden henkilöitä julkisti loppuviikolla toimenpideluettelon, jolla halutaan hidastaa Suomen sisäistä muuttoliikettä.

Suomalaiset näyttävät valuvan vääjäämättä idästä ja pohjoisesta kohti eteläisintä Suomea, erityisesti pääkaupunkiseutua. Ongelmia syntyy tämän kansainvaelluksen molemmissa päissä: pohjoisessa kunnat autioituvat veronmaksajien lähtiessä, etelässä kunnat eivät ehdi vastata kasvavaan palvelujen tarpeeseen.

Tilastokeskuksen tuorein yhteenveto valmistui parahiksi tukemaan huolestuneiden kansalaisten julkituloa. Kunnasta toiseen muuttaa tänä vuonna 259 000 henkeä, mikä on 3 000 enemmän kuin viime vuonna. Muuttovoittaja on edelleen eteläinen Suomi. Muuttotappio koettelee pahimmin Lappia sekä Kainuuta, joiden väkiluku supistuu 1999 yli prosentin.

Viisas olisikin se hallitus, joka kykenisi päätöksillään tällaisen kehityksen pysäyttämään. Kansalaisdelegaatiokin suhtautuu omiin ehdotuksiinsa realistisesti. Päättäjät saavat muutenkin paljon ohjeita, mutta eipä meidän lausumastamme haittaakaan ole, lausui yksi huolestuneista, vuorineuvos Tauno Matomäki.

Muuttoliikkeen myötä on taas nostettu pintaan aiemminkin mieliä kuohuttanut ajatus joidenkin valtion laitosten tai oppituolien siirtämisestä pääkaupunkiseudulta maakuntiin. Nyt siirtolistan kärkeen on nostettu Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta, jota on soviteltu ensin Mikkeliin, sitten Poriin tietenkin tiedekunnan väen äänekkäiden protestien saattelemana.

Tällainen hajasijoittelu onkin vanhanaikainen konsti, jota harjoitettiin edellisen suuren muuttoaallon aikoihin, 1970-luvulla. Ei se konsti silloinkaan kansalaisia maakunnissa pidellyt, vaan muuttoliike jatkui.

Muuttoliike on seurausta taloudellisista tekijöistä, joihin poliittisin päätöksin on entistä vaikeampi vaikuttaa. Muuttajiakaan ei yleensä aja liikkeelle vaihtelunhalu vaan taloudellinen pakko. Matomäen kaltaisten talouselämän vaikuttajien liittyminen "huolestuneisiin kansalaisiin" on kuitenkin myönteinen merkki siitä, etteivät kaikki ns. markkinavoimatkaan ole valmiita hyväksymään vapautuneen talouden kaikkia seurauksia.

Koonnut: TK
20.12.1999

Muut lehdet -sivulle