Muut lehdet tiistaina 21.12.1999

Kansan Uutisten mukaan Putin voi jäädä puoliparlamentaarikseksi välivaiheeksi

Venäjän parlamenttivaalien tulos osaltaan yllätti, mutta toisaalta se tuntui aika luontevalta maasta viime aikoina tulleiden uutisten valossa.

Vaikka sunnuntaina mm. tv:n tuoreissa kommenteissa ehdittiin kauhistella vaalien äänestysprosenttia, niin nyky-Venäjällä 61 prosentin äänestysvilkkaus on kohtuullisen hyvä saavutus. Äänestysprosentti antaa itse asiassa toivoa paremmasta tulevaisuudesta ja uskosta demokratiaan, sillä riitelevät poliitikot eivät ole erityisen suosittuja nyky-Venäjälläkään.

Venäjän parlamentin, duuman, valtaa ei voi verrata esimerkiksi meidän eduskuntaamme. Lopullinen valta on presidentillä. Duuman vaalit olivatkin pitkälti esinäytös ensi vuoden presidentinvaaleihin.

Presidentti Boris Jeltsin voi olla tyytyväinen, sillä Kremlin linja voitti. Itse epäsuositun Jeltsinin pääministeriksi nostamana Vladimir Putin sai lentävän lähdön presidentinvaaleihin.

Kommunistit etenivät hieman, mutta eivät pystyneet kunnolla hyödyntämään yleistä tyytymättömyyttä. Nopeasti pääministeri Putinin ympärille polkaistu löyhä - myös mielikuvapuolueeksi sanottu - Yhtenäisyys-vaaliliitto, sitä vastoin monien yllätykseksi pystyi vaalivoittoon, vaikka sillä todellisuudessa ei ole jäseniä, organisaatiota eikä ideologiaakaan.

Kovakasvoisena esiintyvä ja tiukkaa linjaa Tshetshenian sodassa vetävä Putin pönkitti hallituksensa ja ennen muuta omaa valtaansa. Todennäköisesti Putinin hallitus kokee nyt saaneensa myös valtakirjan viedä Tshetshenian sota veriseen loppuun ulko- ja kotimaisista vastalauseista välittämättä.

Ulkopuolisten tarkkailijoiden mukaan Venäjän vaalit sujuivat ilman suurempia epäkohtia. Sitäkin enemmän sanottavaa heillä oli maan tiedotusvälineiden puolueellisuudesta. Valtiolliset tv-kanavat mm. keskittyivät lähes pelkästään Yhtenäisyys-liikkeen ja pääministerin kehumiseen.

Vaikka Venäjä ehkä astuikin nyt pidetyissä vaaleissa jälleen yhden askeleen demokratian suuntaan, niin Putinin suosio saattaa toisaalta kasvattaa haluja lisätä entisestään presidentin valtaoikeuksia. Hallituspuolueet saattavat olla valmiit käyttämään enemmistöään juuri siihen, koska niillä on nyt näköpiirissä sopiva mies valtaoikeuksien käyttäjäksi eli juuri Putin. Jeltsinin aika saattaa jäädäkin vain tietynlaiseksi puoliparlamentaariseksi välivaiheeksi Venäjän historiassa.

Venäjän sisäpolitiikkaa leimaa koko alkavan vuoden lähestyvät presidentinvaalit. Kun hallituksen takana on selvä enemmistö, se voi tuoda tietynlaista vakautta maan asioiden hoitoon - ja ehkä myös talouteen.

Hallituksen takana olevat puolueet haluavat varmaan eliminoida kommunistien vaikutusmahdollisuudet. Vaalitulos olikin lievästä etenemisestä huolimatta kommunisteille pettymys.

Heidän on vaikea löytää liittolaisia uudessa duumassa, varsinkin, kun mahdollisena liittolaisena pidetty ex-ulkoministeri Jevgeni Primakovin ja Moskovan kaupunginjohtaja Juri Luzhkovin yhdessä luotsaama Isänmaa-Koko-Venäjä -puolue oli vaalien suurin häviäjä. Yksinään kommunistit eivät pysty kuin sanalliseen voimainmittelöön.

Kalevan mukaan Kreml voitti Venäjän vaalit

Yhtenäisyys-vaaliliitto, Kremlin johtajien pystyttämä liki uunituore puolue, kohosi Venäjän vaalien suureksi voittajaksi kommunistien rinnalle. Hallituksen asema vahvistui.

Nuori ja vielä haparoiva Venäjän demokratia osoitti yllätyksellisyytensä, kun Kremlin suosikki, presidentin ja hallituksen suojeluksessa pari kuukautta sitten liikkeelle lähtenyt Yhtenäisyys-ryhmä kohosi kommunistien tuntumaan kamppailemaan maan suurimman poliittisen liikkeen asemasta. Duuman sunnuntaisten vaalien tulosten laskentaa voitiin seurata kuin jännitysnäytelmää, niin lähelle kommunistien kannatusta Yhtenäisyys-ryhmä ylsi.

Vaikka Venäjän presidenttikeskeisessä järjestelmässä tulos ei merkitse samaa kuin parlamentin valinta demokraattisissa maissa yleensä, numeroilla on arvoa jo ensi kesän presidentinvaalien poliittisena ilmapuntarina. Pääministeri Vladimir Putin on Yhtenäisyyden taustavaikuttaja, vaikka ei itse ollutkaan duumaan ehdolla. Näin hänen ennestäänkin presidenttipelissä korkealla olleet osakkeensa vahvistuivat edelleen.

Kommunistien puheenjohtaja Gennadi Zjuganov menetti vastaavasti mahdollisuuksiaan. Niitä ei tosin ole pidetty kovin suurina muutenkaan. Vaikka kommunisteilla on laajaa kannatusta, heillä on eniten myös torjuntaa. Onkin epätodennäköistä, että Zjuganovin vaatimus kommunistien pääsystä hallitukseen toteutuisi nytkään.

Putinin kovat otteet Tshetsheniassa ovat nostattaneet lännessä tunteiden kuohua, mutta herättäneet Venäjällä ihailua. Saattaa tosin olla, että tunnelma latistuu, kun vaalien jälkeen on kerrottava myös omista tappioista. Venäläiset kuitenkin ilmiselvästi kaipaavat lujaa johtajaa. Putinissa he näkevät sellaisen. Lisäksi presidentti Jeltsin haluaa hänet seuraajakseen ja hallituksen TV-kanava on hankkeen tukena. Kanavan apu Yhtenäisyys-vaaliliitolle oli duuman vaaleissakin merkittävä.

Laskennan edetessä näytti varmistuvan, että hallituspuolueet saavat enemmistön duumassa. Niin käy Venäjällä ensimmäisen kerran Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Se lienee vaalien ratkaisevin seuraus. Lainsäädäntötyö helpottuu ja uudistukset etenevät.

Hallitusta tukeva, entisen pääministeri Sergei Kirijenkon johtama Oikeistovoimien liitto oli yksi vaalien yllättäjistä kooten liki yhdeksän prosenttia äänistä. Hallitusta niinikään tukenut, äärioikeistolaiseksi luonnehdittu Vladimir Zhirinovskin ryhmittymä näytti sekin pääsevän yli äänikynnyksen. Edellisiin vaaleihin verrattuna puolue tosin kutistui.

Kolmanneksi suurimmaksi, mutta vain noin 12 prosentin osuudella, ylsi hallituksen vastainen, entisen pääministerin Jevgeni Primakovin ja Moskovan pormestari Juri Luzhkovin Isänmaa_Koko Venäjä. Puolue sai vaalitaistelussa vastaansa rajusti lokaa hallituksen TV-kanavalta.

Äänestysvilkkaus oli lopulta Venäjän oloissa kohtuullinen, noin 60 prosenttia. Se jäi tietysti kauas neuvostovallan aikojen liki sadasta prosentista, mutta silloiset numerot kaikki osaavat jättää omaan arvoonsa.

Aamulehden mukaan Venäjän valtiokoneisto osoitti voimansa vaaleissa

Joka viides venäläinen pitää mielipidekyselyn mukaan yhä Josef Stalinia viisaana johtajana ja Neuvostoliiton hyväntekijänä. Lähes kolmannes laskee yksinomaan hänen ansiokseen voiton toisessa maailmansodassa.

Kommunistien vahvaan asemaan Venäjän puolue-elämässä on monia syitä, mutta Stalin-kultin sitkeähenkisyys kertoo tradition voimasta ja kaipuusta kurinalaisuuteen.

Omituista kyllä tässä voi olla osaselitys myös Kremliä lähellä olevien puolueiden menestykseen sunnuntain parlamenttivaaleissa. Valta vetää puoleensa olipa sen haltija kuka tahansa - eikä vain opportunistisia poliitikkoja vaan tavallisia äänestäjiä, jotka tosin Venäjän nykytilanteessa ovat vailla todellisia vaihtoehtoja.

Muutama kuukausi sitten pikavauhdilla perustetun Yhtenäisyys-ryhmittymän ja poliittisesti yhtä tuoreen oikeistoliiton menestys tulkittiin tuoreeltaan ennen kaikkea pääministeri Vladimir Putinin voitoksi. Tshetshenian sodalla suosionsa huikeisiin lukuihin nostanut Putin on vahvemmin kuin koskaan tyrkyllä kesällä vapautuvaan presidentin virkaan.

Tosin Tshetshenia voi hänet myös kaataa, mutta kenraalit yrittänevät pelata kortit niin, ettei häpeällistä tappiota tule - että hän päinvastoin voi juhlia voittoa kapinallisista uutena sulkana hattuunsa.

Muuttuuko Venäjä oikeistovoimien etenemisen myötä? Duuman ja Kremlin iänikuinen nahistelu luultavasti vaimenee, mutta mistään vallankumouksesta tuskin on kysymys.

Oireellista on, että Yhtenäisyys tyytyi lyhyessä vaalikampanjassaan vain latelemaan yleisiä fraaseja. Mitään järkevää talousohjelmaa tulevaisuudelle se ei esittänyt. Jos uudistushenkinen lainsäädäntö kuitenkin duumassa nyt helpottuu, jotakin on saavutettu.

Mutta Venäjä tarvitsisi paljon muuta kuin vauhtia talouteensa, jota Tshetshenian sotalasku saattaa vielä nousta rasittamaan enemmän kuin on kuviteltu.

Vaikka vaalit ilmeisesti sujuivat ilman suuria rikkeitä, demokratian ja toimivan kansalaisyhteiskunnan rakentaminen on vasta puolitiessä, jos edes siinä. Kuten professori Osmo Jussila on todennut, Venäjän perusongelma on oikeus-, demokratia- ja lainsäädäntövaje. Maasta puuttuvat niin kansalaisyhteiskunnan kuin demokratian ja parlamentarismin perinteet.

Markkinatalous on saanut rosvokapitalismin luonteen ja maineen, veronkanto ontuu ja alueelliset erot ovat räikeät. Venäläisen perinteen rasituksena on lakien huono soveltaminen ja toimeenpano.

Ongelmia on paljon ja pitkältä ajalta, eikä niistä pääse hetkessä irti oli duuman kokoonpano mikä tahansa. Länsimaat ovat valmiit auttamaan ja antamaan Venäjälle aikaa, kunhan Tshetshenian murhenäytelmästä päästään eroon. Putinin aseman vahvistuminen ei lisää toiveita esimerkiksi EU:n vaatimasta poliittisesta ratkaisusta.

Julma ja vastenmielinen Tshetshenian sota jää kuitenkin välivaiheeksi. Kerran se päättyy niin kuin sodat Vietnamissa ja Afganistanissa.

Jäljelle jää mielenkiintoinen kysymys Venäjän tasavaltojen ja alueiden asemasta. Vahvistuvatko ne edelleen keskusvallan kustannuksella? Federaation hajoamistakin on väläytelty. Sunnuntain vaalituloksesta ei paljon voi lukea, mutta Yhtenäisyys ei olisi menestynyt niin hyvin ilman monien itsevaltiaiden kuvernöörien tukea.

Koonnut: TK
21.12.1999

Muut lehdet -sivulle